Ja nyt on käynyt niin että äitihän se pelailee melkeen enemmän kuin poika itse, siis että on noloa, mutta niin se on.
2n ostettiin (puoliks) Tammikuun lopulla, ja en voi lopettaa sitäkään, se on haastavampi kuin 1nen. Koska en käytä mitään fuskukoodeja, niin peli on senkin takia paljon haastavampi. Mulla on oma systeemi: Laitan vain omia luomia perheitä omiin luomiin naapurustoihin, omiin luomiin taloihin, ja ne aloittaa ihan puhtaalta pöydältä! Niillä on vain ne tarvittavat asiat mitä tarvitaan tarpeiden luomiseksi. Muuten niillä ei oo mitään, ne tulee sit pikkuhiljaa. Ne tienaa elantonsa ja tavaransa mitä ostan niille, ja pikkuhiljaa niillä kohentuu elämä. Nyt on eka nainen saanut jo yhden lapsen.
Sim 2:n on vähän kuin oma telkkarisarja! Siinä saa itse toimia käsikirjottajana, ja päättää mitä tapahtuu, sinänsä paljon hauskempi seurata kuin mikään tvsaippua.
Tämä on varmaan peli mitä tulen pelaamaan vielä vanhana mummunakin, sitt kun poika on lentänyt kodista ulos ja kyllästynyt pelaileen... (tai mistäs sen tietää!) Onko tämä sairasta vai ei?? Olenko hullu? Mun mies on ainakin sitä mieltä, että en ole normaali, että hyvää aikaa tuhlaantuu pelaamiseen (en kuitenkaan ihan kokoaika pelaa)... mua se taas rentouttaa...
Tulipahan purkauduttua, sori, oli pakko vaan kertoa jonnekin, oma stoori, mistä tämä alkoi, (jos nyt ketä kiinnostaa?)
2n ostettiin (puoliks) Tammikuun lopulla, ja en voi lopettaa sitäkään, se on haastavampi kuin 1nen. Koska en käytä mitään fuskukoodeja, niin peli on senkin takia paljon haastavampi. Mulla on oma systeemi: Laitan vain omia luomia perheitä omiin luomiin naapurustoihin, omiin luomiin taloihin, ja ne aloittaa ihan puhtaalta pöydältä! Niillä on vain ne tarvittavat asiat mitä tarvitaan tarpeiden luomiseksi. Muuten niillä ei oo mitään, ne tulee sit pikkuhiljaa. Ne tienaa elantonsa ja tavaransa mitä ostan niille, ja pikkuhiljaa niillä kohentuu elämä. Nyt on eka nainen saanut jo yhden lapsen.
Sim 2:n on vähän kuin oma telkkarisarja! Siinä saa itse toimia käsikirjottajana, ja päättää mitä tapahtuu, sinänsä paljon hauskempi seurata kuin mikään tvsaippua.
Tämä on varmaan peli mitä tulen pelaamaan vielä vanhana mummunakin, sitt kun poika on lentänyt kodista ulos ja kyllästynyt pelaileen... (tai mistäs sen tietää!) Onko tämä sairasta vai ei?? Olenko hullu? Mun mies on ainakin sitä mieltä, että en ole normaali, että hyvää aikaa tuhlaantuu pelaamiseen (en kuitenkaan ihan kokoaika pelaa)... mua se taas rentouttaa...
Tulipahan purkauduttua, sori, oli pakko vaan kertoa jonnekin, oma stoori, mistä tämä alkoi, (jos nyt ketä kiinnostaa?)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin mulla kävi tällei et kun mä ekaa kertaa pelasin nii mä jäi heti koukkuun. Mä pelaan päivässä noin kuus tuntii putkeen....et musta sinä
oot ihan normaali....(muhu verrattuna)
HUOM.
riippuu siitä kuinka kauan sinä pelaat!!!
Sitähän se on =). Meillä ei kukaan lapsista pelaa simsiä, se on täysin varattu mulle itselleni. Kaikki aika hukkaantuu siihen. Töissä en sentään voi pelata, mutta heti kun kotiin pääsen, niin peli pyörimään eikä muulla perheellä ole asiaa koneelle koko iltana. Ihan joka päivä. Eli iltakuudesta puoleen yöhön on peli päällä, en tosin koko ajan itse istu koneen ääressä, kun täytyy kotihommatkin tehdä, mutta näin se menee. Aamuisin olen puolikuollut väsymyksestä, kun viiden jälkeen herään, mutta mitä tuosta jos yöuni jää viiteen tuntiin...
Mun peliura alkoi muutamia vuosia sitten ykkösellä ja nyt jatkuu sitten kakkosella.
Noniin, tuli tuokin viesti oikeen tuplasti lähetettyä, ei ollut tarkoitus.
Hienoa että löytyy toisiakin, jotka ei ole enää niin 'nuoria' ja tämän pelin lumoissa. Onhan munkin pakko pitää breikkiä, että saan opiskelut hoidettua kunnolla (aloitin opiskelun vasta nyt). Mutta heti kun on velvollisuudet saatu hoidettua, ja luettua, niin peli auki. Pidän jopa kirjaa jokaisesta perheestä, että miten niillä elämä edistyy,,,, huhuh, pojan kaverit naureskelee, että onpas sillä erikoinen äiti. Mun (avo)mies kans huvittunut, kummallekohan mä tämän pelin ostinkaan, itselleni vaiko lapselle?
Mä olen itse 18 vuotias opiskelija tyttö ja pelailen aika paljon Sims 2:sta. Harmi vaan ettei poikaystävä ole pahemmin hommasta innostunut, mutta eipä tuo pahakseen laita pientä "rentoutumistapaani", kuhan muistan myös että hän on olemassa muuallakin kuin luomassani perheessä Sims:ssä :D