Ihmetyttää, että koiran saa helposti tekemään melkein mitä vain, mutta oman ja muiden kokemusten mukaan vetämisen lopettaminen on yhä tuurista kiinni; kaikki keinot ovat enemmän tai vähemmän tommosia Pelle Pelottoman kikkoja.
Kuinka voisi koiralle opettaa toimivan kiellon, että elä saatana vedä?
Nämä makupalaopit ja kipuremmit tietysti toimivat, mutta niissä vetäminen loppuu, kun se vaihdetaan toiseen toimintaan tai ehdollistetaan kipuun.
Siis lyhyesti: Koiramaailman rauhanpalkinto sille joka keksii kuinka saada kielto "Elä vedä" toimimaan.
Kuinka voisi koiralle opettaa toimivan kiellon, että elä saatana vedä?
Nämä makupalaopit ja kipuremmit tietysti toimivat, mutta niissä vetäminen loppuu, kun se vaihdetaan toiseen toimintaan tai ehdollistetaan kipuun.
Siis lyhyesti: Koiramaailman rauhanpalkinto sille joka keksii kuinka saada kielto "Elä vedä" toimimaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vetäminen loppui kun rupesin peruuttamaan itse silloin kuin koira alkoi vetää. Pikkasen meni lenkki pitkäksi,mutta toimi. Koira katsoi äimänkäkenä että mitäs se matte nyt. Elikkä kun koira alkaa vetää,kävele taaksepäin ja tietysti se kielto mukaan.Kun lopettaa vetämisen kävele eteenpäin. En tietysti anna takuuta tälle,mutta meidän tapauksessa toimi.
Liekkö sellaista konstia olemassakaan, että siitä koirasta saa normaalilla lempeällä kasvatuksella vieressä AINA kauniisti kävelevän koiran. Ja miksi muuten pitäisi saadakkaan sellainen? Jos se joskus kiskoo siinä remmin päässä (mutta ei aina), niin suotakoon se hänelle.Emmehän me ihmisetkään ole täydellisiä - niin pitäisikö sen koiran olla?
Oma koirani pomppi kuin arojänis tien laidasta laitaan, säntäillen milloin minkäkin kuivaneen lehden tai lumihiutaleen (tai huvikseen, viihdyttääkseen itseään tai minua)perässä lähemmäs kolme vuotta (kyseessä hitaasti kehittyvä rotu, jolla ei ole miellyttämisenhalua - paitsi jos on kyse ruuasta). Ajattelin välillä että tämä on ihan hullu, eikä tämä tottele ikinään. Sinnikkäästi motkotin ja rähisin ja istutin jne. Sitten pikkuhiljaa se vain loppui (jos kolmea vuotta voi sanoa vähäksi aikaa...). Mutta se ei loppunut alistamalla, makupaloilla, ei väkisin - ihan vaan puheen voimalla ja istuttamisilla, remmistä nykäisemällä ...
Kiskoo se kaveri nykyisinkin joskus - siihen tepsii pelkästään kun hymähdän - koira lopettaa kiskomisen heti. Ja jos ei lopeta, niin kunnon jäkätys päälle, niin kaveri katsoo, että hulluksiko se tuli, ja pysähtyy kuin seinään.No mitä minä sitten olen hyötynyt tästä - ei niinkään "oikea oppisesta" koiran kasvatuksesta - ainakin sen, ettei uskollisempaa kaveria voi saada, kuin tämä minun isokokoinen kuolakasani, vaikka ei olekkaan koulutettu oikeiden oppien avulla.
Ei meillä ole tarvinnut koskaan koiran kanssa neuvotella siitä, kumpi on isäntä - se on ollut aivan selvää molemmille, että se olen minä. Ei ole tarvinnut penskojenkaan kasvatuksessa neuvotella samasta asiasta, vaikka ei niitäkään ole kasvatettu takuulla silleen, kuin kasvatuskirjat sanovat. Joskus on ongelmia, joskus taas ei - tärkeintähän on se tunne, että rakastetaan ja tullaan rakastetuksi - niin koiran kasvatuksessa kuin lastenkin.
Joo, ei koiran tarvitsekaan täydellinen olla, siinä olet oikeassa.
Mutta ainakin Anders Hallgrenin mukaan suuri osa ongelmakoirista on ongelmakoiria siksi, että niiden niskassa on hihnassa tai juoksulangassa kiskomisest ajohtuvia kulumia. Niin että kannattaa tosiaan opettaa koiransa olemaan vetämättä hihnassa! Tai jos ei onnistu niin käyttää valjaita, joissa veto ei kohdistu niskaan vaan rintaan, jolloin vetäminen on turvallisempaa.
Nykäisy silloin tällöin ei haittaa, ja sitä varmasti tarkoititkin.
Meillä on pystykorvaukkeli opetettu olemaan vetämättä vähän samaan tapaan kuin joku täällä jo ehdotti: pysähtymällä (tai ainakin hidastamalla) jos vedetään. Tarvittaessa voi vaikka jäädä seisomaan siihen saakka kun koira pakittaa, vaikka vahingossa. Ja kun koira pakittaa, palkitaan se HETI kehumala ja lähtemällä reippaasti eteenpäin. Ajoitus on tärkeä. Meillä ukkeli pakittaa itse pari askelta jos hihna kiristyy. Eikä tarvitse komentaa ja nalkuttaa :) Kikka ei tosin toimi superaktiivisilla koirilla.
Kun koskaan virheet eivät johdu koirasta, aina ihmisestä.
Jos itse olet tarpeeksi motivoitunut kokeilemaan ja etsimään koirallesi oikean kikan saat suuremmalla todennäköisyydellä vetämättä hihnassa kävelevän koiran, jos vielä jaksat sen kouluttaa.
Ps. Lue Turid Rugaasin Kiskomatta Paras
Opetin omalle koiralle pannusta asti käskyt "odota" tai "seis" ja "sivu". Ja jos koira vetää sanon seis, käsken sivulle ja yksinkertaisesti otan vielä tänä päivänäkin lenkillä pitkiä pätkiä (joskus koko loppu lenkki tarpeiden tekemisen jälkeen) niin, että koiran täytyy kävellä sivulla. Se kasvattaa todella hyvin varsinkin energisen koiran malttia. Ja vaikka meilläkin olisi niin mukava vain nuohota hangessa otan pojalla noita "kuriharjoituksia" joka lenkillä. Varsinkin julkisilla paikoilla tai kapeilla jalkakäytävillä se on suuri apu kun se koira on siinä sivulla eikä mene edellä parinmetrin päässä. Ja pysyy itse lujana, koira saa lähteä sivulta vasta kun kuulee sanan "vapaa".
Luin teidän vinkkinne koiralleni, sitten yhdessä funtsittiin asiaa ja kuivaharjoiteltiin kentällä. Koira oli sitä mieltä että kaikki ehdotukset ovat hyviä, vaikkakin inhimillisen vajaita; koirat eivät kuulema näe tässä asiassa mitään ongelmaa. Koirani Kalle on mielellään vetämättä, mutta minun täytyy osata sitä häneltä pyytää. Vielä en osaa, mutta koira on luvannut auttaa opettelussa. Ja koska kaikki neuvot olivat niin hyviä, olemme Kallen kanssa päättäneet antaa nobelin meille kaikille, jotka yhdessä pyrimme paremmiksi isänniksi ja emänniksi. Kiitos.