Apostolinen uskontunnustus (lat. Symbolum Apostolorum, kreik. Σύμβολο των Αποστόλων,[1] hepreaksi נוסח השליחים, ven. Апостольский Символ веры) on kristillinen uskontunnustus, yksi niin sanotuista kolmesta vanhan kirkon uskontunnustuksesta. Sitä ei käytetä itäisessä kirkossa.
Apostolinen uskontunnustus syntyi ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla Rooman seurakunnassa. On esitetty, että se muotoiltiin kirjalliseen muotoon gnostilaisuutta vastaan. Se on ollut lännen kirkolle (siis Rooman patriarkaatin valtapiirille) aina tärkeä, mutta itäisessä kirkossa sitä ei ole omaksuttu.
Se tuli osaksi varhaisen kirkon järjestystä vuonna 325 kristillisten seurakuntien järjestäytyessä Nikean kirkolliskokouksessa, kun keisari Konstantinus Suuri lopetti kristittyjen vainot Rooman valtakunnassa.
Kristillisten kirkkojen mukaan Apostolinen uskontunnustus keskittyy ilmaisemaan kristillisen uskon ja evankeliumin ytimen. Se syntyi tarpeesta puolustaa kristillistä uskoa valheellisia syytöksiä ja epäluuloja vastaan. Kirkkojen mukaan evankeliumin keskeinen oppi on koottu Apostolisessa uskontunnustuksessa tiivistettyyn muotoon. Tässäkin on lukuisia eroja kirkkokuntien välillä.
Latinaksi: Credo in Deum, Patrem omnipotentem, Creatorem caeli et terrae. Et in Iesum Christum, Filium eius unicum, Dominum nostrum; qui conceptus est de Spiritu sancto, natus ex Maria virgine; passus sub Pontio Pilato, crucifixus, mortuus, et sepultus; descendit ad inferna; tertia die resurrexit a mortuis; ascendit ad caelos; sedet ad dexteram Dei Patris omnipotentis, inde venturus est iudicare vivos et mortuos. Credo in Spiritum Sanctum; sanctam ecclesiam catholicam; sanctorum communionem; remissionem peccatorum; carnis resurrectionem et vitam aeternam. Amen.
Kreikaksi: Πιστεύω εἰς θεòν πατέρα, παντοκράτορα, ποιητὴν οὐρανοῦ καὶ γῆς. Καὶ (εἰς) Ἰησοῦν Χριστòν, υἱὸν αὐτοῦ τòν μονογενῆ, τòν κύριον ἡμῶν, τòν συλληφθέντα ἐκ πνεύματος ἁγίου, γεννηθέντα ἐκ Μαρίας τῆς παρθένου, παθόντα ἐπὶ Ποντίου Πιλάτου, σταυρωθέντα, θανόντα, καὶ ταφέντα, κατελθόντα εἰς τὰ κατώτατα, τῇ τρίτῃ ἡμέρᾳ ἀναστάντα ἀπò τῶν νεκρῶν, ἀνελθόντα εἰς τοὺς οὐρανούς, καθεζόμενον ἐν δεξιᾷ θεοῦ πατρὸς παντοδυνάμου, ἐκεῖθεν ἐρχόμενον κρῖναι ζῶντας καὶ νεκρούς. Πιστεύω εἰς τò πνεῦμα τò ἅγιον, ἁγίαν καθολικὴν ἐκκλησίαν, ἁγίων κοινωνίαν, ἄφεσιν ἁμαρτιῶν, σαρκὸς ἀνάστασιν, ζωὴν αἰώνιον. Ἀμήν.
Suomeksi: ***) Minä uskon ...
1. Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan,
2. ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan(1), nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
3. ja Pyhään Henkeen,
4. pyhän yhteisen seurakunnan(2),
5. pyhäin yhteyden,
5. ***) syntien anteeksiantamisen,
6. ruumiin ylösnousemisen
7. ja iankaikkisen elämän.
(1) vanha kieliasu: astui alas helvettiin → uusi kieliasu: astui alas tuonelaan
(2) vanha kieliasu: pyhän yhteisen kirkon → uusi kieliasu: pyhän yhteisen seurakunnan
Apostolinen uskontunnustus syntyi ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla Rooman seurakunnassa. On esitetty, että se muotoiltiin kirjalliseen muotoon gnostilaisuutta vastaan. Se on ollut lännen kirkolle (siis Rooman patriarkaatin valtapiirille) aina tärkeä, mutta itäisessä kirkossa sitä ei ole omaksuttu.
Se tuli osaksi varhaisen kirkon järjestystä vuonna 325 kristillisten seurakuntien järjestäytyessä Nikean kirkolliskokouksessa, kun keisari Konstantinus Suuri lopetti kristittyjen vainot Rooman valtakunnassa.
Kristillisten kirkkojen mukaan Apostolinen uskontunnustus keskittyy ilmaisemaan kristillisen uskon ja evankeliumin ytimen. Se syntyi tarpeesta puolustaa kristillistä uskoa valheellisia syytöksiä ja epäluuloja vastaan. Kirkkojen mukaan evankeliumin keskeinen oppi on koottu Apostolisessa uskontunnustuksessa tiivistettyyn muotoon. Tässäkin on lukuisia eroja kirkkokuntien välillä.
Latinaksi: Credo in Deum, Patrem omnipotentem, Creatorem caeli et terrae. Et in Iesum Christum, Filium eius unicum, Dominum nostrum; qui conceptus est de Spiritu sancto, natus ex Maria virgine; passus sub Pontio Pilato, crucifixus, mortuus, et sepultus; descendit ad inferna; tertia die resurrexit a mortuis; ascendit ad caelos; sedet ad dexteram Dei Patris omnipotentis, inde venturus est iudicare vivos et mortuos. Credo in Spiritum Sanctum; sanctam ecclesiam catholicam; sanctorum communionem; remissionem peccatorum; carnis resurrectionem et vitam aeternam. Amen.
Kreikaksi: Πιστεύω εἰς θεòν πατέρα, παντοκράτορα, ποιητὴν οὐρανοῦ καὶ γῆς. Καὶ (εἰς) Ἰησοῦν Χριστòν, υἱὸν αὐτοῦ τòν μονογενῆ, τòν κύριον ἡμῶν, τòν συλληφθέντα ἐκ πνεύματος ἁγίου, γεννηθέντα ἐκ Μαρίας τῆς παρθένου, παθόντα ἐπὶ Ποντίου Πιλάτου, σταυρωθέντα, θανόντα, καὶ ταφέντα, κατελθόντα εἰς τὰ κατώτατα, τῇ τρίτῃ ἡμέρᾳ ἀναστάντα ἀπò τῶν νεκρῶν, ἀνελθόντα εἰς τοὺς οὐρανούς, καθεζόμενον ἐν δεξιᾷ θεοῦ πατρὸς παντοδυνάμου, ἐκεῖθεν ἐρχόμενον κρῖναι ζῶντας καὶ νεκρούς. Πιστεύω εἰς τò πνεῦμα τò ἅγιον, ἁγίαν καθολικὴν ἐκκλησίαν, ἁγίων κοινωνίαν, ἄφεσιν ἁμαρτιῶν, σαρκὸς ἀνάστασιν, ζωὴν αἰώνιον. Ἀμήν.
Suomeksi: ***) Minä uskon ...
1. Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan,
2. ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan(1), nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
3. ja Pyhään Henkeen,
4. pyhän yhteisen seurakunnan(2),
5. pyhäin yhteyden,
5. ***) syntien anteeksiantamisen,
6. ruumiin ylösnousemisen
7. ja iankaikkisen elämän.
(1) vanha kieliasu: astui alas helvettiin → uusi kieliasu: astui alas tuonelaan
(2) vanha kieliasu: pyhän yhteisen kirkon → uusi kieliasu: pyhän yhteisen seurakunnan
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joka ei tätä usko, hän EI OLE KRISTITTY.
Nämä ovat jokaiselle kristitylle tärkeä ymmärtää, koska kristinuskon piirissä liikkuu satoja ellei tuhansia erilaisia jeesuksenuskosta harhaan johtavia "lisäsiivekkeitä".
Harhaopit ovat aina uskojalleen raskaita ja tuottavat turmion. Jo tässä ajassa ne eristävät ihmisen muhimaan omassa liemessään, kuka himoissaan, kuka kaikenlaisten epäjumalien palvonnassa.
Usko Kristukseen tuo rauhan Jumalan kanssa omaan sydämeen ja liittää miljoonat uskovat eri maissa ja eri kansoissa Jumalaa ylistäväksi perheväeksi, jotka sydämellisellä rakkaudella rakastavat toinen toisiaan, ja vievät ilosanomaa Kristuksesta koko maailmaan. Siis heille, joilla ei ole vielä tällaista uskoa ja luottamusta Pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan, Isä Poika ja Pyhä Henki.