Kostat yhden ainoan

Onko sinut pidätetty, Lapsi huostaanotettu, ulosmitattu omaisuus, asunto viety, suljettu suljetulle osastolle?

tuo prosessi tulee kivunaiheuttajasta. Etsin sen ja tuhoan sen. Aina ja kaikkialla.

Yksi ainoa puhelinsoitto oli se teko.

Niin mikä teko,
Ensinnäkin mä en kosta, jos minusta ois kyse, mutta reagoin kyllä asioihin.
Mulle on tehty moniakin kipeitä juttuja elämässäni,
Siis ne asiat vaikuttaa mun tapaan toimia reagoida ja luottaa, mut varsinaisesti en kulje, et miten satuttaisin jotakuta. Jos joku juttu tulee ns .päin naamaa, niin toki voin suuttua asiasta. Ja silloin mulla on mielestä oikeus tuntee tunteitani ja kipua. Mut se et mä varsinaisesti lähtisin kostaan, niin ei oikeestaan kuulu mun tapoihin.
Oon huomannu, et aika tekee sen mun puolesta, jos jotain joku on väärää tehnyt, niin ajan tullen ihminen joutuu kohtaan sen. Näin Herra tekee myös itselleni.
Niin kyllä joudun jossain vaiheessa näkeen omat hölmölyt tai väärät sanat toisesta vinkkelistä. Ilman kenenkään tai mitään koston kierteitä. Joten en todellakaan harrasta kostamista. Suutahtaa voin kyllä ja sanoo suoraankin nykyään, aikaisemmin en sanonut välttämättä mitään, olin vain hiljaa sujuvasti erimieltä. Se on väärä toimintamalli, ja siks nykyään kyllä sanon herkemmin, jos jotain on.
Ja myönnän jotkut vanhat jutut vaikuttaa minuun,
Jos kyse ois minusta tai minulle heitetty asia aloitus ois,
Niin mun luottamus ihmisiin on tietyllä tavalla monisuuntaisesti monien tapahtumien ja asioiden kautta rikottu.
Toisaalta olen yhä sama, aika avoin, mut jos mun pitää asettaa elämäni, jotenkin toisen ihmisen varaan, niin sit ontuu ja pahasti. Se ei oo varsinaisesti kenenkään yhden tekemä juttu vaan kokonaisuus.
Viime aikoina iskuja on tullut myös vanhoihin haavoihin, joten ne on asioina pinnalla, ja ne voi nostaa tunnemylläkkää kyllä mieleen.
Mut se, et miettisin et miten "isken tai rökittän "jotakuta, tai aamulla lähtisin siitä liikkeelle et yrittäisin kostaa, niin ei.
Kyllä jätän asiat Herran haltuun. Hän kyllä tasottaa puntit ajallaan ja tavallaan, jos niikseen katsoo. Kipuillua asioitteni kans kyllä voin.
Tästä on aikaa kun näin näyn, et oma jalka oli amputoitu. Oon ollut aikoinani työharjoittelussa orttopedisellä osastolla ja työn kautta hoitanut ihmisiä, joilla on amputoitu raajat, eli tiedän jotain heidän kokemuspiiristä hoitajan näkövinkkelistä käsin. Mut henkisesti mä oon varmaan sellainen raajarikko, et mun on vaikee varata ja seisoo täysin omilla jaloillani. Tarvitsen Herrani tukea.
Ei kannata lähtee arvuuttelemaa, se on laaja kokonaisuus. Enkä lähe edes kaikkea kertoon ja aukaisemaan.
Asiat toki pystyy käsitteleen anteeksiannon kautta, ja haluan tehdä niin, ja anteeksi anto on montakertaa prosessi, koska
käytännössä jos ois amputoitu jalka, niin kyllä se jossain kuitenkin näkyy vaikka kuinka asioille ja tapahtumille haluaa antaa anteeksi. Ja näin on mullakin.
Ja todellakaan mun elämässä ei oo kyse vain jonkun yksittäisen ihmisen jutusta,
Niin helpolla en oo päässy.

Mut eihän se historia sieltä muuksi muutu, se on mitä on.

En anna anteeksi. Haluan vastuuseen nämä.

Tää menee mahdollisesti jopa EIT.

Minua ei saa vahingoittaa enempää. Todistelun esto. Totuuden esto.

Sain henkeen terveyteen laittomia uhkauksia tappouhkauksia eilen ja toissapäivänäkin. Niitä tulee kokoajan.

"Julkisuuden henkilön tulee sietää" joopajoo.

Vahingoitun ja heikkenen tänäänkin. Jos ei viranomaiset puutu ne on rikollisia. En mee uskoon, uskontoihin tai liity kirkkoon. Oon Suomalainen ja Suomessa on Suomen laki.

Tarvin välitöntä suojelua ja turvallisen paikan missä asua.

Alan kohta tuonne fb laittaa näitä jos koettu väkivalta ei lopu. Ei ole vaihtoehtoja koska koen turvattomuutta ja luen jatkuvasti henkeen terveyteen kohdistuvia uhkauksia ja tappouhkauksia.

Kenelle tämä?