Joo... En tiedä miksi tänne tulen purkautumaan kyseisestä asiasta, myönnetään että kännissä olen kesken saunomisen jne kun ei meinaa pää kestää kun olen kulkenut pettymyksestä toiseen läpi elämäni, olen niin syvästi ihastunut yhteen tyttöön mutta... Olen avoin kyllä ja kaikkea mutta minusta vaan ei ole enään sanomaan suoraan vaikka kuinka uskomattoman paljon haluaisin kertoa hänelle. Tuntuu niin hemmetin hyvältä olla hänen lähellä mutta se että kertoisin sen hänelle tai jotain ja että saisin hylkäävän vastauksen niin en mä pystyisi sitä sulattamaan millään tapaa... Olen henkisesti kärsiny elämän aikana suhteiden takia ja terveyden sekä menetysten johdosta omassa perheessä jota ei enään juurikaan ole jäljellä, ja ystävät vähissä... No, 1 on :| Mutta, kaikkea olen kestänyt vuosien aikana ettei moni usko, en ala selittämään kaikkea, mutta nykyisen itsetuhoisuuden keskellä josta olen vietävästi yrittänyt päästä eroon en kertakaikkiaan pysty kestämään ajatusta hylkäyksestä. Haluaisin niin kovasti elämääni muutosta suhteen kera, olen suht ok näkönen omasta mielestäni ja joidenkin kertomana jopa, erittäin rakastava oikean löytyessä ja kaikkeni tekisin hänen eteen, ja osaan tahdä kaikenlaista, vaan tuntuu että mitään ei minulle ole tässä elämässä suotu... Kituutusta päivästä toiseen ja näin, tuntuu päässä ihan sairaalta kuinka yksinäiseksi on tuntunut luotavan... :( Kaikkea kun elämästä haaveilin vaan ei tunnu kuin mitään ei olisi suotu. Voisin purkautua rajusti vielä lisääkin mutta en minä jaksa... Toivon vaan että jättäisitte vittuilut sikseen ja ymmärtisitte... Ei aina tarvitse olla niin rujo että olet vaan saamaton jne. Kaikki ne on nähty ja näin. Yritän vain pitää itseni hengissä tässä riipivässä tuskassa... Sattuu ja pahasti X( Jostain ihmeen syystä jaksan kuitenkin nytkin ajatella positiivisesti... Olen voimakas, vaan silti jokin yrittää voittaa minut, viimeiseen hengenvetoon....
Ikävä on... :(
Tunteikasmies
361473
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Viimeksi hänen lähellään?
Tänään...
Koeta jaksaa.
Ootko koskaan aatellu että rakkauden antaminen ois tärkeempää kuin sen saaminen? Enkä nyt tarkoita että pitäs rakastaa kaikkea ja kaikkia mutta päästää se sisällä polttava tuli vapaaks? Pikkuhiljaa rakkaus palaa sun luo, se on nimittäin yks niistä harvoista asioista joita antamalla saa takaisin enemmän.
Sun kirjoituksesta vienosti huokuu se että sä oot osaton sivullinen omassa elämässäs, oon niin kovin surullinen sun sivullisuudesta.
Ootko koskaan miettinyt sitä että tää elämä on tässä ja nyt, tää ei oo mikään kenraaliharjoitus vaan koko ajan suora lähetys? Joskus pitää ottaa oma elämä omiin käsiin ja rohkeesti tehdä sitä minkä tietää parantavan elämää vaikka se ois vaikeeta.
Vaikka olen nenä perseessäjuuri nyt, tiedän että rakkauden antaminen on tärkeempää kun sen saaminen... Mutta kun minut on "imetty" kuiviin... En tiedä pystynkö antamaan sitä, todellakin haluaisin jakaa rakkauttani rakastamalleni mutta kun, koko ajan on ajatus hylkäyksestä jota en kestä!!!... Jessus että SATTUU!!! X(, Saattaa olla ny sekavaa tekstiä kun olen juonu tuskaani mutta olen silti täysin järjissäni, uskokaa tai ei... Olen sanalla sanoen sivullinen omassa elämässä haluamattani, tahhdon päästä täältä pois mutta kuitenkaan en halua. Kammottavaa taistelua... :( Mietin joka pirun päivä että elämä on tässä ja nyt ja toista tilaisuutta ei tule... Haluan kullan rinnalleni ja tunnen että siinä hän nyt on mutta... Voi jessus kun itkettää... Hävettää tämä poraaminen mutta..Sattuu sattuu sattuu...
Mä ymmärrän suo, voimia sinä olet vahva 💚. Ei yksi ei suo tapa, haava paranee aikanaan kannattaa kyllä hankkia lojaaleja ystäviä ympärilleen. Älä anna pahan hiipiä mieleen . Kommentoin ennen kun vihaajat/omiat tulevat lässyttää lue aina viimeisenä niin jää patempi olo.
Yritän olla järjettömän vahva kuten olen ollut koko elämäni, mutta nyt lluulen että kohdallani on se viimeinen ei, jos uskaltaisin jotain tehdä... Haavoja on parannettu läpi elämän, nyt en enää jaksa haavoja parannella, tai en jaksa ainakaan uskoa niin... Olen niin lopen uupunut... ;(
POPEDA
Kersantti Karoliina
On mulla bootsit ja mä soitan kitaraa
Jopa luulis että ei oo mua kovempaa
Mun täytyy myöntää ehkä hieman pehmoilen
On naisellani työn alla rättisulkeinen
Kuulin Karoliinan lähteneen
Jätti tänne vaikeroimaan kotipiiakseen
Syytän sua ELISABETH REHN
Mun naiseni on kapiainen
Mä tomutan sekä pullat pakastan
Ynnä pitsin nypläystä hieman harrastan
Sun raaka äänesi saa kokoon kivekset
Kun ojennukseen pistät karuimmatkin urokset
Kuulin Karoliinan lähteneen
Jätti tänne vaikeroimaan kotipiiakseen
Syytän sua ELISABETH REHN
Mun naiseni on kapiainen
Kuulin Karoliinan lähteneen
Jätti tänne vaikeroimaan kotipiiakseen
Syytän sua ELISABETH REHN
Mun naiseni on kapiainen
Katse oikeaan tai vasempaan
Huutos on veitsi joka sivaltaa
Pesen paikkailen, pyykit kaikki viikkailen
Vaipat vaihdan sujuvasti meidän kaksosten
Sä tulet kohta kotiin kello on jo kuus
Huudat missä Karoliinan pyttipannu-blues
Kuulin Karoliinan lähteneen
Jätti tänne vaikeroimaan kotipiiakseen
Kuulin Karoliinan lähteneen
Jätti tänne vaikeroimaan kotipiiakseen
Syytän sua ELISABETH REHN
Mun naiseni on kapiainen
Kuulostat tuntemaltani mieheltä, mutta tuskin olet hän. Kirjoitan kuitenkin niin kuin olisit. Eli elämässäsi on ollut todella paljon vaikeuksia, haasteita ja menetyksiä. Se, mitä olet kokenut on minusta liikaa yhdelle ihmiselle. Näin sinussa sen herkän miehen, joka oli sulkeutunut ja ytitti peittää sen tuskan mitä tunsi. Olisin halunnut antaa sinulle jotakin iloa elämään, mutta ehkä et uskaltanut ottaa riskiä tai ehkä et oikeasti välittänyt minusta. Olisin halunnut viettää aikaa kanssasi lähekkäin. Vaikka vain hiljaa ilman sen kummempaa. Olisit saanut läheisyyttä ja varmasti tunnetta siitä, että joku välittää. Kaikki koettelemuksesi ovat rankkoja ja elämän ilo pitäisi sinun jostain löytää. Siksi olisin toivonut, että olisin voinut olla rakkaasi ja tuoda sitä sinulle. Olenhan jo pitkään sua rakastanut. Itse halusit, etten enää ota sinuun yhteyttä. Toisaalta ne suudelmat sohvalla tuntuivat toiselta. Uskon, että pelkäsit, koska olen varattu. Mutta sanoinhan, että se ei ole este. Tiedät mitä tunnen ja odotan sua aina. Niin kuin nämä vuodet. Olisin halunnut olla osa elämääsi vielä tämän lopun matkaa.
En tiedä mitä sanoisin... Kaunista luettavaa, osuu ja uppoaa... Vaan tuskin ollaan samassa "veneessä" :( Tai siis, ymmärrät kai...
Aloitus puhutteli minua.
Tunnistan siinä paljon itseäni.Tuntematta sinua.Jotenkin aina kun olen tullut palstalle täältä rävähtää aloituksia aivankuin minulle.
Enimmäkseen luen.Aiemmin kirjoitin enemmän.Ehkä olin turhan herkkä tänne.
Alussa pahoitin mieleni lukemattomia kertoja.Olin niin lapsellinen.Täällä olen parkkiintunut.Ehkä tämäkin oli tarpeellinen koulu elämän koulussa.
Aloittajalle <3
<3 ...
Vedin kalsarikännit parina iltana kun ahdisti niin saatanasti.Vielä neljänkin vuoden jälkeen.Hyvää ja levollista yötä.
Hän jota kaipaan on vaan niin rakas
<3
Minä en ole juonu vuosikausiin juurikaan yhtään mitään, nyt kuitenkin olen tukahduttanut itseäni pari viikkoo joka ehtoo vetäen muutaman kerran oikein olan takaa. Uskomatonta kuinka tämä syö miestä, ja nyt tässä ollaan ihan selvinpäin taas töiden jälkeen, on käyty koirulin kanssa lenkillä, nyt syömiset edessä. Kuitenkin mielessä on jo ensimmäisen tölkin avaaminen... Ja eilen oli aivan nenä perseessä, aika hyvin olin silti avautunut kun luin oman tekstini, ja täysin oikein on. Noh... En ymmärrä minkä potkun minä tarttisin perseelleni että uskaltaisin toteuttaa jotain, olen niin kova uskomaan kohtaloonkin että se sen tekisi ja sitä kai sitte odotan ja tyhmänä kenties vaan katsellen kun juna menee ohi... Erään laulun sanoin, tuska viiltää rintaa ja mä maksan kovaa hintaa... Tarvitsisin kolmannen osapuolen apua, vaan ei mua kukaan koskaan auta... Toisaalta säälittävää, mutta en voi mitään asialle :| Ja tsemppiä sullekkin omalla kohdallasi, toisaalta "hyvä" tietää että en ole ainoa, vaikka en todellakaan toivo kenenkään joutuvan tällaiseen umpikujaan, älä siis ymmärrä väärin! Ja omaani vielä lisäten että varsinkin kun on itse käynyt kuoleman porteilla jo pariin kertaan todellakin tietäen että ei täällä olla itsessäänselvyyttänsä maankamaralla, niin pitäisi tajuta antaa mennä kun vielä voi...
Näitkö häntä tänäänkin?
Kyllä, muutaman tunnin, aivan lähellä :| ...
Iltaa tunteikasmies,
Olet saanut valtavasti kannustavia ja ihania viestejä täällä.Ihmiset todella myötäelävät sinun rinnallasi.Harvoin täällä on yhdessä ketjussa näin positiivista ja ihanaa palautetta.Olen iloinen puolestasi.
Kirjoitit,että tarvitsisit kolmannen osapuolen apua.Onko sinulla joku luotettava läheinen ystävä jonka kanssa voisit puhua.Puhuminen auttaa.Tiedän sen kokemuksestani.Se huojentaa ja keventää olotilaa ja ahdistus lievittyy.Mieti keneen luotat.Mene ja puhu hänen kanssaan.Myös ammattiapua on aina saatavissa.
Tuntuu kuin sisimmässäsi olisi tunnemyrsky.Se välittyy kirjoituksestasi.Jos pidät jostain tytöstä niin paljon,niin helpottaisiko sinua jos lähestyisit häntä?Voitko vaikka kirjoittaa viestin tai kirjeen hänelle jos kohtaaminen tuntuu liian vaativalta?En usko,että kukaan tyttö tai nainen syö sinua elävältä.Me naisetkin olemme vain herkkiä ihmisiä tunteinemme.Älä pelkää avata sydäntäsi.Toivoisin ettet niin kovin pelkäisi hylätyksi tulemista.Et voi tietää mitä tyttösi sinusta ajattelee jollet mitenkään ota askelta hänen suuntaansa.
Minä laitoin pullon korkin kiinni.Tiedän ettei alkoholi ole ratkaisu mihinkään.Ehkä se hetkeksi rentouttaa,mutta ei se ahdistukseen auta eikä tunteita kannata turruttaa viinalla.Tunteet on annettu tuntemista varten.Tein pitkän iltakävelyn ja se rauhoitti mieltäni.
Toivon,että asiasi järjestyvät ja,että yhteys ihastukseesi löytyy.
<3
Levollista iltaa ja hyvää yötä.
Erittäin myöhäistä "iltaa". No olen kyllä saanut =) Ja olen myös yllättynyt tästä positiivisuudesta, kaiketi saan jotain hyvää aikaan...
Joo, siltä tuntuu että jokin saisi auttaa eteenpäin. Ei ole sellaisia kavereita ketkä näissä osaisi tai pystyisi auttaan, kun niitä ei muutenkaan juuri ole... Eivätkä ole tunnetasollani ollenkaan. Olen kyllä useasti jutuissa yhden ammattilaisen kanssa missä purkaan itseäni ja suuren avun olen häneltä saanut muuten, ja myönnän että olen jo ajatellut pyytäväni häneltä apuja että tämä järjestyisi, mutta mielessäni ajattelen että se menisi liian pitkälle...Olen niin järjetön pyöritteleen asioita mielessäni ja kuvitteleen kaikenlaista mikä menee yli. Pääkoppa kertyi vuosien mittaan täyteen kaikenlaista ja siksi hänellä aloinkin käydä, ja olen kuin eri ihminen jo, mutta taas tuntuu asiat pakkaantuvan, tämäkin kirjoittelu täällä kyllä jo hiukan auttaa purkaantumaan.
Kyllä sisällä myllää juu... Tahtoisin oman itsenikin puolesta jo uskaltautua tekemään jotain, mutta ei ole oikein ikinä nämä jutut muutenkaan sujunut, ei siinä paljon luotto itseen nouse, ja ainoa asia mistä en ole elämäni aikana päässyt käsiksi on se, että mitä naiset ajattelevat minusta?... Aina vaan on tuntunut että vaikka kuinka ja paljon olen yrittänyt hyvää tehdä ja hyvä olla ja mies paikallaan kun tarvitaan ja vaikka ja mitä, mutta kuitenkin on naisille vaan niinkun... tyhjää. Ei huomata ja kierretään kaukaa ja sitärataa... Tätä en todellakaan ole koskaan ymmärtäny :|
Kyllä mullakin oli korkki kiinni jos nyt ei saunakaljoja lasketa joskus, mutta nyt vaan oli jotenkin pakko saada apua jostain muualta. Tiedän mitä se tekee ja ei tee mutta... Tuntuu jopa itsestäkin surkeelta että yrittää turruttaa itseänsä juomalla tällasessa tilanteessa, ehkä yritän tätä isointa heikkouttani piilottaa tällä tavalla, ja lähinnä itseltäni... Jotenkin helpotus kun saa päivästä tunteja kuluun pois ollen sekaisin. Ei todellakaan ihan järkevin ratkasu ja näin mutta, näin se nyt on mennyt. Yritän tässä vaan jaksaa joka päivä huomiseen... Hyvää yötä kanssa.
Hei tunteikas mies, ymmärrän sinua. Nyt tarttis tehdä jotain, eikö? Älä jää tuleen makaamaan, vaan kokoa rohkeutesi, ja ala toimia. Olet elämässäsi kokenut niin paljon kaikenlaista, että sinua ei ihan pienet tuulet heilauta kuitenkaan. Veikkaan, että tunteikkaana ihmisenä sinun on vaikea kestää tuota epätietoisuuden tilaa, jossa nyt olet. Kerrot, ettet kuitenkaan kestäisi hylätyksi tulemista. Kahden tulen välissä oleminen voi olla sietämätöntä, joten suosittelen, että keräät rohkeutesi, ja kerrot hänelle kiinnostuksestasi. Varmista, että saat tukea ystävältäsi tuolloin, jos satut tukea tarvitsemaan. Menipä ihastuksesi kanssa syteen tai saveen, pääset irti tuskaisesta tilanteestasi. ja hypähdät sieltä takaisin jaloillesi, saatpa nähdä. Mikäli saat vastakaikua tunteillesi, mikä sen ihanampaa. Elämäsi voi saada ihan uuden suunnan:). Hyvää on löydettävissä silloinkin, jos vastakaikua ei tulekaan. Olo on varmasti jonkun aikaa, kuin kevätkulon kärventämällä nurmella...uusi ruoho viheriöi tuhkan alta pikemmin kuin huomaatkaan. Rohkeutta ja voimia Sinulle!
Kiitos sinullekkin kauniista sanoista, olet hyvin ajantasalla tilanteessa, mutta tämä pelko... Sitä minä en osaa millään tapaa selittää sinullekkaan, kuinka pelkään sitä tilannetta hylkäyksestä ja sen jälkeen... Tai siis nytkin kuinka pelkään itseäni... :/ Jotain pitäisi tehdä... Mutta se aatos siitä viimeisestä teostani. En tiedä... Ehkä ajatukset selviää kunnes itse selviää... Mutta olen ajantasalla ajatuksistani olen sitte selvä tai en. Ainoastaan tämä purkautuminen tulee hönössä. :| En minä tiedä... Riipii vaan sisältä kuin tuli polttaisi... Tekisin tämän myös selviltäpäin aivan samallalailla mutta näin saan "suuni auki" paremmin, purkaannun... Perinteistä Suomalaista "miehuutta" Syvimmät kiitokset kutenkin rohkaisun yrittämisestä. Tarkemmin olisin halunnut vastata tekstiisi mutta oletan että ymmärrät tuosta mitä kirjoitin... Uusi elämä haaveena toden totta...
Onko tänään ollut parempi päivä?
Noh, ehkä hieman mutta... Ei tämä kyllä mitenkään helppoa ole :| Yritän koko ajan tehdä jotain yrittäen saada ajatukset poispäin, mutta tiedän sen että en jaksa määräänsä enempää tehdä tai keksi mitään tekemistä, niin sen tietäen iskee isompi vaikeus kun on vaan istuttava alas ja alkaa vaan miettimään... Ja taas mennään. Ja vielä pirun viikonloppuki taas justaansa... Aaarrgghh...
Onko sulla harrastuksia? Nyt on ainakin luonto kauneimmillaan, jos tykkäät vaikka lenkkeilystä tai metsässä samoilusta...sieltä saa virtaa..
Onhan minulla, tänäänkin käynyt koiran kanssa lenkillä pitkin metsiä kuten tavallista, pyöräilen muutaman tuhat kilsaa kesässä, juuri lenkin kävin polkasemassa. Kalastelua tulee harrasteltua silloin tällöin, ja muuta pientä. Ja tosiaan metsä on minulle kuin toinen koti, se on hyvin pitkälti pitänyt minut hengissä tässä viime vuosien, olin muista syistä lähellä päättää päiväni pari kolme vuotta sitten ja ainoa henkireikäni oli mennä keskelle metsää omiin tuttuihin paikkoihini joissa olin keräämässä itseäni väliin pitkiäkin aikoja, luonto on mulle varsinkin näin kesällä aika kova juttu, maalaisihminen... Väliin keitellään retkipeleillä kahvit tai teet koiran kanssa ja joskus tehdään ihan ruokailujakin siellä, eikä pelkästään makkaran paistoa. Laavuillakin tulee joskus käytyä.
Kuulostaapa mukavalta. Sulla on sitte harrastukset parraasta päästä! Kyllä sinä varmaan kaverinkin sinne luontoretkille löytäsit, uskon niin. Fiksu kaveri olet ja vielä tunteikas...aineksia parisuhdeihmiseksi siis sinusta löytyy. Onhan se niin, että kamelin selkäkin joskus katkeaa, ja saattaa tuntua juuri nyt siltä, ettei jaksaisi enää taistella. Mutta toisaalta koskaan ei voi tietää, mitä hyvää kulman takana odottaa. Pikkaisen tönäiset sitä kohtaloa, johon sanoit uskovasi. Se valo, jota tarvitset, voi olla jo tulossa...
Kiitos kehuista ja kannustuksesta! Mukava että on vielä kaltaisiasi ihmisiä olemassa =) Monen kulman taakse on tullut katsottua vuosien mittaan, mutta olisiko tämä se kulma jonka toiselle puolen minun olisi itse itseni potkastava? Kaikki voisi olla siitä kiinni... Mutta se uskallus ja pelko... Haluaisin todella että "jokin" ajaisi tätä eteenpäin. Toivoisin niin uuden ajan olevan käsillä... Kunpa kohtalo todellakin olisi samaa mieltä kanssani :| Hyvää yötä...
Hei, tunteikasmies! Oli pakko tulla kertomaan, että kirjoitat hienosti! Muista, että kaikilla meillä on omat pelkomme ja epävarmuutemme. Itse sinnittelin pitkään epävarmana, "en uskalla", "olen huono" jne.. sitten vain aloin ajattelemaan pikkuhiljaa, etten välitä muiden mielipiteistä, kunhan itse koitan elää hyvin. Herkkänä sitä jää helposti muiden jalkoihin.
Metsä on myös minulle tärkeä paikka, sieltä haen henkistä voimaa, hyvääoloa ja liikettä. Keskityin /keskityn tekemään sellaista, mikä tuottaa itselle hyvää oloa ja mieltä, suunta ylös hyvää vauhtia :)
Olisi kiva tietää, jos haluat paljastaa, minkä ikäinen olet?
Hei, luontonainen! Kiitän kehusta! On kaiketi aina ollut tämä kirjoittaminen jotenkin hallussa, tulee niinkun omasta takaa muotoiltua automaattisest sanat niin että siitä loistaa se mitä tarkoitan ja näin. Täälläkin olen herättänyt puhuttelevia ajatuksia, olen tyytyväinen että saan edes täällä aikaan jotain mikä herättää ihmisissä jotain, ja jotain muuta kuin sitä pahanpuoleista, eiköhän sitä ole jo muutenkin aivan riittävästi. Jopa muutama ihminen on pyytänyt minut kirjoittamaan oikein paperille elämästäni aikanaan, ja katsellut sitten kun he lukevat sitä. Heillä valui tippa jos toinenkin silmistä, villi tunne saada aikaan moista... Ja outoa muutenkin kun "vieraat" antavat semmoisia reaktioita kun taas omassa perheessä on vaan niinkus, niin... Hiukan niinkun sivullinen. Jos en käy heillä, minua ei ole edes olemassa tyyliin, mutta jos johonkin tarvitaan niin kysytään vaikka ei olisi kuukausiin edes nähty, ja kun työ tehty, voikin sitte taas "hävitä" Sama myös monen entisen kaverin kanssa. Ja jos kieltäytyy niin se on sitte viimenen kieltäytyminen... Ja ainoastaan kahden sukulaisen kanssa menee hyvin. Mutta kuten kavereissakin, mieluummin yksi hyvä kuin kymmenen huonoa.
Ja vielä tuohon tekstiisi niin, hyvä että sinäkin olet sieltä luonnosta löytänyt avun :) Ollaan melkolailla samanlaisella reitillä, olen myös olettanut olevani huono ja olin todella epävarma, ei pystynyt edes kaupassa käydä kun ajatteli kaikkien vahtaavan että mikäköhän tuokin on ja sitä kaikkee. Tuli oltua todella syvällä, sairaus, tragediat ja muut ihmiset juoksemalla yli juurikaan mitään piittaamatta veti syvälle synkkään, mutta nyt vähät välitän muiden mielipiteistä ja yritän mennä ihan omana itsenäni tuolla arjessa ja muualla, on niin paljon helpottanut kun pääsi niistä ajatuksista eroon. Toki vielä väliin tulee mutta ehkä jopa sillain ihan normaalilla tasolla kuten monelle oletan niitä tulevan.
Ja miksei sitä voisi paljastaa, oletan että moni luulee minun olevan kokenut viiskymppinen, mutta en ole, mittarissa 34v. Eihän tuo vielä niin paljoa ole, mutta aika tuntuu menevän siivillä...
Hei dyyd! Pistä homma mullinmallin ja ota siitä pelosta niskaperseote. Itsensä nolaaminen saattaa tuntua siltä susta, mutta ei kenestäkään muusta, jolle tuot sen julki.
Snaijaatko? Ei me sun pään sisälle päästä tai tiedetä mikä sinusta on noloa jne. jne.
-Hei gimma, lähe ulos, sä nolona
-Joo vois katsella asiaa, sanoo gimma
Tiedätkö, monesti elämä heijastaa asioita, mitä sun pitää työstää. Voi olla että tuokin asia on jokin muu pohjalla, kuin rakkauden menetys.
Mitä asiaa sä oot vältelly koko elämäsi?
Tee just se asia, niin toi lähtee paranemaan.
Menettikään oikeasti itserakkauden/kunnioituksen? Ja nainen vain heijastaa tarvetta nostaa se pintaan.
Mikä se onkaan, sun pitää heittäytyä siihen asiaan. Tähän maailma kertoo ja johdattaa sut oikeeseen asiaa.
Arvaatko miksi?
No koska tää maailma on sun toiset aivot. Mut sun pään ulkopuolella. Kaikki toi mikä aiheuttaa ton sun surun, on loppupeleissä sun oma luomus. Muistijäljet ja kaikki häviää, kun työstät sen pois.
Luota siihen, että kaikki sattuma ja tapahtuma on vain editoitavaa filminauhaa. Anna sen maailman kirjottaa se sulle. Älä yritä yksin kaikkea. Maailma on nerokkampi.
Hei vaan Toniiii... Kyllä tästä pelosta on yrittänyt ottaa niskaperseotetta läpi elämäni, sitä vaan en osaa selittää järkevän lyhyesti minkälainen tilanteeni näissä asioissa on ja kuinka pirun vaikeeta tämä on. Ne joilla tämä homma käy tuosta noin vain käy, en voi kun ihmetellä monttu auki Oo. Kuitenkin sanotaan että musta loistaa ihan jokin muu kuin muista kun olen paikalla ja tällä tavalla mutta kuitenkin kun on tästä asiasta kyse niin... Ei vaan toimi.
On sulla tuossa pointteja mitkä mietityttää mua mutta... Mitä olen vältellyt? No ottamista kontaktia juuri niin kuin nytkin, jos mä nolaan itteni vaikka kukaan muu ei sitä huomaisi niin olisin nolona seuraavat kymmenen vuotta pääni sisällä, ynnä muuta päälle... Nyt kun on vielä tilanne missä voisi tai jopa täytyisi laittaa kaikki uusiksi, mutta en halua tehdä sitä yksin, en vaan... Jaksa. Teen nytkin kaiken yksin, jos ei karvakamua lasketa.
Ja tiedän toisaalta että itse suruni aiheutan, mutta tälle en meinaa mahtaa mitään, taistelen aatoksieni kanssa välittömästi kun istun aloilleen ja lakkaan tekemästä jotain, ja kun tiedän etukäteen jo kesken tekemisen tämän niin iskee stressiä päälle ja niin edelleen. En vain pysty sitä selittään kuinka paljon tuolla pään sisällä tapahtuu asioita ajatustasolla ja haaveiluna ynnä muuta... Ja olen jo kuitenki tätä työstänyt muutaman vuoden pelkästään sen takia että yritän olla täällä, maankamaralla...
Yritän nimenomaan maailman antaa tätä kirjoittaa mulle, en yritä itse kaikkea. Mutta uskon pitäminen siinä että kaikki tulee tapahtuun on hemmetin vaikeaa välillä, kaikki kestää ja kestää ja venuu ja vanuu... Ja aina jos mennään askel eteenpäin, tulee kaks takapakkia samointein. Sitte kun vielä tietää että jokin voi olla itsestä kiinni mutta kun ei vaan pysty toteuttaan, niin. Ei vaan ole helppoa.
Kerjäätkö jotain säälipisteiltä palstalta?Kuulostat tosi lapaselta minusta.
Nonni, tulihan sitä negatiivisuutta sieltä, kauan se kestikin... Ei ole sullakaan ihan kaikki hallussa jos päättelet että olen lapsellinen. On olemassa monenlaisia ihmisiä mutta täällä netissä olet yleensä joko best of the best tai säälittävä, ei muita olekkaan... En ole koskaan säälipisteitä kerännyt enkä kerää, vaan yritän päästä elämässä eteenpäin, on vaan reitit melko vähissä, että sori vaan, ei osu eikä uppoo. Tuo sinun aatoksesi kun törmäät tällaiseen keskusteluun ja oletat heti olevan säälinkeruuta, mitähän se sinusta tekee... Miettiä saa oikein ajatuksen kera ennen kuin alkaa huuteleen pitkin nettiä, vaikka se niin kivaa voi joistain ollakkin.
Tuossa lukee kyllä lapanen.
Kuten myös tämä: Kerjäätkö jotain (säälipisteiltä) palstalta? En kyllä osaa sanoa mitä kerjäisin säälipisteiltä... Huomauttaen vain.
Hei taas tunteikas mies! Ootko kuullut sellaisesta asiasta kuin "erityisherkkyys"? Sinulla on paljon samantyyppisiä kokemuksia kuin itselläni, ja minä olen löytänyt selityksen moneen "hankaluuteen" erityisherkkydestä. Oli melkoinen ahaa- elämys löytää selitys omaan olemiseen ja sosiaalisen kanssakäymisen kiemuroihin. Kyseessä ei ole mikään sairaus/häiriö, vaan, kuten itse sen koen, oikeastaan "syntymälahja". Silloin kun sen oikein ymmärtää. Joka tapauksessa suosittelen lämpimästi, että tutustuisit Elaine Aaronin kirjoihin. Netistäkin löytyy googlaamalla runsaasti tietoa. Halaus sulle nuori mies! Arvosta itseäsi, olet todella sen arvoinen❣
Hei sullekin Feeniks :) En ainakaan muista kuulleeni mutta itse olen ajatellut hyvin usein tässä olevan jotain "spesiaalia" juuri tällaiseen liittyen. Enkä kanssa pidä itseäni sairaana mutta vaan erilaisena. Katson josain kohtaa tuota kertomaasi, kiitti vinkistä! Ja runttaan halit takaisin! Yritän parhaani mukaan arvostaa nykyään itseäni, taannoin en sitä tehnyt...