Elikkä siis eräällä läheisellä on ollut/on? Mielenterveys ongelmia, nyt noin 50 vuotias mies puolinen henkilö. Nuorempana noin 20 vuotiaana arviolta ongelmat alkaneet mm. masentuneisuutena itse tuhoisilla ajatuksilla ja itse murha uhkailuna/yrityksinä.. sekä pakkohoidossa ollut noin 2kk akuutin psykoosin ja syvänmasennuksen takia ja hoitoon hakeutui itse pienten lastensa takia ja tuolloin oli tosi pahoja synkkiä ajatuksia henkilöllä ja traumatisoi tekemisillään siinä muutaman ihmisen samalla.. mutta hoitojen jälkeen eli tuon 30 vuotta oireeita vieläkin ilmassa mm. Ihmisten tappamis uhkailuja/melkein toteuttamisiakin puhuu yksinään olemattomalle, ei nuku välillä esim pariin päivään.. harhaluuloja,outoa käyttäytymistä mikä muistuttaa tuolloin akuutin psykoosin aikana olleita oireita. Mutta pystyy normi arkeen työhön yms.. ja nämä muiden ihmisten uhkailu ja fyysinen pahoinpitely on osunut sukulaisiin ketkä haluaa suojella kyseistä ihmistä syystä tai toisesta en tiedä mutta mikä tässä voisi olla skitsofrenia tai muuta mielenterveys ongelmia ja kyseisen ihmisen kanssa ei voi asioista keskustella koska hän on "täysin terve" saa kysellä lisääkin ja voin kertoa.. haluaisin vaan jonkun selityksen asioille ja perusteen huonolle lapsuudelle. Ja en voi toimittaa hoitoon kun kuitenkin pärjää normi elämässä muuten . Tuntuu vain että jos en saa vastauksia jää loppu elämäkseni vainoamaan mikä tällä henkilöllä voi olla..
Sukulaisen mielenterveys mietityttää
Ihmettelijä
694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lähiomaisen täytyy tässä tapauksessa ilmoittaa vaikka terveyskeskukseen. Yksinpuhumiset ja harhaluulot kyllä viittaavat psykoosiin. Tuollainen uhkailija kyllä pitäisi toimittaa hoitoon jottei pahempaa pääse tapahtumaan. Siinäpä se onkin kun psykoottiset eivät useinkaan tunne olevansa hoidon tarpeessa.
Suomessa ei voi pakottaa hoitoon. Ihmisellä on itsemäärämisoikeus.
Muuten olisin oman omaiseni jo hoitanut hoitoon.
On kamalan vaikeaa ihmisen kanssa, joka ei tilaansa tajua.
Kerran kun omaiseni sekosi pahasti, soitin ambulanssin toivoen, että hänet otetaan sisään sairaalaan ja ohjataan hoitoon, mutta tämäpä ihminen kun ei suostunut millään lähtemään ambulanssilla, ei häntä voitu väkisin viedä.
Neuvottiin soittamaan poliisi seuraavaksi.
Voi sekin joku ratkaisu olla jossain tilanteessa, mutta poliisi ei paranna ketään.
Siinäpä on kysymys ! Miten saada ihminen hoitoon, jos hän ei itse tiedosta hoidon tarvetta.
Voiko sinun läheisesi kanssa edes puhua hänen ongelmistaan ?
Tuo ap on se "Hullu koira" - nikkiä käyttävä!
On ollut täällä monta vuotta sitten.
Älkää hyvät siskot ja veljet usko sen trollaukseen!
Tietojeni mukaan se on ollut piirillä!!!
Ei kaikki ole sinun mieleisiäsi.
Kirjoitat, että henkilö on jo ollut hoidossa, pakkohoidossakin. Se ei ole auttanut. Ymmärrän hyvin, miksi ei ole.
Läheisten huoli on aivan ymmärrettävää ja oikeutettua. Olisin itsekin huolissani, ja pahoillani hänen puolestaan, ja hänen läheistensä puolesta. Vaino- ja itsetuhoajatukset, ja tappouhkaukset ovat tietenkin huolestuttavia. Kuitenkin täytyy sanoa, että ikävä kyllä virallinen valtavirtapsykiatria ei välttämättä osaa auttaa hänenkaltaisessaan tilanteessa olevia. (Hänhän OLI jo pakkohoidossa...) Lähinnä sieltä saa sitä mitä hän on jo kertomasi mukaan saanut, ja mikä ei auta. Se on : pakkoa, lääkkeitä jotka turruttavat ja huumaavat, stigman diagnoosin muodossa.
Usein hoidonjälkeinen elämä eteneekin juuri kuten hänellä: tilanne ei helpotu. Osa nykyisestä pahasta tilanteesta on todennäköisesti psykiatristen hoitojen aiheuttamaa. Ne ovat saaneet hänet osaltaan pelkäämään yhteiskuntaa. Psykiatria on voinut lisätä hänen vainottuna olemisen kokemustaan. En yhtään ihmettele.
Sinä haluaisit auttaa häntä, ja kuka tahansa normaalisti myötätuntoa ja huolta kokeva ihminen. Harmillista, että mielenterveysjärjestelmässä ei välttämättä tunneta samaa tervejärkistä myötätuntoa! Vaan stigmatisoidaan, huumataan, käytetään järeitä väkivaltaisia pakkokeinoja, jotka säikäyttävät ja nöyryyttävät ahdistunutta ihmistä.
Olisi kiva, jos voisi sanoa, niin kuin yleensä asioita tuntemattomat hyväuskoiset ihmiset sanovat: mene hoitoon - tai siis tässä tapauksessa, koeta saada hänet vaikka väksiin hoitoon. Mutta kun se ei ole oikeasti hoitoa, vaan jotain ihan muuta.
Hänellä on kertomasi mukaan ollut vaikea lapsuus ja nuoruus. Ja lisäksi psykiatrian aiheuttamat traumat. Ei ole mikään ihme, että hän tuntee ja kokee noin. Häntä varmasti auttaisi, jos olisi luotettavia ihmiskontakteja, jotka eivät toimita häntä pakkohoitoon siksi että pelästyvät ja huolestuvat. Vaan jaksaisivat tarjota apua hänen ehdoillaan. Keskustelua, silloin kun hän siihen pystyy. Käytännön apua, sellaista mikä on hänelle itselleen sopivaa. Ettei tuputeta mitään, ei edes neuvoja ja ohjeita, sellaisiakaan, jotka tuntuisivat itsestä aivan itsestäänselviltä. Jos koetat olla läsnä ja tavoitettavissa. Koeta sietää epävarmuutta, niin vaikeaa kuin se onkin. Oletko koettanut esim. sanoa, että hän voi soittaa sinulle koska vaan, jos on paha olla? Tietysti täytyy huolehtia omista rajoistaan ja jaksamisestaan. Auttaa vain sen puitteissa mitä itse pystyy ylirasittumatta.
Jos on todellista uhkaa, kuten tappouhkauksia, se on poliisiasia. On reilumpaa kaikkia, häntä itseäänkin kohtaan, lähteä tällöin juridisesta lähtökohdasta. Poliisin tapaaminen voi sitä paitsi olla henkillölle itselleen vähemmän traumatisoivaa kuin psykiatrin! Usko pois.
Lisään vielä, että terapiaahan hän tarvii, ja olisi tarvinnut jo kauan sitten. Terapia on periaatteessa jotain muuta kuin psykiatriaa, vaikka se onkin hallinnoitu terveydenhuoltojärjestelmään. Terapia on juuri se kuunteleva korva. Terapeutti voi tarjota kiintymyssuhteen, jossa ihminen saa käsitellä traumojaan ja oppia luottamaan itseensä ja muihin. Hän ei ole tätä mahdollisuutta saanut. Eikä ympäristössä ole ilmeisesti ollut myöskään mitään vastaavaa turvallista henkilöä tai ryhmää, jossa olisi voinut kokea korjaavia kokemuksia aikaisemmille pettymyksilleen ja muille traumoilleen.
"haluaisin vaan jonkun selityksen asioille ja perusteen huonolle lapsuudelle. "
Sen voit saada vain häneltä itseltään. Jos hän haluaa ja pystyy kertomaan. Lääkäri ei voi hänen puolestaan sitä kertoa. Lääkäri vain kirjoittaa hullunpapereita. Myöskään terapeutti ei voi kertoa asiakkaan puolesta tämän elämäntarinaa, eikä "selittää" hänestä mitään. Minunkin kirjoitukseni perustuu omaan näkemykseeni, koulutukseeni, elämänkokemukseeni ja siihen mitä olen kuullut vastaavissa tilanteissa olevilta ihmisiltä ja heidän läheisiltään. Se ei ole siis absoluuttinen totuus.
"Ja en voi toimittaa hoitoon kun kuitenkin pärjää normi elämässä muuten " Niin, jos hän pärjää, et voikaan. Älä yritä väkisin toimittaa häntä minnekään.
". Tuntuu vain että jos en saa vastauksia jää loppu elämäkseni vainoamaan mikä tällä henkilöllä voi olla.." Kysy häneltä, koeta päästä lähelle, kerro että sinua kiinnostaa aidosti, kuka hän on ja mitä hänelle on tapahtunut.