Oli mulla eilen
tosi upeaa.
Tanssijaa ei mistään
löytynyt mua parempaa.
Tosin joku minut
yksin jätti.
Mennessänsä vielä varpaitaan
piteli ja mua sätti.
Ymmärtänyt en moista.
Eihän parketilla ollut
ketään toista.
Älyykkäästi huulta heitin.
Jokaiselle jotain sanoin.
Tosin käsittänyt en ollenkaan
miks mua pyydettiin hiukan
vähemmän korvaan huutamaan.
Muistan jollekulle hokeneeni
rakkautta ikuista oikeaa.
Löytäneeni jotain todella upeaa.
Mulla kuulema sydän lämmin olisi.
Jos hän minut omakseen ottaisi.
Mä paikassa oudossa heräsin.
Pakopaikkaa hölmönä tähyilin.
Kuorsaus hirveä vierestä kuului.
Kalvenneena ryntteitäni kiireesti keräsin.
Ulos ovesta kadulle pakenin.
En montaa metriä ehtinyt juoksemaan.
Kun tuntemus kelju iski tajuntaan.
Ei muuta kuin takaisin palaamaan.
En paljasjaloin suostuisi kotiini kulkemaan.
Kuorsaaja apuun tuli hetken päästä.
Aikansa mua mulkoiltuaan.
Päästi sisään istumaan.
Eilinen rakas mua tuijotti ja karjaisi.
Miten helvetissä sä ulkona olit.
Mä nukuin kuin nainen vieressäni makaisi.
Nainen joka aamulla rakkautta antaisi.
Mä anteeksi pyytää yritin.
Samalla kun oven uudestaan aukaisin.
Tuo kultani huuteli perään josko
puhelinnumeronsa ottaisin.
Mä vinkaisin,että kyllä hänet vielä
uudestaan toki löytäisin.
Kodissani omassani kohmeloni kärsin.
Mietin mitä tästä oppisin.
Kokemuksesta hienosta ottaisin
Tulokseen vakaaseen lopulta tulin.
Seuraavalla kerralla tarkempaan katsoisin.
Kenen kalsareita aamulla jalkaani vetäisin.
tosi upeaa.
Tanssijaa ei mistään
löytynyt mua parempaa.
Tosin joku minut
yksin jätti.
Mennessänsä vielä varpaitaan
piteli ja mua sätti.
Ymmärtänyt en moista.
Eihän parketilla ollut
ketään toista.
Älyykkäästi huulta heitin.
Jokaiselle jotain sanoin.
Tosin käsittänyt en ollenkaan
miks mua pyydettiin hiukan
vähemmän korvaan huutamaan.
Muistan jollekulle hokeneeni
rakkautta ikuista oikeaa.
Löytäneeni jotain todella upeaa.
Mulla kuulema sydän lämmin olisi.
Jos hän minut omakseen ottaisi.
Mä paikassa oudossa heräsin.
Pakopaikkaa hölmönä tähyilin.
Kuorsaus hirveä vierestä kuului.
Kalvenneena ryntteitäni kiireesti keräsin.
Ulos ovesta kadulle pakenin.
En montaa metriä ehtinyt juoksemaan.
Kun tuntemus kelju iski tajuntaan.
Ei muuta kuin takaisin palaamaan.
En paljasjaloin suostuisi kotiini kulkemaan.
Kuorsaaja apuun tuli hetken päästä.
Aikansa mua mulkoiltuaan.
Päästi sisään istumaan.
Eilinen rakas mua tuijotti ja karjaisi.
Miten helvetissä sä ulkona olit.
Mä nukuin kuin nainen vieressäni makaisi.
Nainen joka aamulla rakkautta antaisi.
Mä anteeksi pyytää yritin.
Samalla kun oven uudestaan aukaisin.
Tuo kultani huuteli perään josko
puhelinnumeronsa ottaisin.
Mä vinkaisin,että kyllä hänet vielä
uudestaan toki löytäisin.
Kodissani omassani kohmeloni kärsin.
Mietin mitä tästä oppisin.
Kokemuksesta hienosta ottaisin
Tulokseen vakaaseen lopulta tulin.
Seuraavalla kerralla tarkempaan katsoisin.
Kenen kalsareita aamulla jalkaani vetäisin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sepä oli surullisen koominen....hyvä sellainen
hauska tarina, nauruhermoja kutkuttava loppuhuipennus.
Niin sun tyylinen!Vaikka onkin traaginen tarina,
sinä kerrot sen ihanasti huumorilla höystettynä!
Nyt voin hyvällä mielellä lähteä töihin.
Hyviä inspiraatioita !!!
siis kun kiireessä rustaa niin menee sit väärään paikkaan...Tämä kommentti oli tietysti n52:lle!!!
toi hymyn =)
Kiitos.
mukava työpäivä!
Nauru on ihana kiitos!!!
sinulle.Minua ei tosiaan pitäisi laskea öisin tälle koneelle =)