on antaa toisen mennä. Varsinkin jos huomaa että toinen on onnellisempi vapaana. Kaikkia ei voi kahlita ja toiset tykkää kulkea vapaana kulkurina menoillaan ilman parisuhteen kahleita.
Joskus suurinta rakkautta
Päästänmenemään
321066
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
hienoa, että joku on huomannut.
Kyllähän se havaitsi. Toiset on vapaitasieluja. Kesä varsinkin monille aikaa kun haluaa pitää vaitoehdot avoinnna ja kulkea kaikkialla flirttaillen ja etsien mahdollisuuksia. tehdä mitä milloinkin huvittaa eikä kahlita itseään
Joillekin jää ikuisesti tuollainen vaihde päälle ja silloin heidän pitää antaa niin elää. Ei parisuhteet ole kaikille mukavin olotila. Liikaa aikaa vievää.liian sitova. ei saa enää kulkea vapaasti ja monet sinkkuiluun kuuluvat tekemiset täytyisi jättää sinne sinkkuuteen.
Suhteessa ja sinkkuna ei voi olla samaan aikaan... se ei toimi joten jompi kumpi täytyy poistaa. Silloin se poistuu joka näyttää olevan liikaa ja jolle ei ole tilaa,
Ei ollut vaihtoehtoa. Hyvää kesää ja tule onnelliseksi. Yritän unohtaa.
Tais olla toisinpäin. Minusta hänelle parasta on viettää vapaana kesä niin saa tehdä mitä milloinkin haluaa ilman mietteitä miltä se muista tuntuu.
Toisille sinkkuus on parempi ja hänen elämäntyylissä se on
Ja tykkään edelleen.. mutta hyvää kesää sinnekkin.
Suhteessa olo ei mulle ainakaan ois huono asia ja mielummin sitä ois siellä muualla kuin missä nyt on jonne ei kuulu. Mutta en aio tehdä enää sellaisia ratkaisuja joita katuisi ja jotka eivät johtaisi kohti päämäärää.. Pitkä kaaottinen aikajakso on takana eikä vielä ohikaan. Siitä tekis mieli laittaa osa jonkun piikkiin.
ihmisillä on eri aikoja. On aika olla suhteessa ja usein sitten eron jälkeen tulee tarve ottaa aikaa olla itsekseen ja vapaana kaikesta sitovasta, ja sitten kun on taas tasapainossa kokee taas ajan parisuhteelle.
Jos kauheasti menojalkaa vipattaa ja paikoilleen ei pysty asettuun ei ole vielä valmis uuteen suhteeeseen. Sen aika tulee sitten kun alkaa kotona olo tuntui kivemmalta kuin kaupungilla saalistaminen. Itseään pitää kuunnella ja ulkopuolinnkin kyllä havaitsee milloin jollain on menovaihe päällä ja milloin hän on rauhoittunut ja valmis suhteeseen.
Levottomuus ja tarve olla menossa usein kielii siitä että menojalka vielä vipattaa innokkaasti. ei sellaista kahlita voi
Tässä ei ole kyse edellisestä suhteesta eikä siirtymisvaiheista ei rauhottomisista tai vipatuksista. En tahdo jälkikasvua jos suhteeseen päädyttäisiin vielä pitkään aikaan. Ennen en ollut asian suhteen näin ehdoton mutta pitkä aika epätietoisuudessa palstalla roikuttaminen johti siihen että aloin ajatella enemmän itseäni ja tavoitteitani. Nykyisin toimin vain suunnitelmallisesti. Ennen olin enemmän katsotaan mitä tapahtuu linjalla. En vieläkään voi tietää mitä tapahtuu kun tällä tasolla ollaan yhä mutta lasta en tahdo ennen kuin on omat asiani halutulla tavalla.
En tiedä ootko nainen vai mies, mutta naisillahn tulee ikä vastaan lapsentekoasioissa.Elikkä siinä mielessä kannattaa ajoi ssa laittaa pullat uuniin jos perhettä meinaa perustaa.Onhan asiat oltava kunnossa tietenkin ensin. Mitä itse perheellisenä huomannut niin, ei sitä liikaakaan kannata suunnitella. Aina sattuu ja tapahtuu. :-)
Mun asiat ei ole sillä tolalla että perhe kannattais. Ikä tulee varmasti nyt juu hänelle mut en voi mitään näille asioille. Mies olen.
Mulla ei oo koskaan menojalka vipattanut. Voin lähteä välillä jammailemaan, mutta en viihdy yöelämässä. Nuorenakin oon yöelämää viettänyt, mutta se on loppujen viimeksi ahdistavaa. Ihmisillä nyt vaan on ajatus, että sinkkuelömän pitää olla tietynlaista ja parisuhde-elämän rietynlaista. Parisuhde koetaan kahlitsevana, en täysin ymmärrä miksi. Miksei siitä voi tehdä omannäjöistä, ts.parin näköistä. Jos jotakuta rakastaa, en usko että hänestä haluis olla täysin erossa.
Olen samaa mieltä siitä, että eron jälkeen tarvitsin yksin olemista, mutta nyt haluan parisuhteen. Eniten haluan sitä, että asutaan yhdessä ja harrastetaan yhdessä, jos ei heti alkuun niin ainakin jossain vaiheessa.
Sama toive täällä. Parisuhde ihmisen kanssa jota rakastan ja joka rakastaa takaisin . Elää ja harrastaa yhdessä. en kaipaa mitään bilettämistä enkä sitä, että saan tulla miten mua huvittaa.
Noin se on vaan tehtävä kun näkee, että toinen ei halua sitoutua tai sitten tunteet eivät olleetkaan molemminpuolisia. Itseeni koskee päästää irti. Tuntuu vähän samalta kuin Titanic elokuvan loppukohtauksessa, mutta samalla ajattelen, että on parempi kun edes toinen meistä on onnellinen. Hän nainen varmasti on onnellisempi vapaana..
Voi kun tietäisi että toinen ajattelee näin. Itkettää. Voit olla ihan joku muu.. ja en taida olla enää..
Ai et taida olla enää vapaa..?
Aloittajalta vastaus tähän. Mies ei halunnut sitoutua vaan halusi näyttää miten hänen koko seksuaalisuus koko kaupungille kukkiii. Vapaatasielua ei kahlita voi
Ei kaikki ole luovuttaneet. Sinun kaipaamasi voikin ajatella vielä sinua, eikä halua päästää irti.
Ei vaan 'enää onnellinen vapaana'. Haluan olla hänen kanssa.
No olikko oottamassa oven takana?
Minä annan sinun mennä myös ystävänä. Tietenkin toivon ystävyyttä mutta jos se ei ole mahdollista niin hyväksyn sen. Otan elämän vastaan sellaisena kuin se tulee. Sinulle toivon vain hyvää.
Ystävä: Jos tunnet tarvetta lepakointiin. et löydä tästä ketjusta naista joka kanssasi siihen suostuisi. Mitä tulee ystävään joka trollailee palstoilla niin ei kiitos. Pääsisin ystävänä palstan trollien aiheeksi ja kaikki minusta leviteltäisiin tänne. Se ei ole näkemykseni ystävyydestä.
Ymmärrän kirjoitustasi. En minäkään haluaisi sellaista. Tarkoittaako tämä sitä, että ystävyys loppuu? Emma tapaa millään muullakaan foorumilla.
Kirjoitan vain ikävä-palstalla.
Muissa en ole edes tällä saitilla. Muualtakaan netistä minua ei löydy kirjoittelemasta mitään
Mutta onko toinen onnellisempi vai ovatko ne ajatukset omasta päästä? Alkuun koin, että minun on päästettävä toinen irti ja antaa hänen kokea uusi huuma ja uusi arki, mutta en tiedä, onko hän onnellinen. Itse koetan koota palapelin palasia elämästä ja tehdä uusia asioita, uusia harrastuksia, jotka ovat lähellä vanhoja. Baariin saatan lähteä, mutten humaltumistarkoituksella tai seuraa etsimään, vaan laulamaan pois pahaa oloa sisältäni. Tai kirjoitan niistä.. jotenkin on pysyttävä pystyssä ja pää ylhäällä.
Minun ajatuksissa oleva on ehdottomasti. Hänen käytöstä ja valintoja seuranneena olen siitä täysin vakuuttunut
Valinnat ovat aina arpapeliä-kuin järki ja tunteet. Järjellä ajatellen tein oman päätökseni, vaikka tunteet sanoivat toista. "Ei vapaata vangita voi...".
Mutta hyvä, että joku "vapautettu" on löytänyt onnensa. <3
En osaa tuohon ottaa kantaa, onko tuo suurinta rakkautta, mutta joskus tuo on rakkaudenteko ja paras vaihtoehto. Toisinaan jopa ainut vaihtoehto, jos toista ei kiinnosta.
Se, mikä on suurinta rakkautta, on vaikea määritellä.
Rakkauteen vedoten voi tehdä monenlaisia tekoja, vääriäkin.
Epäitsekkyys on kyllä rakkaudellinen teko.
Epäitsekkyys. Asia, mikä johtaa monesti myös siihen, että kun alkaa haluamaan jotain itselleen, vaikka omaa aikaa tai harrastuksia,(kun aina on elänyt perheelleen ja tehnyt sen eteen töitä), jääkin kylmästi ulkopuoliseksi. Vaikka pohjimmiltaan on aina ollut sellainen. Suhteen vuoksi ei kenenkään pitäisi muuttaa itseään... :(
Terve itsekkyys on koko perheen kannalta hyväksi. Ehkä sitä tekee päätöksiä aina sen hetkisen tilanteen mukaan. Kun perhe tarvitsee vanhemman aikaa, antaa sitä, kun perhetilanne antaa myöten, ottaa enemmän aikaa itselleen.
Tilanteet elävät ja muuttuvat.
Itsensä muuttaminen voi olla myös perheen eduksi. Mutta ei sekään ole perheen kannalta eduksi, että itsekkäästi ajaa omia etujaan perheen hyvinvoinnin kustannuksella.
Jokaisella omanajantarve erilainen
Asiat pitää puhua puhumalla suoraan tunteista, eikä luovuttaa liian helpolla. Sain sellaisen kuvan ettette ole kasvotusten päässeet edes puhumisasteelle, mitä pelkäät? Pakkeja? Toinen voi ajatella asian niin, että jos mies ei tule suoraan jutulle, niin ei sitä oikeasti edes kiinosta, näin minä naisena tämän asian ajattelen- järkevänä naisena.
Pitää tietenkin heti luovuttaa jos ei ole vastakaikua. Elämä ei ole mikään peli, jossa toinen käyttää henkistä väkivaltaa sanomalla toista kun tarkoittaakin toista.