Ja nyt on käynyt niin että äitihän se pelailee melkeen enemmän kuin poika itse, siis että on noloa, mutta niin se on.
2n ostettiin (puoliks) Tammikuun lopulla, ja en voi lopettaa sitäkään, se on haastavampi kuin 1nen. Koska en käytä mitään fuskukoodeja, niin peli on senkin takia paljon haastavampi. Mulla on oma systeemi: Laitan vain omia luomia perheitä omiin luomiin naapurustoihin, omiin luomiin taloihin, ja ne aloittaa ihan puhtaalta pöydältä! Niillä on vain ne tarvittavat asiat mitä tarvitaan tarpeiden luomiseksi. Muuten niillä ei oo mitään, ne tulee sit pikkuhiljaa. Ne tienaa elantonsa ja tavaransa mitä ostan niille, ja pikkuhiljaa niillä kohentuu elämä. Nyt on eka nainen saanut jo yhden lapsen.
Sim 2:n on vähän kuin oma telkkarisarja! Siinä saa itse toimia käsikirjottajana, ja päättää mitä tapahtuu, sinänsä paljon hauskempi seurata kuin mikään tvsaippua.
Tämä on varmaan peli mitä tulen pelaamaan vielä vanhana mummunakin, sitt kun poika on lentänyt kodista ulos ja kyllästynyt pelaileen... (tai mistäs sen tietää!) Onko tämä sairasta vai ei?? Olenko hullu? Mun mies on ainakin sitä mieltä, että en ole normaali, että hyvää aikaa tuhlaantuu pelaamiseen (en kuitenkaan ihan kokoaika pelaa)... mua se taas rentouttaa...
Tulipahan purkauduttua, sori, oli pakko vaan kertoa jonnekin, oma stoori, mistä tämä alkoi, (jos nyt ketä kiinnostaa?)
2n ostettiin (puoliks) Tammikuun lopulla, ja en voi lopettaa sitäkään, se on haastavampi kuin 1nen. Koska en käytä mitään fuskukoodeja, niin peli on senkin takia paljon haastavampi. Mulla on oma systeemi: Laitan vain omia luomia perheitä omiin luomiin naapurustoihin, omiin luomiin taloihin, ja ne aloittaa ihan puhtaalta pöydältä! Niillä on vain ne tarvittavat asiat mitä tarvitaan tarpeiden luomiseksi. Muuten niillä ei oo mitään, ne tulee sit pikkuhiljaa. Ne tienaa elantonsa ja tavaransa mitä ostan niille, ja pikkuhiljaa niillä kohentuu elämä. Nyt on eka nainen saanut jo yhden lapsen.
Sim 2:n on vähän kuin oma telkkarisarja! Siinä saa itse toimia käsikirjottajana, ja päättää mitä tapahtuu, sinänsä paljon hauskempi seurata kuin mikään tvsaippua.
Tämä on varmaan peli mitä tulen pelaamaan vielä vanhana mummunakin, sitt kun poika on lentänyt kodista ulos ja kyllästynyt pelaileen... (tai mistäs sen tietää!) Onko tämä sairasta vai ei?? Olenko hullu? Mun mies on ainakin sitä mieltä, että en ole normaali, että hyvää aikaa tuhlaantuu pelaamiseen (en kuitenkaan ihan kokoaika pelaa)... mua se taas rentouttaa...
Tulipahan purkauduttua, sori, oli pakko vaan kertoa jonnekin, oma stoori, mistä tämä alkoi, (jos nyt ketä kiinnostaa?)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei tuo vielä mitään mutta kun mä pelaan vastaanottojen välissä. Eikä kukaan epäile mitään=)