Porvarihallituksen työllistämistoimet eivät puutu työttömyyden ongelmaan. Ne ovat todellisuudessa tukea työnantajille, eivätkä lisää työpaikkoja ja niiden avulla työttömät pidetään kontrollissa ja epävarmuudessa. Työn tarjontapuolen kasvattamista on vaikea ymmärtää muuten kuin yhdellä perusteella: että todellinen tarkoitus onkin ylläpitää tai jopa pahentaa työttömyyttä ja näin pitää työntekijöitä heikompina ja palkkavaatimuksia vaimeampina kuin ne olisivat paremman työllisyyden oloissa.
On turha uskoa työllisyyden kohenevan työttömien ja pienituloisimpien asemaa heikentämällä tai työvoiman tarjontaa muuten piiskaamalla, kun
työttömyyden syy on pula työstä eikä sen tekijöistä.
Ehkä sosiaalitukien sijaan, kaverikapitalisista eroon pyrkivä puolue keskittyisi funktionaaliseen tulonjakoon, yritystukien ja harmaan talouden rajaamiseen sekä pk-yritysten aseman parantamiseen ilman työntekijöiden aseman heikentämistä.
Mutta siihen ei riitä nykyhallituksen osaaminen kun ongelmana on ideologinen ennakkoluulo.
Kannattaa varautua siihen, että sekä nykyisessä että tulevaisuuden yhteiskunnassa suuri joukko suomalaisista elää sosiaalituilla, koska työtä ei riitä, eikä tule riittämään kaikille. Vaikka työllisyys on kasvanut maailmantalouden nousun myötä, niin tilastokeskuksen mukaan tehtyjen työtuntien määrä on pysynyt viimeisen vuoden muuttumattomana. Tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että yhä enemmän ihmisistä työskentelee sosiaaliturvan varassa osa-aikatyössä.
Julkisen talouden olisi järkevää ja hyödyllistä tasata talouden suhdannevaihteluista johtuvaa työllisyyden vaihtelua tarjoamalla työtä ja maksaa siitä vähimmäispalkkaa jokaiselle sellaiselle työhaluiselle ja -kuntoiselle kansalaiselle, joka ei syystä tai toisesta saa työtä yksityisiltä yrityksiltä.
Työpaikkojen tarjoaminen ja tehdystä työstä maksettu palkka olisivat hyvää ja vastuullista talouspolitiikkaa, ja lisäksi ne olisivat paras keino torjua köyhyyttä ja eriarvoisuutta.
Työllisyys myös ylläpitäisi kotitalouksien ostovoimaa, talouden kokonaiskysyntää ja yksityisyritystenkin kannattavuutta, joten se olisi eduksi nykyiselle markkinatalousjärjestelmälle.
Samalla täystyöllisyys varmistaisi julkisen talouden verotuloja, joten se keventäisi julkisen talouden rasitteita eikä kasvattaisi niitä. Silti hallitukselle ei tulisi koskaan mieleenkään tehdä mitään täystyöllisyyden vaatimia toimia, koska se poistaisi halvan työvoimareservin tai palkattomien työttömien tarvetta ja näin voisi olla vaarana jopa palkkojen nousu.
On turha uskoa työllisyyden kohenevan työttömien ja pienituloisimpien asemaa heikentämällä tai työvoiman tarjontaa muuten piiskaamalla, kun
työttömyyden syy on pula työstä eikä sen tekijöistä.
Ehkä sosiaalitukien sijaan, kaverikapitalisista eroon pyrkivä puolue keskittyisi funktionaaliseen tulonjakoon, yritystukien ja harmaan talouden rajaamiseen sekä pk-yritysten aseman parantamiseen ilman työntekijöiden aseman heikentämistä.
Mutta siihen ei riitä nykyhallituksen osaaminen kun ongelmana on ideologinen ennakkoluulo.
Kannattaa varautua siihen, että sekä nykyisessä että tulevaisuuden yhteiskunnassa suuri joukko suomalaisista elää sosiaalituilla, koska työtä ei riitä, eikä tule riittämään kaikille. Vaikka työllisyys on kasvanut maailmantalouden nousun myötä, niin tilastokeskuksen mukaan tehtyjen työtuntien määrä on pysynyt viimeisen vuoden muuttumattomana. Tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että yhä enemmän ihmisistä työskentelee sosiaaliturvan varassa osa-aikatyössä.
Julkisen talouden olisi järkevää ja hyödyllistä tasata talouden suhdannevaihteluista johtuvaa työllisyyden vaihtelua tarjoamalla työtä ja maksaa siitä vähimmäispalkkaa jokaiselle sellaiselle työhaluiselle ja -kuntoiselle kansalaiselle, joka ei syystä tai toisesta saa työtä yksityisiltä yrityksiltä.
Työpaikkojen tarjoaminen ja tehdystä työstä maksettu palkka olisivat hyvää ja vastuullista talouspolitiikkaa, ja lisäksi ne olisivat paras keino torjua köyhyyttä ja eriarvoisuutta.
Työllisyys myös ylläpitäisi kotitalouksien ostovoimaa, talouden kokonaiskysyntää ja yksityisyritystenkin kannattavuutta, joten se olisi eduksi nykyiselle markkinatalousjärjestelmälle.
Samalla täystyöllisyys varmistaisi julkisen talouden verotuloja, joten se keventäisi julkisen talouden rasitteita eikä kasvattaisi niitä. Silti hallitukselle ei tulisi koskaan mieleenkään tehdä mitään täystyöllisyyden vaatimia toimia, koska se poistaisi halvan työvoimareservin tai palkattomien työttömien tarvetta ja näin voisi olla vaarana jopa palkkojen nousu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.