Kaikki palkattomat työt millä nimikkeellä tahansa, ovat ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vastaisia. Julistus kieltää kaiken orjuuden ja orjakaupan kaikissa muodoissaan. Julistuksen mukaan jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, riittävään palkkaan, samaan palkkaan samasta työstä, työttömyys- ja muuhun sosiaaliturvaan ja riittävään elintasoon. Jokaisella on oikeus opiskeluun, yksityiselämään, vapaa-aikaan ja lomiin.
Julistuksen mukaan jokainen on syytön, kunnes syyllisyys on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä. Nyt yksittäisillä työvoimaviranomaisilla on oikeus määrätä rangaistus, karenssit, työttömyysturvan pysyvä lakkauttaminen tai toimeentulotuen leikkaukset, jos joku pitää kiinni ihmisoikeuksistaan.
Työttömiä pidetään orjina, eikä heille sallita vapaa-aikaa eikä lomia, jolloin he saisivat tehdä mitä haluavat: työttömyysaikana opiskeleminen on rajattua, talkoisiin tai naapuriapuun ei saa osallistua eikä edes omaa taloa rakentaa.
Työttömille ja toimeentulon saajille on palautettava jo vuonna 1948 allekirjoitetut ihmisoikeudet.
Julistuksen mukaan jokainen on syytön, kunnes syyllisyys on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä. Nyt yksittäisillä työvoimaviranomaisilla on oikeus määrätä rangaistus, karenssit, työttömyysturvan pysyvä lakkauttaminen tai toimeentulotuen leikkaukset, jos joku pitää kiinni ihmisoikeuksistaan.
Työttömiä pidetään orjina, eikä heille sallita vapaa-aikaa eikä lomia, jolloin he saisivat tehdä mitä haluavat: työttömyysaikana opiskeleminen on rajattua, talkoisiin tai naapuriapuun ei saa osallistua eikä edes omaa taloa rakentaa.
Työttömille ja toimeentulon saajille on palautettava jo vuonna 1948 allekirjoitetut ihmisoikeudet.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et ole pärskis ajatellut mennä töihin?
Suomi käyttää pakkotyötä velvoittaessaan ihmisiä etujen leikkausten uhalla. Työnhakusuunnitelmasta tai työehdoiltaan kohtuuttomasta työstä ei saa kieltäytyä. Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen 4. artikkeli kieltää kyseisen kaltaisen pakkotyön. Ja tilanne on 1990-luvun jälkeen vain pahentunut. Syksystä 2001 toimenpiteitä kiristettiin lisää.
Pakkotyökielto on kääntynyt päälaelleen, jolloin työttömien pakkotyöhön suuntautuneista toimenpiteistä on tehty osa normaalia elämää ja yhteiskunnan ylläpitävä voima, jonka vastustajia syyllistetään ja riistetään entistä ankarammin. Erityisesti alle 25-vuotiaita syytetään ”kansalaisvelvoitteidensa” rikkomisesta. Pakolliset määräaikaishaastattelut ja julkeat keskustelunavaukset oikeiston taholta sosiaaliturvan ehdollistamisesta ovat nykyistä Suomen arkea.
Ensin aloitettiin työttömien pakkokoulutukset 1997 ja 2001 pakkotyöt. Pakkotyöllä on nätti nimikin, kuntoutus. Motivaation ja yhteiskuntajärjestelmän ylläpitämiseksi lienee seuraava askel luoda työleirejä tuotantosektoreiksi. Itsepäiset suomalaiset saisivat kaipaamaansa työtä ilman työnantajalle koituvia taloudellisia liikarasituksia.
Helsingissä 1999-2000 työttömät tekivät valituksen oikeuskanslerille työttömien kohtelusta ja huomautuksia palvelulakiin. Ja oikeuskansleri vastasi: ”Koska kirjoituksessanne on ensisijaisesti kyse yhteiskuntapoliittisten kysymysten ratkaisemiseen liittyvästä lainsäädäntövallan käyttämisestä, eli Suomen eduskunnan toimivaltaan kuuluvasta kysymyksestä, en ole toimivaltainen ryhtymään asiassa toimenpiteisiin...”
Eduskunnan säätämä laki, huolimatta sen rikollisesta luonteesta, ei siis kuulu oikeuskanslerin valvonnan alaisuuteen.
Minä maalasin naapurille talkoilla taloa viime kesänä. Ihmisoikeuksiani on siis rikottu! Pärskis nyt hullujen armeijan kärjessä puolustamaan minua!
Ero on juur siinä.Kaiken työn n perustuttava vapaaehtoisuuteen. Taustalla ei saa olla pakoitetta joka asettaa ihmisen viimesijaisen toimeentulon vaaraan . Toisinsanoen ihmisen alisteista asemaa ei saa hyväksikäyttää millään muotoa ja jokaisella on oikeus määrittää työnsä hinta. Oikeus valitatyönsä. Perustulaillisesti ihmisellä on oikeus työhön ei velvoite ja tuo rajaa puitteet pakko työnteetämiselle. Pakko työ on yhteiskunnallinen ragaistusmuoto ,jonka perusteeksi pelkkä työttömyys ei ole riittävä tomiin määräämiden perusteeksi. Asiassa on huomionarvoista se seikka,että kaikki mitä jolla kulla teetetään ilman vapaaehtoisuutta asiaan on pakoitettu toimintaa ja kaikki tekemine jota ihminen ei tee vapaaehtoistoimintaa pohjautuen työpanoksestaan luopuen on työtä jost atekijän tulee saada korvaus eli markkinahintainen palkka . Työstä tulee kertyä eläkeet, lomat /lomarahat jne..
18§ "Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.
Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.
Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä."
lainaus lähde:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Mutta onhan ihan vapaaehtoinen valinta myös se, hakeeko päivärahoja vai ei. Ja sinunkin mielestäsi vapaaehtoisesti saa siis tehdä ilmaistyötä.
Viimesijaisen tuen varassa voi myös halutessaan olla, mutta pakko ei ole sekään. Kyllä myös sitä ilman saa vapaassa maassa olla, jos kerran haluaa.
Talkoo työt on jokaisen oma asia ja työnteko on vapaaehtoista aina. Tosin asia ei ole yksioikoinen . Työttömyysturva sitoo ihmisen työn vastaan ottovelvollisuuteen ja näin ollen ei ole vastikkeeton vaan velvoittava siinäsuhteessa,kuten pitääkin.Tuo on oikeastaan se velvoite jota eettisesti voidaan työttömiltä vaatia kohtuudella. Ihmisellä kun on itsensä elättämis velvoite yhteiskunnallisten normien mukaisesti ,kuten tuleekin olla.
Aktiivimallin tapaiset toimet järkyttävät tuota tasapainoa ja on lainsäädännöllisesti oikeustoimi joka sotii kansallisia ,sekä kansainvälisiä lakeja vastaan asetaen koko oikeusvaltion toimitavan ,sekä olemassa olon kyseenalaiseksi. Huolestutavinta ylipäätänsä on se että tuollaisiin toimiin on ryhdytty Suomen ylimmän lainsäädäntöelimen taholta, jolloin olemme vaarassa menettää yleisen oikeus käsitteen maan toimitavoissa ja luottamuksen ylimpään hallitoomme. Toimitapa on yleisen oikeuskäsityksen vastainen sen tarjotessa jollekulle mahdollisuuden välttää leikkaus ja joillekuille ei ,jolloin aktiivimallin lainsäädännölliset vaikutukset ovat olleet kansalaisia eriarvoistavat. Lakien tarkoitus on taata yhtäläinen kohtelu kaikille asemaan ja henkilöön katsomatta,joten tuo periaate on nykyisellään Suomessa menetetty hallinollisien toimien myötä. Lisäksi nykyiset työllistämis toimet ovat sikäli ristiriitaisia työttömyys käsitteen ja työttömyysturvan suhteen , että työttömyyttä vastaa vaaditaan vastikkeellisuutta. Jonkin asteista toimintaa eli työpanosta. Työpanoksen saamisen vasine on aina palkka oli kyse minkälaisesta teettämisestä tahansa. Kun jotain vaatein teetetään, oli ne vaikka narun hyppäämistä tai luennoilla käyntiä on se tällöin työtä. Työtön ei voi olle jos on työssä. Nyky toimissa on selkeä ristiriita yleisen oikeus käsitteen kanssa, niin olemassa olevan lain kuin yleisesti vallitsevan oikeskäsitteen suhteen.
Ensinnäkin niin monet kansalaiset kannattavat aktiivimallia, ettei ristiriitaa yleisen oikeuskäsityksen kanssa voi olla.
Toiseksi se on sitä parempi, jos saatu korvaus on mielestäsi palkkaa... silloin ei näet ainakaan ole kyse ilmaistyöstä, kun kerran palkka juoksee.
Ja kolmanneksi aktiivimalli kohtelee ihmisiä mahdollisimman yhtäläisesti asemaan katsomatta. Se olisi nimenomaan aseman huomioimista, jos työllistymismahdollisuuksia arvioitaisiin ennen kuin tukiaisia leikataan.
Talkoo töiden osalta katson, se on aina yksilön asia tekeekö takoo töitä tai ei. Työpanos kun on kunkin henkilön omistamaa pääomaa, ei valtiollista .Siten ei tuota pidä myöskään rajoittaman valtiolliseti ja puuttuman sitäkautta yksilön valinta vapauteen/talkoo työntekmiseen. Asian suhteen on myös huomionarvoista,että talkootyöt ovat myös monasti yhteiskunnalliseti hyyödyllisä töimia mm. Urheilun ja nuorosotyön ,sekä arkistollisten digitalisoitien osalta.Olisi jopa varsin hankalaa määritellä yhteiskunnalliseti mitä jätettäisin tuolaisen ulkopuolella ja kun päätäntävalta asiassa olisi viimesijassa tavallisella virkailijalla päätäntävallan yleinen oikeuden jako siirtyisi oikeudellisen tahon ulkopuolelle ja käytäntö muuttuisi vaihtelevaksi ,sekä tapuskohtaiseksi, jolloin vaarana on että asiansuhteen menetetään yleinen oikudellinen linjaus.
On jo monia vuosia jätetty työttömät yhteiskunnan ulkopuolelle. TE-toimistojen kortistossa säilytetään pitkäaikaistyöttömiä joiden työkyky ja toimintakyky alentunut niin huomattavasti että heidät voi määritellä täysin työkyvyttömäksi.
Suomesta ei löydy työttömien puolustajia. Valmiita ollaan kovaäänisesti puolustamaan ulkomaalaisten maahantulijoiden ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa. Sairaiden, köyhien kantaväestön yhteiskunnasta syrjäytyneiden oikeusturvasta ja ihmisoikeuksien puolustamisesta ei kukaan ole kiinnostunut?
Te-toimisto ei ole vuosiin ottanut mitään vastuuta vajaakuntoisten työttömien terveydentilan tutkimiseen ja siihen että työttömät pääsisi lääketieteelliseen kuntoutukseen. Ei myöskään perusterveydenhuolto välitä vähääkään vajaakuntoisista työttömistä. Kantaväestön vajaakuntoiset työttömät eivät anna lisäarvoa olemassaolollaan tähän hyvinvointivaltion monikulttuurisen yhteiskunnan, heikompaa ei jätetä, heikommat yksilöt on hyvin toimivan sortokoneiston tarkoitus raivata pois TE-toimiston kortistosta.