ja muissa tällaisissa asioissa .Eräs isäpappa asuu koiran kanssa isohkossa talossa ja ei tee siellä itse jurikaan mitään. Aina siellä työt odottaa kun sinne lapsensa menee. Nurmikonleikkuu puutarhassakin muutakin aina pitää hommailla, ja sisällä ja kaupassa ja pyykkiä koneella ja tiskiä koneella ja muuta. Isä sanoo että tästä tulee teille jälkeensä perinnöt, nää kaikki jää teille, mielestään sen(kin) takia ihan oikein että lapset tekee hommat hänelle. Mutta lapset saa moitteet huonosta hommien teoista ja muusta, ja koiraakaan lapset ei tarpeeks hoida muka.Ulkopuolisen avun tyrmää täysin ajaa pois ilmaisetkin auttajat.haluaa ehdottomasti asua vain omassa talossan, ja rahasta ei todella ole puutetta sitä on reippaasti mutta mitään ei korvaa mistään ikinä.
Miten teette näissä omakotitalon asioissa
Asko751t
18295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos talo on jossain maaseudulla, sillä ei ole paljon mitään arvoa nykyisin. Pitää olla palvelut ja työpaikat lähellä. Älkää tehkö niitä töitä, palkatkoon ukko jonkun tekemään tai muuttakoon pois. Saatte sen talonrotiskon perinnöksi ja vaivoiksenne joka tapauksessa.
Talo on hyväkuntoinen ja aika nykyaikainen ja aivan keskustassa hyvällä paikalla.Faari ei muuta yhtään minnekään, omasta kodistaan, ei uskalataisi edes manita eikä olla aiottukaan mainita. Faari ei mielestään tarvi apuja yhtään mitään.
Nämä tällaiset faarit ovat kuin tervaskantoja, omasta mielestään. Todellisuudentaju on jo aikaa mennyt. Erittäin yleinen ihmismuoto ovat he.
Hoidelkaa mitä viitsitte ja jaksatte, jos teitä on useampi. Pitäkää kuitenkin jossain netissä tai omissa piireissänne kirjaa siitä mitä 'palveluja' olette tehneet ja milloin. Kirjatkaa myös ylös millaista palautetta olette vanhalta Faarilta mahdollisesti saaneet. Sitten myöhemmin on helpompi yhdessä miettiä (siis kun vaari pakosti on muuttanut muualle tai peräti yläilmoihin) miten hänen loppuaikansa oikeasti meni. Ja kuka auttoi ja miten.
Itselle siitä vain saa huonon omantunnon, jos jättää vanhan miehen oman onnensa nojaan - siitäkin huolimatta ettei kiitosta heru. Tai palkkioita?
Kiitosta ja palkkioita, ei nekään mitään, mitä niistä,mutta kun ei tulisi aina valitusta ja moittimista, sekin auttaisia paljon.
Lopetin tkemisen.
Äitini leskeydyttyä hoidin kaksi vuotta hänen baari-kahvilayrityksensä vaatimat ajot
Niiden vuosien aikana ja myös myöhemmin, hoidin hänen ok:nsa pihatyöt läpi vuoden kuten myös talon vaatimat pienet remontit.
Kiitosta en odottanutkaan ja moitteita siedin useita vuosia.
Kun yhtenä tuiskupäivänä lähdin töistä tunnin etuajassa. Ajoin kotiin ja asensin autooni kattotelineen saadakseni kuljetetuksi omavalmiste lumikolan joka oli suurempi ja vahvempi kuin kaupan vastaavat.
Pääsin äitini pihaan niin havaitsin ulkorapulta postilaatikolle välisen väylän avatuksi.
Sain haukkumisryöpyn. "Miun lumet ei saa olla koko päivää lapioimatta".
Joku naapuri oli käynyt omien töiden ohella avaamassa mainitsemani 10 metrisen väylän lapiolla.
Mitään varsinaista tarvetta mihinkään lähtemiseen ei ollut ja kiireisessä tilanteessa mummo olisi vaikka kannettu tuon 10m.
Tuohon loppui minun puuhasteluni. Myöskään kesällä en ollut osannut leikata nurmikkoa hänen mieleisekseen.
Vanhempi veljeni asui samalla paikkakunnalla mutta vihjaistessani josko hän kävisi joskus tekemässä jotain niin aina oli hyvä selitys. "Se on vamaan keilaamassa". "Mökillä ovat". "Tärkeempiä asioita" Jne.
Vaarin mielestä meistä joku leikkaa nurmikonkin sen takia vaan että muuta ihmiset näkee.
Voi sentään! Vanhuksia hoitaneena olen kokenut tuollaisen ilkeyden vanhoilta. He purkaa kiukkuaan ja avuttomuuttaan läheisiinsä, mutta ei ilkeyden saa antaa vallata.
Kohdelkaa kieltämällä ja ankaruudella silloin kun kepuroiminen alkaa, muuten se yltyy, eikä hänellä itselläänkään ole hyvä mieli,..niin kuin ei kenelläkään.
Isänne on tullut uudestaan lapseksi ja kiukuttelee tilannettaan, ei ymmärrä rajojaan, jos niitä ei tehdä hänelle selviksi!
Onko muuten tapahtunut tällaistakin:
Kun toinen (kauempana asuva) lapsi menee käymään, niin isäukko muistaa moneen kertaan selittää mitä se toinen poika on huushollissa tehnyt. Totta hiivatissa oli tehnyt enemmän, koska asui lähempänä ja koska vaimon koti oli ko. pitäjässä joten kävivät jo sen vuosi papparaisen luona useammin. Ihan oikeaa tietoa jakoi pappa tietenkin.
No, ei se mitään, mutta kun pappa oli kertonut tälle lähempänä asuvalle toisen lapsen käynnistä ja siitä mitä se teki täällä käydessään, niin kateus ja katkeruus otti vallan. Että kehuu tuota toista, vaikka hän tekee paljon enemmän! Onneksi asia mutkan kautta selvisi, ja korjattiin, niin että tämä ns. ahkerampi lapsi hiukkasen heltyi. Ei tullut sukuvihaa - sekin on mahdollista näissä tapauksissa.
Tällaistahan se on joskus wanhojen kanssa. Toivotaan että meistä ei tule esimerkin kaltaisia, vaan osaisimme ajatella järkevästi hamaan kuolemaan... Mutta vähintä mitä nyt toivoisin olisi että me jälkeläiset emme syyllistäisi toisiamme, vaan tasapuolisesti yrittäisimme avittaa vanhuksen elämää siinä muodossa kuin hän itse sen haluaisi menevän. On se joskus hankalaa, mutta kannattaa yrittää. Ihan omantuntonsa vuoksi.
Ehkäisimme rakastumisen ok:n lastulevyihin muuttamalla vaimonin kanssa kerrostaloon.
Kun työvoima = lapsemme olivat lähteneet opiskelemaan niin tuskailimme kahdestaan muutaman vuoden 163m2:n rinnetalossa asumista ja panimme talon myyntiin.
Työelämästä vetäytymisemme vauhditti asumismuodon muutosta.
Yksi vaikuttava tekijä oli se, että olimme myös lämmityskaudella pois pitempiä jaksoja.
Kauppa syntyi ovelle tulleen, naapuruston venakon opastaman ukrainalaisen kanssa ilman välikäsiä. "Myykö sinä tämä talo? Minu ystävä halu ostaa tämä talo".
Olimme niin ilahtuneita helposta myynnistä, että pudotimme tavoitehintaamme 5000€.
Notariaattikulut puolitimme.
hyvin toimittu. mutta faarilla ei ole rahapulaa, paitsi jos meille pitäisi maksaa vaikka jostain paitsi ettei ole pyydetty koskaan, velkoja vain pyydetään, vieraille kyllä hön on höveli. vaari haluuasua omassa talossaan.
Varkaitakin tainnut vaarilla käydä siellä, ei haittaa, mielestään.
Ystävällismielinen mummeli. Anoppini asui 27 vuotta leskenä ok:ssa.
Hän oli liikuntarajoitteinen ja muutenkin talon ylläpito- ja kpohennustyöt oli muiden tehtävä.
Minä laitoin nurmikon, valoin keskeneräisen talon kellarin lattian, putsasin peltikaton pinnan ja maalasin sen, laitoin oh:n ikkunaan peitelevyn yms. pientä.
Oli ilo tehdä anopille pieniä palveluja koska yhtään kertaa hän ei ollut niitä vaatinut vaan minä olin aina ollut aloitteellinen.
Anoppi ei peitellyt hyvää mieltään ja puki sen myös sanoiksi ilman liiottelua.
Molemmilla hyvä mieli.
Lapsemme kävivät anopin luona koulusta tullessaan. Käydessään tekivät talvisin lumityöt ja ajoivat kesäisin nurmen. Kun anopin käsi oli paketissa niin poikamme myösleipoi anopille mm. sämpylöitä.
Anoppi antoi tenavillemme pikku summia rahaa vaikka se ei suinkaan ollut lastemme motiivi auttamiseen. Kuitenkin summat olivat suurempia kuin meidän antamamme viikkoraha.
Anoppini oli hieno ihminen. Täydellinen vastakohta omalle äidilleni.
Asko751t
".Eräs isäpappa asuu koiran kanssa isohkossa talossa ja ei tee siellä itse jurikaan mitään. Aina siellä työt odottaa kun sinne lapsensa menee. Nurmikonleikkuu puutarhassakin muutakin aina pitää hommailla, ja niin edelleen oli kirjoituksesi"
Oliko oikein, että teit aloituksen, että "eräs isäpappa", kun on kysymys sinun omasta isästäsi?
Kai nyt aikuinen ihminen, kuten sinä ja lapsesi voitte jo itse päättää, kuinka toimitte, kysymättä täältä. Vai osaatteko?
Itse olet nyt ilmeisesti toimintakykyinen, mutta entä tulevaisuutesi? Autaako sinun lapsesi silloin?
Jotenkin vaikuttaa, että teillä on vain rahankiilto silmissä, että "ukko " voisi maksaa jo nyt, eikä vain perintönä.
Ainakin minun lapseni auttaa isoisäänsä, käyden viikottain hänen luonaan, vaikka matkaa on 100 km, siis toisen mokoman takaisin, mutta bensarahoja hän saa.
Tänään viimeksi hän vannoi, että hän hoitaa vanhempansa hautaan saakka, vaikka pappa on hieman oikukas ja eihän sitä tiedä, mikä oikkupussi minustakin tulee, vaikka vakuutin, että ei tule.
Seuraavalla kerralla tämän huomautuksen kohdalla voisit vetää esiin kaikki ne kulut, jotka omakotitalo aiheuttaa, ja sanoa että ette ole täällä perintöä hamuamassa, koska olette sitä mieltä, että isä myyköön talon nyt eläessään ja muuttakoon senioritaloon kirkolle.
Voisitte ehkä ehdottaa myös, ett hän voisi myös tarjota talon maahanmuuttajille pääministerin esimerkkiä seuraten.
Ilmaista apua ei pidä odottaa, jos palkkioksi on happamia lausuntoja perinnöstä. Siitä voi myös kieltäytyä, mikä voisi olla hyväkin ratkaisu, sillä omakotitalo on vaikea myytävä näinä aikoina.
Onko talo edes kunnan vesijohdossa?
Onhan tietenkin väärin,että ihminen vanhenee!
Alkava Alzheimer tekee ihmisestä varuillaanolevan,jopa pelokkaan.
Keskustelkaa sisarukset keskenänne,olisiko aika tehdä isällenne viipalekuvaus,jossa aivojen toimintakyky ja Alheimer ,mahdollinen tulisi huomiodusksi?
Diaknostiikkaa on vaikea alkaa arvioimaan.Me vanhenemme jokainen eritasoisesti?
Suosittelen avoina keskustelua isäpappanne kanssa,ei täällä keskustelupalstalla.
Teetä kuvaus itsellesi, ethän osaa edes kirjoittaa. Pilkun jälkeen tulee välilyönti jne.
Kiitos nytsealkaa!
Ai pilkunnussijakin herännyt? Vedä kätees! Olet todella jonkin asian puutteessa??
Huomaa, että täällä kysytään mielipidettä aloituksessa. Ei kai sitä pidä todesta ottaa! Mielipide on lyötävä alas hetimiten. Vain myönteinen voivottelu kelpaa.
Siivoa suutas, karmeaa kieltä vanhalta viisaalta (?) ihmiseltä tuo!
Ja välimerkin jälkeen tosiaan tulee välilyönti. Vai eikö mokomaa pysty oppimaan ????
Huonosti asiat voivoi.