pirjokaa
30.5.2018 13:41
Uusi
Olen täysin uskottomasta kodista , koskaan en ollut kuullut Jumalasta sanaakaan. lapsena enkä myöhemminkään nuoruudessani . Jumala herätti omantunnon kun esikoinen vammautui synnytyksessä , silloin sanoin "missä on JUMALA! Vain Jumala voi minua auttaa ja lasta. Niimpä aloin lukea Raamattua ja rukoilla sitä kesti vuosia ja kävin kirkossa ja sitten helluntalaisissa kokouksissa.
- oli monet vuodet toivottomuus , miksi Jumala ei vastaa . Vihdoin vastasi viimeisillä hetkillä kun voimat eivät enää riittäneet etsiä oli vain ajatus Jumala ei vastaa , minun on hukuttava MIKSI? Kohtasin yllättäen VL mummon joka alkoi neuvoa tietä minne minun pitäisi mennä , " jossa sinulle sanotaan mitä sinun pitää tekemän " Mustin sen mainitsemani mummun sanat ja lähdin että vielä käyn tarkistamassa mistä mummo puhui niin kauniisti ja vakavasti ilman että olisi hermostunut minun vastaväitteisiini. Olinhan lukenut Raamattua ja olin tietävinäni jotain mutta Jumala sulki minun suun. Menin VL seuroihin seuraavana pyhänä. Siellä Jumala otti minut hoitoon. Minulle rakkain mummo tuli minua puhuttelemaan ja kysymään ja sanoi etten ollut Jumalanlapsi vielä Minä vähän sanoin epäileväni jotain hänen sanoja jolloin hän lähti ja sanoi että tähän tarvitaan puhuja. No niin puhuja sai minut kiinni ulko- ovella , tuskin olisinkaan tullut enää takaisin. Hän kysyi haluanko keskustella uskon asioista johon vastasin myöntävästi . Menin hänen ja erään toisen puhujan kanssa luokka huoneeseen . Siellä keskusteltuamme vapaasti he kysyivät halusinko Uskoa omat syntini anteeksi Jeesuksen Nimessä ja Sovintoveressä jolloin vastasin jotain " että kyllä kai " jolloin he kättenpäälle panemisen kautta minua siunasivat. Kun lähdin kotiin ei jalat painaneet eikä mikään muukaan olin kuin lintu joka lentää sinisellä taivaalla. Ole Kiitetty Herrani Jeesus ole Kiitetty Kiitetty.
30.5.2018 13:41
Uusi
Olen täysin uskottomasta kodista , koskaan en ollut kuullut Jumalasta sanaakaan. lapsena enkä myöhemminkään nuoruudessani . Jumala herätti omantunnon kun esikoinen vammautui synnytyksessä , silloin sanoin "missä on JUMALA! Vain Jumala voi minua auttaa ja lasta. Niimpä aloin lukea Raamattua ja rukoilla sitä kesti vuosia ja kävin kirkossa ja sitten helluntalaisissa kokouksissa.
- oli monet vuodet toivottomuus , miksi Jumala ei vastaa . Vihdoin vastasi viimeisillä hetkillä kun voimat eivät enää riittäneet etsiä oli vain ajatus Jumala ei vastaa , minun on hukuttava MIKSI? Kohtasin yllättäen VL mummon joka alkoi neuvoa tietä minne minun pitäisi mennä , " jossa sinulle sanotaan mitä sinun pitää tekemän " Mustin sen mainitsemani mummun sanat ja lähdin että vielä käyn tarkistamassa mistä mummo puhui niin kauniisti ja vakavasti ilman että olisi hermostunut minun vastaväitteisiini. Olinhan lukenut Raamattua ja olin tietävinäni jotain mutta Jumala sulki minun suun. Menin VL seuroihin seuraavana pyhänä. Siellä Jumala otti minut hoitoon. Minulle rakkain mummo tuli minua puhuttelemaan ja kysymään ja sanoi etten ollut Jumalanlapsi vielä Minä vähän sanoin epäileväni jotain hänen sanoja jolloin hän lähti ja sanoi että tähän tarvitaan puhuja. No niin puhuja sai minut kiinni ulko- ovella , tuskin olisinkaan tullut enää takaisin. Hän kysyi haluanko keskustella uskon asioista johon vastasin myöntävästi . Menin hänen ja erään toisen puhujan kanssa luokka huoneeseen . Siellä keskusteltuamme vapaasti he kysyivät halusinko Uskoa omat syntini anteeksi Jeesuksen Nimessä ja Sovintoveressä jolloin vastasin jotain " että kyllä kai " jolloin he kättenpäälle panemisen kautta minua siunasivat. Kun lähdin kotiin ei jalat painaneet eikä mikään muukaan olin kuin lintu joka lentää sinisellä taivaalla. Ole Kiitetty Herrani Jeesus ole Kiitetty Kiitetty.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Entäs esikoinen? Tuliko tuon jälkeen terveemmäksi?
Yksi kysymys Sinulle; Puhuuko Jumala Sinulle paljonkin.
Jos puhuu, olet ensimmäinen pakana, jolle Hän on puhunut 2500 vuoteen.
Hieno tarina ja älä välitä sieluttomista pilkkaajista. Usein kärsimys ja hätärukoukset on ne tie Herran luo, mutta teitä on tietysti yhtä monta kuin uskovia. Minäkin tulin uskoon hätätilanteen kautta kun läheinen sairastui vakavasti ja oli lähes varmasti kuolemassa, mutta ei kuollut vaan parani. Prosentit olivat olleet surkeat ja kolme päällekkäistä vakavaa sairautta. Lääkärikin oli vuoden päästä innoissaan ja hämmästynyt kun läheinen käveli sieltä terveen paperit kourassa ulos. Samalla herra lähestyi minua monilta eri suunnilta ja sain kokea ihanan uskoontulemisen.
Otan osaa