Jo lähtökohdiltaan
Itse suunnitelma ja sen takana olevat tahot ovat vain yhden liikkeen asialla.
Suosittelen suunnitelman lukemista kaikille, se auttaa ymmärtämään (ei hyväksymään), miksi
koko Helsingin alueen pyöräilyn edistäminen jyrää kaiken järjen äänen yli. Suunnitelma esittää totuuksina monia väitteitä, joissa ei ole liikenteen asiantuntemus-, tutkimus- tai muutakaan pohjaa edes siteeksi asti. Kaupunki-ilma ei parane jos muutamana kesäkuukautena pyöräilymatkojen osuus koko liikenteestä kasvaa vaikka viidenneksen, vaan heikkenee, KOSKA koko muun liikenteen sujuvuutta on kuristettu niin, että jokainen ajoneuvo on käynnissä jonoissa, ruuhkissa tuhansia tunteja enemmän. Väitetään että polkypyörä on niin pieni, että liikenteeseen mahtuu moninkertainen määrä polkupyöriä. EI MAHDU, koska polkypyöröäiljät eivät pydty pyöräänsä hallitsemaan vaan tarvitseta sekä eteensä sivuille että taakseen suhteessa moninkertaisen turvatyhjiön. Muu liikenne joutuu jättämään jokaiselle pyörälle henkilöauton kokoisen tilan jatkuvien onnettomuuksien välttämiseksi. Edelleen väitetään että tutkimustenkin mukaan paras tapa sijoittaa polkypyöräväylä on autoliikenteen väylälle. Tuo väite EI PERUSTU MUUHUN kuin että näin voidaan muuta liikennettä hidastaa oleellisesti, autokaistoja kesäpyöräilyä varten vähentämällä ja tekemällä pyöräväylät molemmin puoli autoliikenteen pääväylliä, toki tietysti niin että poppelikujat ja leveät raitiovaunuväylät samalla myös vähän levenevät entisestään.
Lähes kaikkien pääliikenneväylien kanssa kulkee samansuuntainen lähes liikennöimätön katu, jotka voisi hyvin rauhoittaa pyöräilyllä. MUTTA SE EI SOVI, koska silloin ei autoliikennettä vaikeutettaisi riittävästi.
Mielestäni kaikkia liikeenemuotoja pitäisi miettiä kokonaissujuvuuden kannalta, ei rajoittamisen näkökulmasta. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että Sinnetännemäen hipsterilakeijat kulkevat liikenne- ja kaupunkisuunnitteupalavereista toiseen ja laittavat kaikki sujuvuuta edistävät suunnitelmat uusiksi. He saapuvat kokouksiin myöhässä mukanaan leveät siniset tussit, joilla he nollaavat asiantuntijoiden suunnitelmat piirtämällä karttoihin sinisiä viivoja osoittamaan omia halujaan saada pyöräbaanoja milloin minnekin. Ja heillä on tietyn värisen puolueen valtakirja käydä sotkemassa ja tuhoamassa sujuvuutta edistävät suunnitelmat muutaman kesäkuukauden ja muutaman kymmentuhannen kesäpyöräilijän iloksi.
Tosin samat pyöräiljät sitten syysateiden alettua kiukuttelevat julkisen liikenteen sujumattomuutta, unohtaen syyn alkuperän.
Itse suunnitelma ja sen takana olevat tahot ovat vain yhden liikkeen asialla.
Suosittelen suunnitelman lukemista kaikille, se auttaa ymmärtämään (ei hyväksymään), miksi
koko Helsingin alueen pyöräilyn edistäminen jyrää kaiken järjen äänen yli. Suunnitelma esittää totuuksina monia väitteitä, joissa ei ole liikenteen asiantuntemus-, tutkimus- tai muutakaan pohjaa edes siteeksi asti. Kaupunki-ilma ei parane jos muutamana kesäkuukautena pyöräilymatkojen osuus koko liikenteestä kasvaa vaikka viidenneksen, vaan heikkenee, KOSKA koko muun liikenteen sujuvuutta on kuristettu niin, että jokainen ajoneuvo on käynnissä jonoissa, ruuhkissa tuhansia tunteja enemmän. Väitetään että polkypyörä on niin pieni, että liikenteeseen mahtuu moninkertainen määrä polkupyöriä. EI MAHDU, koska polkypyöröäiljät eivät pydty pyöräänsä hallitsemaan vaan tarvitseta sekä eteensä sivuille että taakseen suhteessa moninkertaisen turvatyhjiön. Muu liikenne joutuu jättämään jokaiselle pyörälle henkilöauton kokoisen tilan jatkuvien onnettomuuksien välttämiseksi. Edelleen väitetään että tutkimustenkin mukaan paras tapa sijoittaa polkypyöräväylä on autoliikenteen väylälle. Tuo väite EI PERUSTU MUUHUN kuin että näin voidaan muuta liikennettä hidastaa oleellisesti, autokaistoja kesäpyöräilyä varten vähentämällä ja tekemällä pyöräväylät molemmin puoli autoliikenteen pääväylliä, toki tietysti niin että poppelikujat ja leveät raitiovaunuväylät samalla myös vähän levenevät entisestään.
Lähes kaikkien pääliikenneväylien kanssa kulkee samansuuntainen lähes liikennöimätön katu, jotka voisi hyvin rauhoittaa pyöräilyllä. MUTTA SE EI SOVI, koska silloin ei autoliikennettä vaikeutettaisi riittävästi.
Mielestäni kaikkia liikeenemuotoja pitäisi miettiä kokonaissujuvuuden kannalta, ei rajoittamisen näkökulmasta. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että Sinnetännemäen hipsterilakeijat kulkevat liikenne- ja kaupunkisuunnitteupalavereista toiseen ja laittavat kaikki sujuvuuta edistävät suunnitelmat uusiksi. He saapuvat kokouksiin myöhässä mukanaan leveät siniset tussit, joilla he nollaavat asiantuntijoiden suunnitelmat piirtämällä karttoihin sinisiä viivoja osoittamaan omia halujaan saada pyöräbaanoja milloin minnekin. Ja heillä on tietyn värisen puolueen valtakirja käydä sotkemassa ja tuhoamassa sujuvuutta edistävät suunnitelmat muutaman kesäkuukauden ja muutaman kymmentuhannen kesäpyöräilijän iloksi.
Tosin samat pyöräiljät sitten syysateiden alettua kiukuttelevat julkisen liikenteen sujumattomuutta, unohtaen syyn alkuperän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.