Miksi niiden pitää olla sellaisia? Kuvittelin, että 20-vuotiaalla "miehellä" olisi jo jonkinlaista kykyä empatiaan. Mutta ei.
No, kävipä niin, että tapasin erään pojan viime kesän lopulla. Poika (19v sillon) vaikutti mukavalta ja oli, tai ainakin esitti olevansa, kiinnostunut minusta. Tekstailimme ja soittelimme, mutta emme ehtineet tavata, kun poika jo alkoi epäröimään. Hänen mielestään muutaman vuoden ikäero oli mukamas liikaa..Siihen juttumme silloin jäi, mutta pari kuukautta sitten hän otti minuun yhteyttä. Oli taas mukamas niin kiinnostunut ja pyyteli syksyistä anteeksi. Minä hölmö yksinäinen pikkutyttö uskoin (vaikka välillä epäilytti) poikaan sinisilmäisesti.
Poika ehdotti tapaamista, ja leijuin 7. taivaassa, olivathan ne minun ensimmäiset treffini! Mutta, kuinkas ollakkaan, emme tavanneet. Viikon päivät olin miettinyt tapaamista ja valvonut yöt miettien, kuinka ihanaa olisi tavata kyseinen poika. Sovittua tapaamispäivää edeltävänä iltana poika ilmoitti tekstarilla, että emme tapaakaan. Ja hän ilmoitti olevansa liian kiireinen seurustelemaan. Minä tietysti suutuin, mutta jo seuraavana päivänä olin iloinen, etten haaskannut unelmiani sellaiseen ääliöön. En vain voi ymmärtää, miksi pojan mieli muuttui..
Noh, tämä on vain tällaista nuoren elämää, eikä niin vakavaa, mutta silti se mietityttää...
No, kävipä niin, että tapasin erään pojan viime kesän lopulla. Poika (19v sillon) vaikutti mukavalta ja oli, tai ainakin esitti olevansa, kiinnostunut minusta. Tekstailimme ja soittelimme, mutta emme ehtineet tavata, kun poika jo alkoi epäröimään. Hänen mielestään muutaman vuoden ikäero oli mukamas liikaa..Siihen juttumme silloin jäi, mutta pari kuukautta sitten hän otti minuun yhteyttä. Oli taas mukamas niin kiinnostunut ja pyyteli syksyistä anteeksi. Minä hölmö yksinäinen pikkutyttö uskoin (vaikka välillä epäilytti) poikaan sinisilmäisesti.
Poika ehdotti tapaamista, ja leijuin 7. taivaassa, olivathan ne minun ensimmäiset treffini! Mutta, kuinkas ollakkaan, emme tavanneet. Viikon päivät olin miettinyt tapaamista ja valvonut yöt miettien, kuinka ihanaa olisi tavata kyseinen poika. Sovittua tapaamispäivää edeltävänä iltana poika ilmoitti tekstarilla, että emme tapaakaan. Ja hän ilmoitti olevansa liian kiireinen seurustelemaan. Minä tietysti suutuin, mutta jo seuraavana päivänä olin iloinen, etten haaskannut unelmiani sellaiseen ääliöön. En vain voi ymmärtää, miksi pojan mieli muuttui..
Noh, tämä on vain tällaista nuoren elämää, eikä niin vakavaa, mutta silti se mietityttää...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.