Runoja on ihan hauska lueskella ja jostain kumman syystä vasta tänä vuonna mullakin on se suoni puhjennut pulputtamaan jonkinlaisia sepustuksia:)
Laittakaa omianne tai toisten tekemiä, jotka liikuttavat jossain mielessä tunteitanne. Saa olla laidasta laitaan hauskoja tai surullisia, kauniita tai ahdistavia. Kunhan jotain:)
IKÄVÄ
Sinut vihdoin kohtasin
ja tunteisiini vajosin.
Sä opetit mut rakastamaan
ja tilanteista nauttimaan.
Mä kaipasin sua aina vaan,
vaik mitään sä et luvannutkaan.
Kumpa saisin sut rakastumaan,
minulle vihdoinkin avautumaan.
Kohta pakahdun tähän ikävään,
se saa minut helposti itkemään.
Jäin rakkauttas ilman nyt lohduton oon
pian vajoan surujen, tuskien kaivoon.
En tiedä miten selviän,
mut sydämeni särjit tän.
Laittakaa omianne tai toisten tekemiä, jotka liikuttavat jossain mielessä tunteitanne. Saa olla laidasta laitaan hauskoja tai surullisia, kauniita tai ahdistavia. Kunhan jotain:)
IKÄVÄ
Sinut vihdoin kohtasin
ja tunteisiini vajosin.
Sä opetit mut rakastamaan
ja tilanteista nauttimaan.
Mä kaipasin sua aina vaan,
vaik mitään sä et luvannutkaan.
Kumpa saisin sut rakastumaan,
minulle vihdoinkin avautumaan.
Kohta pakahdun tähän ikävään,
se saa minut helposti itkemään.
Jäin rakkauttas ilman nyt lohduton oon
pian vajoan surujen, tuskien kaivoon.
En tiedä miten selviän,
mut sydämeni särjit tän.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kaunista kaunista --- kuten sinäkin
vien koiran lenkille
Ja muista se olutmerkki
mutta vastalahjaksi saat kyllä keksiä tällä palstalla jonkun runon siellä sängyn pohjalla:)
Tässä kaipaamasi
Tuli sulho Sulo
. . . syttyi poveen kulo
Sulo häipyi
. . . ämmä äityi
ei loimua kulo
. . . poissa Sulo
syntyi sitten Suvi-Tuuli
. . . taas on täynnä syli
Jotain tuollaista odotinkin:D Kiitos!
Kaipuu karvas
kalkki julma
sydän solmus
-tunnepulma
Selvinnenkö
tuskanhiestä
itseäin mun
täytyy piestä
Jota koittoon
huomisaamun
järki sees
etees saavun.
tulla sisälle sun,
lämpöösi läheiseen.
Se voimia päivään antaa,
jaksan taas kuormia kantaa.
Nauru se pajassa raikaa,
olethan antanut siihen elon taikaa.
Illan tullen viereesi laskeudun,
siinä sinuun uppoudun.....:)))
Kun sitten uusi aamu koittaa
lämmin halaus päivän esteet voittaa..
Rakkaus antaa voimaa
ja suru sitä syö.
Kuka tunteitani hoitaa,
kun itken joka yö?
En ikinä voi voittaa,
kun seinään päätä lyön.
Turhaan toivon, et hän soittaa,
niin tiukalle kiristin vyön.
Nyt omatunto soimaa,
miks tein niin tyhmän työn.
Onko mulla enää voimaa,
kun valvon kaikki yöt.
Silti aion vielä koittaa,
jos saisin vielä sen yön.
tekstiä....aika syvällistäkin. Taidat olla sukua
Runebergille...:)))
Täällä ei pysy mikään salassa, kun se mun sukunimikin tuli nyt sitten julkiseksi:)))
minä jo epäilinkin...Tarkoitus ei ollut paljastaa
suku nimmaria, mutta varmaan muutkin se olisivat arvanneet...:)))erittäin hyvä runosuoni sinulla tuntuu olevan, sellainen sykkivä..:))
* virnistää asiantuntevasti*
tässä vähemmästäkin ilman mitään runon rustailujakin. Riittää kun ottaa tarpeeksi vettä väkevämpää niin johan sykkii kellä vaan ja missä vaan:)))
Täässä ajankuluks voi pyöritellä ajatuksia, mut kyllä isosetä kääntyis haudassaan, jos näkis mun rustailuni..:~~))
olis esimerkiksi olvi, siitähän täällä on puhuttu ja tuossa 30 km päässä ne sitä valmistavat....olvi saa varmaan runosuonen sykkimään...Isosetäsi varmaan vaan tyytyväisenä hymyilee kun runoja rustaat ja saattais olla jopa ylpeä sinusta...:)))
kiitos:) vaikka niin moni siitä pitääkin, mut ei se olut kaikille maistu. Onneksi on muitakin juomia, joilla saa joskus mieltä kohotettua. Vaikka ei se nyt niin tarpeen ole -kyllä se mieli voi olla koholla ilman nautintoaineitakin, riippuu ihan itsestä ja omista haluista:))
Hyvää päivänjatkoa:)))
PS kyllä se kuitenkin kääntyis ja hymyt ois kaukana
itsekkään juuri olutta maistele, minulle tilkka konjakkia päivässä riittää, humalaa ei tule otettua ollenkaan...;))
Omat halut ei nautinto aineita kyllä kaipaa, selvänä kaikki tunnot on paremmin kohdallaan ja se sykekin aivan omaa luokkaansa, se runo syke varsinkin. "pimpparaudan" viritys kyllä vaatii sellaisen herkän mielen tilan, niinkuin runoilukin, mutta siihen on sitten olemassa omat konstit...:)))
millaiset konstit?;)))Tai ehkä se menee jo yksityisyyden häirinnän puolelle:)))
Nimim. Liian uteliasko
se vaatii sen, että oma sisäinen lapsi vapautuu kirmaisemaan vuoren rinteitä ylös ja alas leikkiä lyömään, siinä samalla tulee sitten ajattomuuden tilaan jossa alkaa olla sitä sykettä...:)))Varmaan kaikilla on siihen oman konstinsa, mutta henkinen vapauden tunne on kumminkin se joka pistää rattaat pyörimään..
puhunut triangelin virityksestä:)))
Puit aika hyvin ajatukset sanoiksi persoonallisen mielenkiintoisella tavalla. Kyllähän siinä täytyy tavallaan heittäytyä aivan eri maailmaan, joten se vaatii myös henkilön muuntautumiskykyä ja fyysistä kuntoa, jotta syke säilyy:)))
ne samat soittimet ovat. Pimpparautaan täytyy jo takomis vaiheessa saada se erityisen vieno, joka nostaa varsinkin naisilla hormoni tason ylimpään sallittuun luokkaan. Se onkin sellainen taiteen laji, että jos takominen epäonnisttuu, saattaa toiselta mennä äänen kuullessaan taju ja silloinhan on peli menetetty kokonaan....:)))
Niinhän se on, että fyysinen kunto on myös tärkeää ja se, että uskoo asiaansa...:))
Hyvää yötä ja kiitos tästä päivästä. Huomenna uudet kujeet...ja terkut keijulle..:))
* haukottelee iloisesti *
Keiju heittää onnen pölyä päällesi:)))
nyt sitä hiekkaasi samalla koko perheelle...
Heitetään onnen hiekkaa koko perheelle:)))
ole erikseen runoillekin palstat..olen seuraillut, että tällä palstalla ei haaveilijoista edes tykätä...vaikka voihan sitä aina runoja heitellä pinnallisestikin...
kuin huomaat, me täällä neljänkympin palstalla vain herätellään runoutta....Ei siis varsinainen
runo palsta..
ihan paikallaan. Mutta eivät sovi tänne. Tätä palstaa on tullut seurattua, mutta harvemmin kuitenkin.Säälittää joskus ihmisten kohtalo täällä.
ottaa niin vakavasti.Monet ns.draamat ovat roolipeliä...
mutta tätäkö se hauskanpito sitten on?Että heitellään täällä herjaa tuntemattomille..kaikki eivät varmaan ole ns. pintaliitäjiä täälläkään. Ehkä hekin etsivät kaltaistaan seuraa, mene ja tiedä. Kiitos kuitenkin.
Yes, mitä runoja täällä! Uutta tuotantoa odottelen mielenkiinnolla (Olvia pullo... ja Savon seppä).
Kiitos. :)
Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.
Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
lyö, iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.