En enää muista minkälaista on olla onnellinen ja millaista on tuntea ihastumisen tunteita ja siihen liittyviä asioita, rakkautta ja hyvää oloa. Olen unohtanut ne. On vain neutraalia olotilaa. Jos on tarpeeksi kauan sinkkuna niin siihen jää ikään kuin vangiksi ja loppuelämän sinkkuuden kiroukseen. Eikä enää usko löytävän ketään. Ettei taas joku viisas tulisi komemntoimaan niin,kyllä elämässä on muutakin onnellisuutta kuin vain pelkästään tunteet mutta tunteet ja suhteet ovat luonnollinen osa elämää jotka tekevät ihmisen onnelliseksi,inhimillisyyttä ja osa luontoa.
Onhan tämä jokseenkin säälittävää
EhkäJoTunteetonTäysin
4297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaan osa ihmiselämää siinä missä kaikki muukin. Menikö kellään muulla äsken ruutu pimeäksi vähäksi aikaa kuin mulla?
Näin on käynyt mullekin. Enkä usko, että pystyn noita tunteita enää ees tuntemaan. Enkä usko, että kukaan voisi tuntea mua kohtaan tuollaisia tunteita. Ja kaikista pahinta on se, ettei pysty oikein keskittymään mihinkään muuhunkaan. Nuo ajatukset vaan nakertaa sisältä.
Jos olisit teini- ihastukseni T mies, sanoisin sinulle että "on turha itkiä maahan kaatunutta maitua". Sait mahdollisuutesi, vietettiin kiva toukokuun ilta yhdessä, mutta mokasit sen, koska sinulle oli tärkeintä kostaa vain eksällesi kauttani. Tajuatko mitä tapahtui? Emme tapaa enää koskaan. Olisin silloin ollut valmis jäämään, mutta miten kävi? So long!
Minäkään en ole oikeastaan koskaan ollut onnellinen. Yksinolo vielä menee mutta pilkkaaminen on jo liikaa.