Joskus tulee sellainen mielenhäiriö, että olisi mukava entisöidä vanha auto. Ei minua Amerikanraudat kiinnosta, mutta Skandinavia-Mosse oli aikoinaan vähän halveksittu auto, se olisi sopiva aloituskohde. Mutta vielä on järki voittanut, kun ei sillä kuitenkaan uskaltaisi ajaa, epävarma kulkupeli. Pahin pelko, että se jättää vesisateessa tienposkeen, vaikka kuinka kännykkä.aikaa, mutta kuitenkin.
Rumin auto, minkä ihminen on saanut aikaan, on 70-luvun Warre (Wartburg), se on niin ruma, ettei se saa edes säälipisteitä.
Itsellä ei järin monesta merkistä ole kokemuksia, vaikka auto on ollut yli 40 vuotta.
Satakaksseiska Fiat oli pikkuautoissa seitkyt-luvulla uutta muotoilua, ja olihan se silmään sopiva.
Sellainen se piti ostaa 70- luvun puolivälissä. Ei se mikään kestävyysihme ollut, epävarma kulkupeli.
Hyvin se oli suunniteltu, aina kun siihen isompi häiriö tuli, niin korjaamo oli alle kilometrin päässä. Pieni auto, hyvin jaksoi työntää, jos ei isompia vastamäkiä sattunut kohdalle.
Toisena vaihtoehtona oli silloi sata-amppeeri Datsun (100 A), se oli fiatin kanssa samoissa hinnoissa. Olisi voinut olla luotettavampi, mutta minun mielestä melkosen ruman näköinen, että kyllä se ulkomuoto vaikuttaa, ainakin nuorella miehellä. Oli ne senaikaiset Datsunit herkkiä ruostumaan.
Muisteluja, vaikkapa autoista
44
732
Vastaukset
- ö-Öö
100 A
Mulla oli sellanen. Pidin paljon autosta, toimiessaan kerrassaan hieno kulkupeli. No, se toimi kohtuullisesti, vaati paljon korjailua. Ei ikinä jättänyt tielle. Se niinkuin ruostui olemattomiin alla 200 tuhannen. Ulkonäköasiasta eri mieltä. Mun mielestä se oli hyvän näköinen, jotenkin tuli mieleen Lamborgini Miura. Net on aika harvinaisia nykyisin. Kerran huoltsikalla oli sellainen ja piti oikein poikkeuksellisesti käydä kuskia jututtamassa, "perikunnan kosto" tms kuulemma :D Nätti ja kohtuu hyvä auto.
204 Peugeot.
Maapallon surkein auto. Se oli aina rikki, jätti tielle jatkuvasti. Siinä oli sellainen erityispiirre, samat öljyt moottorissa ja vaihdelaatikossa. No, kun kytkin hajoaa ja metallimurskaa menee koneeseen vaihdelaatikosta :D Se oli 1,1 bensa. Pirun laiska auto, imusta kun yritti rekasta ohi, pääsi ehkä perävaunun puoleenväliin, ennenkuin ilmanvastus vei vauhdit. Lisäksi se tosin oli nerokaskin. Maalattu kahden puolen ja nykäisty pelti pois välistä. en voi käsittää miten sellainen auto voi ruostua...
Mutta toi Peugeot oli muuten hieno kulkupeli, siis toimiessaan. Rattivaihde, hyvät sisätilat, Jos kunnossa, lähti käyntiin kohtuullisesti. Mukavan näköinen tötterö. Ja mukava ajella. Tosin, valtavan kova puskemaan. Ratin kääntäminen ei oikein välttämättä vaikuttanut ajosuuntaan. Etuvetoinen, ois pitänyt olla edes jonkin verran niitä hevosvoimiakin.
Mutta juu, Tollasen Peugeotin voisin ottaa harrasteautoksi. Ikävå kyllä, melkein kaikki olleet jo pitkään paalaamossa. Jos löytyis jostain, oispahan ainakin tekemistä :D
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peugeot_204
Ai niin, kaverit luvanneet aikanaan ostaa mulle tollasen riesoiksi, jos voittavat lotossa. ei kai ole voittaneet....
=DW=Minä tykkäsin kovasti Peugeot 205 1.4 xr autostani. jopa niin paljon että sen jälkeen ole ostanut vain pösöjä. Nyt on tämän ensimmäisen jälkeen neljäs pösö menossa, kaikki ovat palvelleet hyvin.
Ihka ensimmäinen autoni oli Fiat 600 kirkkaan keltainen. Sillä olisi tunnearvoa jos sellaisen jostain saisi.Ei niissä vielä seitky-luvun autoissa tehoja ollut paljon missään.
Joskus oli tarjolla Ford Capri, siinä oli sata hevosta, ja se oli paljon.
Nuoren miehen mieltä kutitti paljon se capri, mutta onneksi se fiiatti oli ostettu, ja uutena, niin se Capri jäi, mitä virkaa sillä olisi ollut. Melkein kaksipaikkainen auto, tavaratilat olemattomat.mielikki.mummo kirjoitti:
Minä tykkäsin kovasti Peugeot 205 1.4 xr autostani. jopa niin paljon että sen jälkeen ole ostanut vain pösöjä. Nyt on tämän ensimmäisen jälkeen neljäs pösö menossa, kaikki ovat palvelleet hyvin.
Ihka ensimmäinen autoni oli Fiat 600 kirkkaan keltainen. Sillä olisi tunnearvoa jos sellaisen jostain saisi.https://www.autouncle.fi/fi/autot/1795186-peugeot-205-1-4-xr
Tällainen oli eka pösöni, värikin ihan sama. Tykkäsin siitä kovasti, seuraava pösö oli farmari, sitten taas pienempää mallia, nyt on tämä viimeisin ollut toista vuotta.mielikki.mummo kirjoitti:
https://www.autouncle.fi/fi/autot/1795186-peugeot-205-1-4-xr
Tällainen oli eka pösöni, värikin ihan sama. Tykkäsin siitä kovasti, seuraava pösö oli farmari, sitten taas pienempää mallia, nyt on tämä viimeisin ollut toista vuotta.Olen minäkin ajanut tuollaisella. soratiellä tunti, että hiekka raapii takapolta, että ajotuntuma oli todella maanläheinen.
Vauxhall Viva
Tälläisella surullisella englantilaisella tuli ajeltua 70-luvulla. Sähkölaitteet kränäsivät jatkuvasti ja tarvittiin erikoistyökaluja tuumakokojen takia. En ole lainkaan varma haluaisinko antaa uuden elämän autolla, mutta joskus nostalgisoin mielelläni. Ford Anglia on samassa sarjassa, auto jollaisella ajoin autoa ensimmäistä kertaa elämässäni, upeita muistoja ei paljon muuta.Anglia oli pikkuautoissa erikoisuus. On paljon autoja, jotka ovat hävinneet. Ei taideta Waukshallia enää tehdä, ei taida moni kaivatakkaan. Simca on hävinnyt, ainakin Suomesta, samoin Necar, Saab, mitä mita vielä.
- ö-Öö
k-kotton kirjoitti:
Anglia oli pikkuautoissa erikoisuus. On paljon autoja, jotka ovat hävinneet. Ei taideta Waukshallia enää tehdä, ei taida moni kaivatakkaan. Simca on hävinnyt, ainakin Suomesta, samoin Necar, Saab, mitä mita vielä.
Kansallisuus hävinnyt, ei autot.
Automerkit kyllä olemassa, jos ei tuotannossa, ainakin lisensseissä. Vauxhall on mynnyynissä suomessa Opelina, briteissä sillä merkillä. Sitä pirukaan ota selkoa, missä lie tehtyjä. Osia voidaan tehdä missä vaan, autoja kootaan missä vaan. Kandee muistaa, Mersuja "tehdään" suomessa, kuin tehtiin saapia, talpottia, jotain sähköautoakin, porsheakin.
Muuten. Kerran aikoinaan käytiin myynnissä olevaa oikein kattoon Holdenia, Aussi auto. Oikein mitään eroa ei keksitty Opel Kadettiin, erilainen nokkamerkki ja eri nimikilpi.
Mua kiinnosti aloitus, koska alkaa pikapuoliin olemaan arjalaisen muskeliauton katastuksen aika. Ikää liki 30 vuotta, ei ihan uuden karhea. Mutta kovemmassa tikissä, kuin monet, paljon nuoremmat. Näyttää ehkä blues.mobiililta, mutta tekniikkaa kova. Niin siis, kuten jo vuosia, katellut verestä autoa sivusilmällä. Enpä tiedä, Jagge, tahi mersu, tahi lexus. Kun ei tässä enää montaa autoa eläissään osta, sama ostaa tarpeeksi pitkäikäinen, viimeinen auto. Siis jos ostaa, nykyisellä ois kyllä tarkoitus ajot ajella.
Vähän hassu juttu. Jos auto on alle tonnin arvoinen, aina miettii, kandeeko tehdä remonttia. Tähän asti aina tullut tulokseen, kandee kyllä. Tonnin välirahalla kun auto ei oletettavasti parane.
Niin siis. Mä en kiinnitä valmistusmaahan huomiota. Auton maineeseen, testeihin, imagoon kylläkin. Se ja sama, vaikka ois kasattu Umbabumbassa, kunhan on hyvä.
=DW=
- flegmatti
Vm 1958 ja 1964 ostamani, loppuunajetun VW:n takavarikoi tulli 1967. Sain vieläpä sakot auton salakuljetuksesta koska en pystynyt viemään tullin varikolla romuksi hakattua autoa maasta pois,
No, tuo nyt on vähän liioittelua. Flekti-laturi oli varastettu,yksi lasi lyöty kappaleiksi ja yksi rengas tyhjä.
1971 ostimme eukon puotipuksuajan säästöillä käytetyn Datsun 1200:n.
Yksi kytkinremontti. Tuumainen mitoitus ja usein toistuvaa venttiilien säätöä.
1972 käyttöön vm1969 Datsiún 1600 joka pysyi ajokunnossa kun olin näpit rasvassa keväisin ja syksyisin. Venttiilien säätö 5000km välein.
Yksi kansiremontti ja vauhtipyörän hammaskehän vaihto. Vauhtipyrä pakastimeen ja hammaskehä sähköuuniin.
Alustaa sai hitsailla vuosittain. Kaikkea ei voinut, eikä uskaltanu,t vain peittää tiikerimassalla.
Yksi BX uutena.
Vuosia työsuhdeautolla.
Xara uutena ja käytössä 19 vuotta.
Näissä ei ollut mitään inspiroivaa kunnostettavaa. Tein ennakkohuollot kuten jakopään vehkeiden vaihdot, jarrupalat ennen rahinaa, kumiosien vaihtoja ennakkoon. Samoin jarruletkut heti yhden letkun ensioireiden jälkeen.
Viime vuoden elokuun lopulla uusi pappapolo. Se oli ensimmäinen mitä menimme katsomaan. Ei ole mikään maantieajoon soveltuva matka-auto mutta silläkin tekee vuosittaiset 4 - 5 Seutulan reisua koska matkaa on vain 250km.
Emme ole vuosiin ajelleet omalla Euroopassa emmekä aivan viime vuosina edes vuokra-autolla.
Ulkonäöllä ei ole ollut mitään merkitystä. Vaimo on joskus kommentoinut mutta ei ole puuttunut asiaan.
Käytännöllisyys ja soveltuvuus käyttötarkoitukseen ovat ratkaisseet.
En ole kiusannut autokauppiaita tarjoamalla vanhaa vaihdossa vaan olen myynyt suoraan yksityiselle minulle tarjotuun hintaan.Eikö se "luupää ollut aika lja Datsuni, vai oliko 1600 eri kn bluebird.
Aika on muuttnut. 5000 kilometriä tunt aika lyhyeltä tänä päivänä. Öljytkin vaihdetaan aikaisintaan 15000 km.ssä.k-kotton kirjoitti:
Eikö se "luupää ollut aika lja Datsuni, vai oliko 1600 eri kn bluebird.
Aika on muuttnut. 5000 kilometriä tunt aika lyhyeltä tänä päivänä. Öljytkin vaihdetaan aikaisintaan 15000 km.ssä."1600" oli uusi Bluebird eri nimiseksi muuttuneena Suomen markkinoille. Bluebird 510 poikkesi hyvin paljon edeltäjästään, oli uusi L16 -moottori ja akselivälikin oli pidentynyt.
- maissiiii
Datsun 100 A
Se sata ampperinen oli ihana ja tuntui mahtavalta ajella sillä pitkin kylän raitteja ja riiata. Poikaystävän kanssa kerättiin isopussi omenoita ja sitten sitä mentiin. maailma tuntui avartuvan, vaikka vain pitäjän pikkuteitä kiemurreltiin. Kuopiossa käytiin markkinoilla ja sen auton sinapinkeltaine väri oli vihjeenä jo sille jakkupuvulle, minkä hankin Carlsonin tavaratalosta.
Sitten se sai väistyä ja siirtyi sukulaistytön työautoksi.
Kului vuosikymmeniä ja jostain syystä se palasi takaisin pihaan ja kun aikansa siinä nökötti se ajettiin aitan taa. Sieltä sitten kylän sata aalla ajelevat kävivät hakemassa varaosia siitä. sammaleissa se siellä nyt nököttää, täysin unohdettuna. vähän kun rapsuttaa niin, niin hyvin vielä kiiltää kromattu soikea nokka tunnus jossa lukee Datsun.
Seuraava auto oli Nissan Cherry ja se tuntui melkein jo isolta autolta, siihen mahtui tavaraakin vaikka kuinka paljon. Sillä haettiin ensimmäinen poika sairaalasta kotiin ja sillä ajeltiin sukulaisissa ja entisellä työpaikalla Helsingissä näyttämässä poikaa.
Sitten siirto toyotoihin ja farmareihin. Meni monta farmaria, joita ei tahdo muistaakaan, kunnes pääsi eroon rattaista ja vaunuista ja siitä kaikesta rekvisiitasta mitä lapsiperhe tarvitsee siirtyäksen paikasta a paikkaan b.
Oli tuliterän opelin aika. Muistan kuinka isolta ja hienolta se näytti, paljon hienommalta kuin kuvastossa, kun se Kuopiossa autoliikkeen sisällä kiiltävänä ja uudelta autolta haisevana odotti valmiina palvelukseen.
Kaikki muistot liityy auton ulkonäköön tai muuhun olemukseen, moottoreiden ja muttereiden ja pulttien tarinoita ei ole, koska olen aina renkaatkin vaihdattanut muilla, vaikka aikoinaan Lauttasaaressa peugeot hallissa osallistuin naisten auton huoltokurssille, siellä renkaan vaihtoa yms autoasioita käsiteltiin, ne olivat hauskoja juttuja mutta aina on auto toiminut, ei koskaan tielle jättänyt.- Bengalitikku
Minulla ei ole koskaan ollut autoa, mutta isälläni oli.
Joten tuo Moskvits Skandinavia tuli myös tutuksi. Jätti kerran, piti työntää sivuun. Anglia ja Fiat 600 Maon punaisena. Ensimmäinen auto meillä oli musta BMW, käytetty, melkein "tolppavaunu". Ooo. Ja Skoda Octavia.
Lähisukulaisella Datsun Bluebird ja toisella Henry J, missä oli lattiassa reikä.
Naapurilla oli kaksitahtinen Wartburg. Kyllähän sen kuuli.
Oliko tuonaikaisten autojen penkkimateriaali nahkaa.
Kyllä kului paljon vahaa, säämiskää ja trasselia, kun auton piti olla siisti ja kiiltää.
Minulla on myös jälkikuva Turuntieltä Ojakkalan risteyksestä, kun ladon takana oli poliisien valkoinen Porsche ja tutka mäen päällä.
Toinen jälkikuva on loppukesältä, kun oli "valtavat jonot" ja autojen valot loistivat helminauhana ja laskettiin yöperhosia ajankuluksi. Ihan kyynel tlee silmäkulmaan, kun lukee Sinun sata-amppeerin kohtaloa. Se kun oli minllakin todellisena vaihtoehtona, mutta kun se oli niin ruma, ruminta, mitä ihminen voi kaarevilla pinnoilla aikaansaada.
- noohjooh
Jos pystyisin entisöimään niin Volga ehdottomasti, jostain 60-luvun loppupäästä. Samaa näköä kuin Opel Commodoressa. Kyllä mulle sellainenkin kelpaa.
Eka auto oli 66 vuoden volkkari, 6V järjestelmä, kyllä sai tiirailla pimeällä. Sen nimi oli Adolf Rutiloff.
Minullakin oli Datsun 100A, vauvakakankeltainen. Se tuntui jo sporttiselta, jo siitä kun istahti autoon. Jos autoon ei tarvi kiivetä ylös, vaan istahtaa alas, se tunne tulee samantien, eikö tulekin? Se oli hieno, ja vähän oli opettelemista ajaa etuvetoisella. Muistaakseni opettelu vei ojaankin. Tai olin minä kaikkien autojeni kanssa ojassa, siitä sanonta että muilla on ajokortti, mulla ojakortti. Siihen aikaan japanilaiset tekivät todella huonoja peltejä, ei olleet edes kovin turvallsiet. Vitsailtiin että ne tehdään niin, että maalataan koneessa kummaltakin puolelta, ja vedetään pelti välistä pois uusiokäyttöön. No, se ei ruostetta selittänyt. Autojen käyttöikä oli noin. 150 tkm, 100 000km kohdalla oli jo vanhus.
Parit Ladat, vaikka parjattu auto olikin, siinä oli hinta-laatusuhde kohdillaan!
Ajelin mä silloin tällöin Wartburgillakin, äidillä oli jossain vaiheessa. Erityisesti tuli mieleen jalkakäyttöinen pissapoika, ja pehmeä jousitus. Boing-boing vaan mentiin, ja kurveissa tuntui että kippaa kyljelleen. Sillä oli erityisen kivaa kiusia hellästi muita ajajia, se nimittäin kulki. Ja haisi. Jos, ääh laitetaan Kun ohitin, oli hauskaa laskea mutkat ja minuutit kunnes ohittaja ohitti uudestaan mua. Vannon, että 8/10stä ohituksesta meni näin. Se oli persoonallinen kapistus. Sinänsä hellyttävä, koska tuntui että se oli maan inhotuin auto.
Ford Tuhnuskin oli jossain vaiheessa. Siinä oli tuunattu kone, se kiihtyi loistavasti. Ensimmäinen Iso Auto. Taisi kaatua seuraavaan katsastukseen, koska astetta isompi kone olisi vaatinut myös jarrupäivityksen.
Autot ja ajaminen on aina ollut lähellä sydäntä, oli kiva lukea tätä ketjua.- Bengalitikku
Volga oli pirssiauto?
Oliko siinä jokin keulakuva sen "nokassa"? Eikö ne 60-luvun Volgat olleet jo laatikkomaisia. Muistan, kn tuli nämä laatikko Elitet, Sanoivat niitä länsimaisen näköiseksi. Minusta paremman näköinen oli se Skandinavia- Mosse, samoin kun 50-luvn Wartburg.
- Bengalitikku
Mielestäni Volgaa oli jo 50-luvulla ja minusta siinä edessä oli kuin hain purenta, ne kiiltävät osat.
- noohjooh
Bengalitikku kirjoitti:
Mielestäni Volgaa oli jo 50-luvulla ja minusta siinä edessä oli kuin hain purenta, ne kiiltävät osat.
50- ja 60 luvun autot oli sellaiset muhkeat ja pyöreät, mun silmää hivelee enemmän 70-luvun kulmat ja kromit. Makuasia varmaan.
- vanhassa-vara-pa
Tulee katseltua kutoselta tuota Wheeler Dealers-ohjelmaa, ja siinä laitetaan perusteellisesti kuntoon vanhahkoja autoja. Jos olisi joku paja Suomessakin joka tuollaista tekisi, niin autoilla olisi kyllä kysyntää. Pitäisi olla vain riittävästi ammattitaitoa, ja itsellä ei ole, eikä kyllä tilojakaan.
100 A Datsun oli minullakin, niin kuin näyttäisi olevan monella muullakin. Hyvä peli se oli aikoinaan, vaikka aika kultaa muistot. Kulkikin ihan ripeästi, huiput mitattiin 140 km/h. Kuitenkin mielyttäisi enemmän nykyisin, joku kupla tai pikkuhiivatti ulkonäöllisesti.
Ja autojen ensiapu ohjelma on myös hyvä. Siinä laitetaan todella huonokuntoisia autoja tosi hyvään kuntoon, melkein alkuperäiseen, ellei parempaan. Se oli muistaaksen kanavalla National Prap..... jotain.- Bengalitikku
Italiassa on vielä Tipoja. Iäkkäiden ihmisten kauppakasseja.
Esteettisesti se ei ole mikään silmänilo.
Mietin myös sitä, että jos nuo kaikki isäni autot olisi säilönyt, ne saattaisivat olla keräilykamaa.
Jotkut autoista tutisivat, jos vauhti kohosi yli sadan.
Oliko 60-luvulla ajorajoituksia? Turvavöitä ei tunnettu. Näyttää tosiaan tämän pienen otoksen mukaan ollut suosittu auto se 100 A Datsun. Virkeästi se pikkuautoksi kulki. Eikö tuo 140 ollut jo hengenvaarallinen nopeus niin kapealle ja korkealle autolle.
minulla olisi tiloja, mutta ne autopeltisepän taidot on olemattomat, niin siinä lopputuloksessa se oman käden jälki näkyisi, eikä ainakaan edukseen. Tekniikkapuoli on paremmin hallussa, mutta se on näissä entisöintijutuissa pienempi murhe.Bengalitikku kirjoitti:
Italiassa on vielä Tipoja. Iäkkäiden ihmisten kauppakasseja.
Esteettisesti se ei ole mikään silmänilo.
Mietin myös sitä, että jos nuo kaikki isäni autot olisi säilönyt, ne saattaisivat olla keräilykamaa.
Jotkut autoista tutisivat, jos vauhti kohosi yli sadan.
Oliko 60-luvulla ajorajoituksia? Turvavöitä ei tunnettu.Nuo tosiaan Sinun isäsi autot olisivat nyt keräilykamaa isolla K.lla.
Joskus katsellut vanhojen autojen hintola, niin isäsi autot on just halutuimpia.- Bengalitikku
Oli tuolla joukossa vielä Commer cob. Jostain syystä, jos tähän laitatti takasivulasit myöhemmin auto tuli halvemmaksi?
Vero? Kaikkea kiusaa suomalaiset keksii.
Vielä oli Toyota Hilux lavallinen. Hyvin hauska.
Myöhemmin Escort ja Isuzu Bellet, mikä oli minusta todella kaunis ja mahtavat takavalot! - Tuhatta-ja-sataa
Bengalitikku kirjoitti:
Italiassa on vielä Tipoja. Iäkkäiden ihmisten kauppakasseja.
Esteettisesti se ei ole mikään silmänilo.
Mietin myös sitä, että jos nuo kaikki isäni autot olisi säilönyt, ne saattaisivat olla keräilykamaa.
Jotkut autoista tutisivat, jos vauhti kohosi yli sadan.
Oliko 60-luvulla ajorajoituksia? Turvavöitä ei tunnettu.Nopeusrajoitukset tulivat 70 luvun puolella kun jengiä kuoli pitkälti toista tuhatta vuosittain. Liikennekuolemat alkoivat olla vitsi.
( Täytyypä etsiä tieto vaikka muistiini luotan )
- "Nopeusrajoitusten käyttöönotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1962 Suomessa kokeiltiin kattonopeutta, joka oli 90 kilometriä tunnissa. Kokeilu tapahtui Turun ja Porin, Uudenmaan ja Hämeen lääneissä, ja se kesti neljän kuukauden ajan. Tätäkin ennen oli saatettu sakottaa liian suurista tilannenopeuksista esimerkiksi kaarteissa. Lisäksi kaupungeilla, kauppaloilla ja maalaiskunnilla oli ollut käytössä omat sisäiset nopeusrajoituksensa. Joillakin ajoneuvoilla taas oli ajoneuvokohtaisia rajoituksia.[2]
Vuoden 1962 kattonopeuskokeilusta saatujen tulosten perusteella nopeusrajoitukset olivat vuosina 1963–1964 voimassa suurimpien juhlapyhien aikana koko maassa. Kattonopeus sai osakseen runsaasti arvostelua ja vastustusta, ja nopeuskokeilun tuloksia vähäteltiin. Nopeusrajoitusten nähtiin aiheuttavan jonoja ja heikentävän liikenneturvallisuutta, ja äärimmillään niitä pidettiin jopa yksilönvapauden rajoittamisena. Erityisen voimakkaasti asiaan ottivat kantaa auto- ja moottorilehtien toimittajat, ja esimerkiksi Tekniikan Maailman pääkirjoituksessa keväällä 1963 kysyttiin, "olisiko jo aika luopua jonkin asian härkäpäisestä ajamisesta". Synkkien onnettomuustilastojen vuoksi yleinen mielipide alkoi 1960-luvun loppupuolella kuitenkin vähitellen kallistua nopeusrajoitusten kannalle. Vuonna 1968 asetettu Tapaturmantorjunta ry:n liikennejaoksen (Talja) tutkimusryhmä totesi, ettei lyhytaikaisilla nopeusrajoituksilla näyttänyt olleen vaikutusta liikenneonnettomuuksien määrään; sen sijaan onnettomuuksien vakavuusaste oli hieman lieventynyt.[3]
Pysyvän nopeusrajoitusjärjestelmän kehittäminen alkoi Suomessa 1973 sen jälkeen, kun presidentti Urho Kekkonen oli esittänyt nopeusrajoituksia uudenvuodenpuheessaan.[4] Nopeusrajoituskokeilu alkoi elokuussa 1973 Etelä-Suomessa suurin piirtein linjan Kokkola–Savonlinna eteläpuolella. Rajoitukset koskivat valta- ja kantateitä. Suurimmat sallitut nopeudet olivat tuolloin 60, 80, 100 ja 120 km/h. Moottoritiet, tavalliset maantiet, paikallis- ja kylätiet jäivät kokeilun ulkopuolelle eikä niille vielä tuolloin asetettu nopeusrajoituksia, aiempia paikallisia rajoituksia lukuun ottamatta. Kokeilun pääperiaatteena oli asettaa sorateille enimmäisnopeudeksi 80 km/h ja päällystetyille teille joko 100 tai 120 km/h. Mutkaisilla tai mäkisillä teillä voitiin käyttää 60 km/h rajoitusta. Suuri osa aiemmin voimassa olleista 70 ja 90 km/h rajoituksista muutettiin 60 tai 80 km/h rajoituksiksi. Sen sijaan aiemmat 50 km/h rajoitukset jätettiin ennalleen.[5]" Lähde: Wiki Lee Pedia - Muistelen-myös
"Pysyväksi nopeusrajoitusjärjestelmä vakiintui vuonna 1978[1]. Vuonna 1973 tieliikenneonnettomuuksissa menehtyi Suomessa noin 1100 ihmistä ja vuonna 1978 noin 600[7]."
Turvavöiden käyttöpakko etupenkkiläisille tuli about noin 1974 - 1975. - Bengalitikku
Mielenkiintoista noissa tiedoissa on se, että vähän yli parikymppisenä ei noita
onnettomuuksia oikein tiedostanut. Joitain onnettomuustianteita, missä pollarit ohjasivat on hämärässä muistissa. Dokumenteissa noita on sivuttu.
Mikähän autokanta on ollut 60- ja 70- luvuilla e.li onnettomuusajoja teki yksi sun toinen. Huhhuh. Eihän noilla isän autoilla kovaa edes päässyt. Auto rupesi tärisemään.
Tosin hän kokeili joskus, paljonko lähtee. Ai niin. Jos oli pitkä alamäki, mentiin vapaalla...säästyikö bensaa? Toinen tilanne oli, jos joku nuori ajaja ohitti, niin talla pohjaan, koska se "juippi" piti ohittaa. Älytöntä.
Huoltoasemilla oli palvelua: nuori poika laittoi bensat ja pesi tuulilasin
ja mittasi renkaiden ilmanpaineet.
Se oli jotenkin viehättävää. Oliko myyjillä jokin suikka? Gulf? - Bengalitikku
Lisäys/Tuhatta ja sataa: kiitos kun kaivoit historian tietoja ja noita asenteitakin on jännä lukea - mitä silloin ajateltiin.
Ai, niin ja unohdin roiskeläpät. Häipyivätkös ne EU:n myötä?
Olisiko niistä tänään hyötyä?
Kuplakin unohtui. Ihana vaaleansininen... ja mikä juoppo tuo auto oli. - PakkoKehua
Mun 70-luvun auton huippunopeus oli 180 km/ h eikä auto tärissyt vaan kiisi kuin valtamerilaiva. Onnea ;)
- 100A
Yksi ( n. 15 ) autoistani oli Datsun 100A. Konepuolella ja tekniikassa ei mitään kummempia ongelmia, mutta se ruoste. Keli kuin keli, niin aina workki. Parkkipaikkakin löytyi helposti.
Olin tyytyväinen siihen kaksi ihmistä päällä, kun ei ollut lapsia.
Katselin kuvia ja eteen nousi 4-ovinen. En muista nähneeni Suomessa
http://car-from-uk.com/sale.php?id=16294- ö-Öö
Nähty
Neliovinen oli yhdellä kaverilla aikoinaan. Se oli kalliimpi, kuin kaksovinen, ei oikein myynyt, tuskin kovin paljoa tuotukaan maahan.
Vielä harvinaisempi on 100 A farmari. Niitäkään ei ole monta maassa nykyisin etenkään. Yhden tiedän, koskaan en ole livenä nähnyt. Ehkä maapallon onnettomin autoviritelmä, mutta noitakin on joitain suomessa myyty. Keräilyauto:
https://www.nettivaraosa.com/auton-varaosat/2526787
Vanhoilla ritsoilla omat faninsa ja niillä fanisaitteja, ihan hauskista, oi kun ois talli, aikaa, rahaa ja kiinnostusta, Mulla ois noitten ehtojen täyttyessä kesäautona hieno Peugeot .D
http://www.mese.fi/forum/viewtopic.php?t=26396&sid=2fda995329047f2168ed9c72df2a94bb
=DW=
- DöfäänSiisHaisen
Nätti ranskatar oli 70-luvulla. Renault Dauphine Gordini
http://british-sportscars.paris/en/cars-for-sale/58-renault-ondine.html
Gordini muistaakseni erosi tavallisesta, että siinä oli 4 vaihdetta eteen 3 sijasta.
Tällä tehtiin kesälomamatka ympäri Suomea 4 henkeä päällä ja teltta leirintäkamat kaikki muu. Ehkä oli niin paljon kuormaa ( katollakin ) ja takamoottorisena kamaa oli etukontissakin paljon, niin se söi uudet eturenkaat matkan aikana sakoille. Tai sitten oli väärin säädetty pyöräkulmat.
Näin 90-luvulla yhdessä autotallissa tällaisen hienosti entisöitynä ja ihmettelin miten olemme saaneet mahdutettua jengin ja kaikki kamat siihen ja se on vielä liikkunutkin kivasti. Nykyautoihin tottuneena se näytti todella vauva-autolta, pienoisautolta.- Bengalitikku
Oi kun söde.
Mun tädillä oli punainen samanlainen Rellu. Pääsin joskus kyytiin kesällä.
Millainen oli Ryppy-Peppu-Renu?
Miks autot keitti helteellä?
Muistatteko ensimmäisen moottoritien = Tarvoontie suurin piirtein Kiloon asti Hesasta. No, Kilossa oli poliisi. - DöfäänSiisHaisen
Bengalitikku kirjoitti:
Oi kun söde.
Mun tädillä oli punainen samanlainen Rellu. Pääsin joskus kyytiin kesällä.
Millainen oli Ryppy-Peppu-Renu?
Miks autot keitti helteellä?
Muistatteko ensimmäisen moottoritien = Tarvoontie suurin piirtein Kiloon asti Hesasta. No, Kilossa oli poliisi.En muista "Ryppy-Peppu-Renua". Ei sano mitään.
Moni tosiaan keitti kesällä, mutta syitä ei kuitata parilla sanalla.
Tarvontie - moottoritie ei mihinkään. Jotain 60-lukua. Siellä käytiin kokeilemassa paljonko oikein kulkee ( kyydissä, eka kortti -71 ).
Kait se oli, että saatiin nopeasti Espoosta lisää poliiseja Helsinkiin, jos mellakoita ilmeni. Heh-heh... - DöfäänSiisHaisen
DöfäänSiisHaisen kirjoitti:
En muista "Ryppy-Peppu-Renua". Ei sano mitään.
Moni tosiaan keitti kesällä, mutta syitä ei kuitata parilla sanalla.
Tarvontie - moottoritie ei mihinkään. Jotain 60-lukua. Siellä käytiin kokeilemassa paljonko oikein kulkee ( kyydissä, eka kortti -71 ).
Kait se oli, että saatiin nopeasti Espoosta lisää poliiseja Helsinkiin, jos mellakoita ilmeni. Heh-heh...Kuukkeli löysi ryppypepun. Renault 4 CV
Takailmanvaihtoaukot olivat jonkun mielestä ryppyjä. No, miksei.
https://www.hs.fi/autot/art-2000002789393.html - Onnellisiasuomalaisia
Rätti-Citikka, samaa sarjaa suunnilleen.
Entä Ifa. Sellainenkin oli olemassa.
Ei ole pelkoa sellaisesta mielenhäiriöstä. Joskus nuorena autojen ropaus kiinnosti, Tippa-Relluun ja Cortinaan tein täyden koneremontinkin ja sen Cortinan myös maalasin uuteen uskoon. 70-luvun lopulla oli jokamiesluokan Anglia. Kahdessa kisassa kävin ja totesin, ettei se touhu ole minua varten ja myin Ankan pois.
Ei kiinnosta autojen ropaaminen tai puunaaminen enää, auto on vain välttämätön paha. Pelkkä peseminenkin on vastenmielistä. Nytkin harmittaa jo etukäteen, kun viikonlopulla pitää haaskata aikaa alapallonivelen vaihtoon pikkupicassoon.Oli kerran lähellä, etten -62 mallista kupla-volkkaria ottanut riesaksi. Oli aika huonokntoinen, mutta onneksi järki voitti. sulatkseen joutaa sellaiset.
Onhan se peseminen vastenmielistä, mutta vielä vastenmielisempää on se auton sisäpuhdistus, kaikki penkkien aluset, voi voi.- Autoakin-hoitaa-pitää
Just hiljattain ostin C4 Picasson. Turkoosi. Ja juu. Olisi jo pesua paitsi. Niin paljon leijaa tuota erilaista pölyä. Huomasin myös ikkunoiden sisäpinnoissa harmautta.
- xcds
Takaroiskeläpät kiellettiin ennen EU:ta. Joku norjalainen tutkimus osoitti, että ne muodostivat polttoainekulutuksesta jotain 1-2 %.
Eikä läppä estänyt takana tulevan saamaa kuramäärää lasille. Päinvastoin se hajotti kuran leveäksi sumuksi takana tulevan koko lasille. Ilman läppiä kura tuli vain reunoille.
Eivätkä takaläpät estäneet kiviä, kun ne lensivät läpän vierestä taakse.
Taisi olla joku Saab, joka laittoi takapyörien etupuolelle lisäroiskeläpän poikittain koko auton alle, koska testeissä todettiin eturenkaista lähtevien kivien osuvan taka-akselin paikkeille ja rikkovan äänenvaimentimia ja putkia.Aika isolle tuntuu tuo polttoainelisäys, jos on roiskeläpät, mutta en mene inttämään, jos on ttkitt.
Pois ne minun mielestä kuitenkin joti. Talvella jäivät lumipenkkaan peruuttaessa, sitten niitä sai peltirvveilla kiinnitellä, ja roste siitä levisi.- xcds
k-kotton kirjoitti:
Aika isolle tuntuu tuo polttoainelisäys, jos on roiskeläpät, mutta en mene inttämään, jos on ttkitt.
Pois ne minun mielestä kuitenkin joti. Talvella jäivät lumipenkkaan peruuttaessa, sitten niitä sai peltirvveilla kiinnitellä, ja roste siitä levisi.Hupsista. Käytin jostain syystä sanaa kiellettiin. Se taisi olla jonkin aikaa ensin kielletty energiasäästön perusteella, mutta myöhemmin muutettiin vapaaehtoiseksi.
Käytännössä kaikki maahantuojat jättivät pois, mutta halutessa saa itse asennuttaa. - Bengalitikku
Mutta kaipa ne ennen kieltoa olivat lakisääteiset. Minusta tuntuu, että, jos oli ratsia, niin nekin pollari tarkasti. Kaikkea sitä.
Oletteko käyneet katsomassa Keimolan rataa? En ole käynyt siellä, mutta hiljan vilahti tv:ssa. Surullinen näky. Bengalitikku kirjoitti:
Mutta kaipa ne ennen kieltoa olivat lakisääteiset. Minusta tuntuu, että, jos oli ratsia, niin nekin pollari tarkasti. Kaikkea sitä.
Oletteko käyneet katsomassa Keimolan rataa? En ole käynyt siellä, mutta hiljan vilahti tv:ssa. Surullinen näky.Kyllä ne katsastuksessa ne vaati, peltiruuveilla piti vanhemmassa autossa yrittää kiinni saada ruosteiseen lokasuojaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 222297
- 871413
- 1161208
- 751110
Mira Luoti ja Julkkisselviytyjät 2017 - Ketä kuumottaa juuri nyt?
HS: Tässä ohjelmassa Mira Luoti kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa "PMMP-yhtyeen Mira Luoti kertoo Ylen uudessa18889Julkisuuden henkilön päiväin päätös
Sitä vaan, että kyllä nyt kaikki tietävät kuka oli Eemeli Peltola (kansanedustaja, joka päätti päivänsä eduskuntatalossa249831- 52822
MESTARI SIVALTAA JÄLLEEN
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011436243.html Suomen ainoa Mestari lausuu tosiasiat Sannasta , Tuomiojasta ja hil202799Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä
Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo17792- 34765