miten onnistuit siinä, omasta mielestäsi?
Äitipuolen roolissasi......
seonohinyt
24388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miksi se sinua koskettaa ja mitä se sinulle kuuluu ylipäätään.. mies meni lasten edelle, enkä tarvitse ansiomitalia lasten äitipuolena olemisesta ja olen erittäin kiitollinen että nuo ajat ovat ohi! Sen sijaan oikea äiti oli katkera mamma ja juonitteleva yksinhuoltaja, jonka elämänlaatu ei todellakaan ollut kateuden aihe.
Olisi hän sentään kiitollinen siitä etten kajonnut lapsiin fyysisesti toisin kuin hän itse teki, hakkasi ja repi hiuksista jne. Että jos tässä nyt perätään katkeran mamman lasten äitipuolen roolin onnistumista, niin luulenpa että taitaa olla väärä palsta.. ja ennenkaikkea olisiko syytä ottaa järki siihen pieneen kätöseen ja kysyä suoraan ao. tällaisia asioita eikä tulla palstalle vinkumaan,
Se oli viisas ratkaisu, että tapaamiset lopetettiin. Mitalia ette ansaitse ja se on MOT.
Uusperhekuviot eivät ole aina helppoja, mutta toiset siitä huolimatta onnistuvat loistavasti ja ansaitsevat kultaa. Lapsia täytyy kasvattaa, lapsia täytyy ohjata ja myöskin komentaa, mutta kenelläkään ei ole oikeutta käyttää henkistä väkivaltaa!! Ei edes äitipuolella! Henkinen väkivalta on väkivaltaa. Olet kiitollinen että ne ajat ovat ohi, tuossa iloitset, aivan yhtä kiitollisia ovat uhrit, että ilmitulon jälkeen asiaan puututtiin.
Taidan olla ihan väärä kelle huutelet, huutele oikeessa elämässä, vainoharhainen!
ollut äitipuoli. Yleensä lapsien biologiset äidit haukkuvat äitipuolet maanrakoon. Isät vaan ovat onnellisia, kun isäpuoli kasvattaa heidän lapsensa.
Ensimmäinen kommentti on kyllä toisinpäin,
Lapsieni isän kumppaneita en oo mollanut,
Toisinpäin tuntuu olevan,
En mitenkään kun en nähnyt koko lasta, eikä mulle siitä mitään kerrottu tai siis kerrottiin muttei sitä että itse on tämän isä. Tajusin vain kaiken jossain vaiheessa.
Paremmin kuin olisin uskonut. Miksi kysyt? Ja keneltä?
Kaikki idiootteja.
Mikä siinä on että aikuiset ihmiset muuttuu aivan lapsiksi kun alkaa kilpailu siitä kuka on paras ”äiti” taikka ketä lapset suosii eniten?
Eikös teidän pitäisi olla aikuisia ja tyytyväisiä siihen että lapsillanne on paljon aikuisia ympärillä jotka huolehtii heistä?
Minulla oli lapsuudessa tilanne kun jouduin huostaan ja kiinnyin sijaisäitiini siinä määrin että kutsuin häntä varaäidiksi. Biologinen äitini kuuli sen ja tajusi myös minun ja sijaisäitini lämpimät välit ja hän tuli mustasukkaiseksi! Haukkui sijaisäitiäni siitä syystä
Minusta todella typerää sillä minun etuni lapsena oli se että minulla oli niinkin kamalassa tilanteessa kuin huostaanotto niin minusta välittäviä ja huolehtivia aikuisia ympärillä !
Äitini olisi pitänyt olla iloinen siitä mutta ei!
Hän päätti alkaa kateelliseksi ja kilpailemaan lapsen suosiosta
Miten lapsellista aikuiselta !
Koittakaa aikuistua! Te olette roolimalleja. Ette kakaroita
Hieno kirjoitus, Hyvä!
Ihan oikein.
Mut ei kaikki ihan oo idiootteja.
Ei Kait sinun kannattaa mielestä toi varaäitikään sitä ollut.?
Jos olet edelleen tähän varattiin yhteydessä, niin nautin niistä asioista mitä hän tuo elämääsi. Ja kerro äidillesi, miltä sinusta tuntuu asiat mitä toivot, teidän suhteesta jne.
Voisittako he ja sinä kolmesataa tehdä jotain yhdessä ja keskustella auki tilanteen.
Tarkoitin tämän ketjun vastaajia ja aloittajaa
On lapsia jotka toivoisi että edes joku välittäisi heistä ja nämä mammat on porussa kun heidän lapsestaan välittää liian moni !
Ymmärsin kyllä,
Mutta kommentoin sun omaan kipupisteeseen,
Joka voi olla myös jollakulla toisella myös
nämä ovat 20 vuotta vanhoja juttuja. kerron ne jotta paukapäät avartaisivat sitä omaan napaan osuvaa katsetta siihen lasten silmin koettavaan.
Tosin kun parikymppiset tekee muksuja niin ei siitä voi tullakaan kuin epäkypsää egojen taistoa eron jälkeen.
ole siihen rooliin joutunut. En sopisi siihen mitenkään päin. Jos sellainen uhka olisi, niin varmaan tekisin selväksi jollain tavalla, että olen sopimaton.
Mun mielestä ihmissuhteet ei ole suoritus.
Eipä nämä palstan mammat osaa asettua lapsen asemaan. Oma perse se tärkein perse heillä.
Minulla oli aika kun olin 12-14 v kun tunsin olevani niin yksin. Olihan siinä vanhemmat, mutta kumpikin tuntui enemmän keskittyvän omaan elämäänsä. Toinen töihinsä ja toinen uuteen perheeseensä ja parisuhdesotkuihinsa. Ei ne nähnyt eikä edes halunneet ehkä nähdä että minulla oli hätä.
Selasin monet kerrat (siihen aikaan oli puhelinluettelot vielä kovaa huutoa) puhelinluetteloa ja kouluni henkilökuntaopasta kuvauksineen, miettien mistä löytäisin aikuisen joka kuuntelisi, jolle voisi kertoa. Joka välittäisi minustakin ja auttaisi..
Niin kuin monen huostaanotetun.. minunkin asiat tulehtui asteittain kotona ja ongelmani syvenivät, ennen kuin se tuli ilmi kaikille ja asioihin alettiin puuttua.
Ensimmäiset merkit ongelmistani olivat luokanvalvojan ja koulukuraattorin soitot kotiini.
Koulussa ongelmia. Peruskoulun suorittaminen oli vaarantumassa.
Oman aikuiseni löysin koulusta. Koulukuraattorille sitten ensimmäisen kerran sain kerrottua miten asiani olivat. Hänestä tulikin minulle niihin aikoihin läheinen aikuinen.. mutta puhuin liian myöhään asioistani. Ne olivat niin pahasti että asioiden vyörymistä ei voinut enää estää.
Oltiin jo vauhdissa jossa yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen.
Lastensuojelu tuli mukaan jossain puolvälissä ennen ns. kohtalonhetkeä. Tuli kaikkia avohuollon tukitoimia, muutaman kuukauden sijoituksia kodin ulkopuolelle. kodinhoitoapua, rahatukia, erilaisia työryhmiä meille kotiin. Kauheasti ihmisiä ja kokouksia.
Sitten tuli se hetki kun istuttiin isolla porukalla kokoushuoneessa ja edessä oli huostaanottopäätöksen sopimuspaperit.
Minä, vanhempani annoimme allekirjoitukset. Minut oli nyt huostaanotettu.
Se oli toinen vaihe jossa tunsin syväää yksinäisyyttä. En tuntenut kuuluvani enäää mihinkään. En vanhaan kotiini, sinne en enää edes saanut mennä.
en kuulunut enää vanhaan kotikaupunkiinikaan.
Uusi kotikaupunkini oli vieras minulle. Ei se ollut kotini, Uusi talo "vanhemmat" ei ne tuntuneet kodilta. En kuulunut sinnekään. Elin jalat irrallaan maasta. kuulumatta mihinkään ja silloin etsin itseäni ja minääni kaikkean suurimmalla voimalla. Kuka olen ja mihin kuulun?
Monikaan vanhepi tuskin haluaisi lapsen tuntevan niin suurta juurettomuutta, yksinäisyyttä ja rakkaudettomuuden tilaa kuin mitä minulla silloin oli, mutta miksi täällä kuitenkin nämä ihmiset toivoo lapselleen senn kaltaista?
Minusta se on itsekästä.
Omassa tilanteessani ei oltaisi oltu näin syvällä jos minulla olisi ollut enemmän silmät ja korvat auki olevia aikuisia ympärilläni 12-14 v ikäisen
Hyvin osaat kertoa tilanteesta,
Oletko ajatellut viestittää näitä ajatuksia nykyiselle sosiaalinen.Tms tolle,
Heillä on sosku kehityshanke, jossa voisit koulutettuja kokemusasiantuntijana
Antaa tosi kallisarvoista tietoa ja näkemystä lasten ja nuorten puolesta.
Olen surullinen, että olet joutunut kokemaan nuo kipupisteet.
Elämä vaan menee niin ettei meistä kukaan synny valmiina tähän maailmaan ja jokainen, lasten vanhemmatkin ovat kasvunpaikalla. Tällä en tarkoita missään muodoin vahvistaa tai oikeutta mitään väärää käytöstä. Mutta todellisuus on se ettemme elä vakuumipakkaukkesessa, erossa muista.
vaan meidän historiamme vaikuttaa kykyihinsä kohdata ja käsitellä asioita.
Mutta näen, että oisi tärkeää saada äänesi kuuluville. Voisi auttaa päättäjiä ja vanhempia näkemään tilanteet lasten silmin.
Sinulle on annettu kirjoitustaito ja kyky käsitellä ja jäsentää asioita, käytä sitä
Kirjoita päättäjille tai tarinasi.
Mutta ainaskin tämä mamma välittää, siks omalta puolelta pidän ääntä.
Olen edelleen yhteydessä lastensuojelun ihmisiin, Huostaanotettujen kontaktit ovat rakentuneet nuoruusvuosina lastensuojelun väestöstä. Sieltä ovat tulleet ne "äidit ja isät" ja sinne on saattanut muodostua läheisiä lämpimiä välejä. Olen vieläkin siksi aina välillä jutuissa heidän kanssaan. ei sellainen side kokonaan katkea, koska he elivät mukana elämäni vaikeimmissa hetkissä.
Olen aina välillä jutustellut aikuisena niistä ajoista. Antanut heillekin risuja ja ruusuja ja pohdiskellut muuttunutta elämääni.
Monesti huostassa eläneiden elämästä on työnsäkin puolesta kiinnostuneita ne ihmiset jotka ovat töitä sen lapsen eteen tehneet. He haluavat tietää miten nuoren elämä on lhtenyt eteneen aikuisuudessa. Monesti huostaanotettu käy läpi varhaisaikuisuudessa kovemman tien ja hänen aikuisuus hakee kivisempiä polkuja. Toiset eksyy sinne ja toiset lopulta löytää tasasen tien.
Yleistä on että huostassa eläneet tekee lapsia nuorena ja asennoituu heihin samoin kuin heidän vanhempansa asennoituivat. Ne kulkee tossa mukana elämäni tähdissä ja selviää kyllä. Minäkin selvisin ja lopulta heidänkin lapset ovat lastensuojelun asiakkaina.
Huostassa eläneet ovat helposti päihde ja mieleterveysongelmaisia, kouluttamattomia, työttömiä, syrjäytyneitä tai ns. 5 lapsen ammattikouluttamattomia kotiäitejä joiden tulevaisuus näyttää heikolta.
Tätä kehitystä nämä työtä huostaanoton aikaan sen ihmisen kanssa tehneet usein on kiinnotuneita seuraamaan. Siinä miten se nuori aikuisuuttaan lähtee elämään näkee sen miten paljon sen nuoren eteen pystyi tekemään huostaanoton aikana
Kaikille ei ole suotu tuollaisia palveluja. Vääntäkää te etuoikeutetut vaan meidän osattomien haavassa sitä veistä hehkuttamalla resurssointejanne.
En tiedä onko huostaanotto etu vai haitta. Asiassa on aina kaksi puolta.
Kenenkään lapsen ei ensinnäkään pitäisi syntyä ja elää kasvulleen ja kehitykselleen vaarallisissa olosuhteissa joista hänet täytyy ottaa huostaan jotta lapsella olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet selviytyä elämässään.
Toisaalta taas jos ne aikuiset ovat panneet ilman kondomia ja synnyttäneet lapsen, hoitaneet sitä huonosti / puutteellisesti niin lapsen pelastus on että hänet siirretään toisiin olosuhteisiin
Mutta jos vapaana villiruusuna elänyt lapsi yhtäkkiä siirretään kurin ja sääntöjen kotiolosuhteisiin, Se voi tuntua aika ahdistavalta vankilalta ja kapina alkaa Lapsi voi kokea sen hyvin epämieluisana
Ja tietenkin kun lähtee huostaan pääsee kohtalotovereidensa pariin lastenkoti ympäristöön.
Se tarkoittaa syrjäytymisvaarassa olevien ongelmanuorten seuraa 24/7 jossa näkyy toinen toistaan vaikeampia tilanteita ja erilaisia käytöshäiriöitä.
Tavat tarttuu ja esim. tiedän että huumeiden käyttö minun sijoituspaikassa levisi nuorelta toiselle malliopin kautta. Yksi tarjos että kokeile ja sillai sai muita mukaan.
Minullekin tarjottiin mutta en halunnut kokeilla.
Tarkoittanet vanhempiensa ongelmista kärsimään joutuneiden nuorten...
Totta varmaan se että piiri sulkee sisäänsä vaikeasti oireilevia joiden seura tuskin on miellyttävää ja joka ei voi olla vaikuttamatta.
Lähtökohta varmasti on vanhempien kykenemättömyys ja osaamattomuus lapsen/nuoren vanhempana toimimiseen.
Mutta mitä vanhemmaksi se lapsi kasvaa, hänellä alkaa sen kasvatuksen jäljet näkymään.
Hänen sosiaalinenpiirinsä kasvaa, hän alkaa yhä itsenäisemmäksi, hänelle muodostuu oma tahto jolla hän testailee vanhempiaa ja hänen fyysiset voimansakin kasvaa.
Lapsi jonka kanssa vanhemmat mokanneet alkaa olemaan murrosiässä ehkä käytökseltään niin pitelemätön että vanhemmat ei enää pysty häntä laittaan aisoihin.
Nuorella saattaa olla niin suuri viha sisällä että hän on väkivaltainen hänen vanhempiaan kohtaan samalla tavoin kuin pikkulapsi uhmaiässä, mutta tämä uhmakas omaa jo ehkä aikuisen pituuden ja voimat.
Tai nuori saattaa karkailla kotoa, rötöstellä. käyttää huumeita
tilanteita on erilaisia. Sitten on niitä ujoja syrjäänvetäytyviä masentuneita nuoria jotka kärsii yksin aiheuttamasta näkyvää tuhoa muille kuin itselleen.
Loistavasti. Tavoite saavutettu lopullisesti kunhan se huoranpenikka tekee itsemurhan.
Sinulla on noita tuttuja täällä? Onko muitakin joita tunnet?