Ja siksi jaan kanssanne, parhaalle ystävälleni 14.12.2004 kirjoitetun runon. Onko tiukka tanka-mitta oikein?
Suolinnun huuto,
määrätietoinen kutsu.
Kasvava lintu
haparoi siivillensä
- kantavat ilmavirrat.
Nouse elämä,
elämä nousee lentoon.
Kannat elämä,
kannat siipieni alla
rakkauden laajaa rantaa.
Nosta kukkaset,
ne elämän kädestä
lahjaksi saadut.
Iloitset ystäväin ja
kiitos nousee korkeuksiin.
Pala liekkini,
syömeni itkut palaa
ja arat salaa.
Pala, sieluni halaa,
hehkuu, avartaa rajaa.
Suolinnun huuto,
määrätietoinen kutsu.
Siipien havina,
lennon nouseva suunta
- häipyy orpouden kipu.
Suolinnun huuto,
määrätietoinen kutsu.
Kasvava lintu
haparoi siivillensä
- kantavat ilmavirrat.
Nouse elämä,
elämä nousee lentoon.
Kannat elämä,
kannat siipieni alla
rakkauden laajaa rantaa.
Nosta kukkaset,
ne elämän kädestä
lahjaksi saadut.
Iloitset ystäväin ja
kiitos nousee korkeuksiin.
Pala liekkini,
syömeni itkut palaa
ja arat salaa.
Pala, sieluni halaa,
hehkuu, avartaa rajaa.
Suolinnun huuto,
määrätietoinen kutsu.
Siipien havina,
lennon nouseva suunta
- häipyy orpouden kipu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tästä aisti rauhallista onnellisuutta. Rakkaus on parhaimmillaan, kun tuloksena syntyy tällaisia seesteisiä tunnelatauksia. Kiitos sinulle.
Kun luin runosi ensi kerran, en ymmärtätänyt sitä. Mutta mitä useammin sen lukee sitä enemmän siitä saa irti. Hieno runo, jossa mielestäni puhutaan kuinka ihminen saa rakkaudesta pohjan johon tukeutua ja jopa avartaa piiriään. Sitä kohdistuuko se rakkaus toiseen aikuiseen, vai puhutaanko siinä lapsen kehityksestä se jää minulle vielä auki.
Sinä oululainen "kohtalotoveri", pohojosesta ne kunnon ihimiset tullee. Laita jottain runoa murteellasi, jos puhut oulun murretta, tekisit minut tosi iloseksi "tänä onnettomuuksien" kohelluksien aikana. Olen sieltä päin etelään väkisin viety ja nyt lohuttaisi äidinkieli, lapsuuden.
Oivallat, oivallat runoani...
Olet oikeassa, pohjoisesta tulen, mutta vielä oulua pohjoisempaa. Vaikka olen asunut Oulussa nyt 30 vuotta, en osaa oulun murretta.