Kiuruvedellä on käsittääkseni omat suvut erittäin tärkeitä. Sukutietoja ja omaisuuksia jaksetaan pohtia ikuisesti. Joskus on tuntunut jopa hupaiselle tämä sukupohdinta.
Itsestäni tuntuu ettei suku ole kaikki kaikessa. Monet lähimmät ovat kuolleet ja elävistä jotkut ovat lähiyhteydessä, jotkut eivät, ilman että mitään riitaakaan olisi. Yhtä lailla saattaa kokea jonkun ei-sukulaisen läheiseksi.
Tuoko sinulle suku jonkinlaista vahvuudentunnetta ? Mikä sukulaisuudessa on tärkeintä ?
Itsestäni tuntuu ettei suku ole kaikki kaikessa. Monet lähimmät ovat kuolleet ja elävistä jotkut ovat lähiyhteydessä, jotkut eivät, ilman että mitään riitaakaan olisi. Yhtä lailla saattaa kokea jonkun ei-sukulaisen läheiseksi.
Tuoko sinulle suku jonkinlaista vahvuudentunnetta ? Mikä sukulaisuudessa on tärkeintä ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen vähän samassa tilaanteessa aloittajan kanssa,en ole koko ajan suvun ympäröimänä. Vanhemmat ovat kuolleet ja osa sisaruksista myös .joten heistä on ollut surullista luopua.Sisarus rakkautta kyllä tunnen.he tuntevat minut parhaiten ja minä heidät. Serkkujani en taitaisi tuntea jos vastaan tulisivat .emme ole olleet tekemisissä ja asuvat eripaikkakunnilla.Tätejäni ja setiä kohtaan tunnen lämpöäkin .ovat osa isääni.vaikken ole heille läheinen. Vanhemmiten alkaa muistella sukulaisiansa ja miettiä mitäs kautta on sukua ja huomaa olevansa aika läheistä sukua .Lapsena asuttiin kai niin syrjässä, ja kulkuyhteydetkin huonommat niinpä kaikki elivät omaa elämäänsä. Mummolan lämpöä en kyllä unohda koskaan.En kyllä varmaan montaa kertaa todellisuudessa siellä ollut,mutta se vähä on säilynyt muistoissa kauniina.
Onko teillä esiintynyt työpaikkakiusaamista tai asiakkaiden puolelta alentavaa suhtautumista jos ette sattunut olemaan "oikeaa sukua" ? Tämä kysymys olisi ehkä pitänyt voida esittää muutama vuosikymmen sitten, mutta kertokaa entisistä ja nykyisistä.
Yli 10 000 kilometriä on sukulaisten luokse ja valtameri ja päiväntasaajakin siinä välissä. Eipä ole tullut juuri yhteyksiä välimatkab vuoksi pidettyä. En kyllä muista että olisivat minua silloinkaan kiusanneet kun vielä Kiuruvedellä asuin. Kiuruvedeltä muutin vuonna 1972 opiskelemaan Turkuun. Sukuseuraan kyllä kuulun.
Tuota noin, en ymmärtänyt tätä. Nyt on tarkoitus pohtia jonkinlaista sisäpiiri-sukulaisuutta. Mitä ajattelemme sukulaisuudesta, vaivaako vanhat omaisuusjutut vuosikymmeniä, mielletäänkö henkisesti jokin ajattelu ?