Heips!
Otsikko on hieman kärjistetty..mutta mulla on semmoinen pikku ongelma..
Itse olen 'synnynnäinen' optimisti, näen myönteiset puolet melkein kaikissa tilanteissa sekä ihmisissä..näen myös negatiiviset, mutta VALITSEN sen etten niistä välitä tai niitä pahemmin kommentoi. Näinhän 'kunnon' optimisti tekee, heh=) Mulle se on elinehto, en jaksa ajatella paskaa ja huonoja asioita, ne vie elämänenergiaa..joten tarvitsen sitä myös ympärilleni-positiivisuutta.
Poikakaverini on ihana, ja osaa olla erittäin positiivinen myös, mutta jotenkin on ruvennut häiritsemään hänen 'myrtsi' puoli joka putkahtaa esiin aina silloin kun vähiten jaksais..
Olen minäkin välillä hiljainen ja myrtsi, mutten silloin 'saastuta' ilmaa ja muiden fiilistä kommentoimalla mahdollisimman rumasti ja ilkeästi ympäröivää maailmaa ja asioita. Olen mieluummin hiljaa-jos on vaan huono päivä siis.
Kysymykseni kuuluu..Onko ihmisen mahdollista kehittää tuota puolta itsessään, vai olemmeko kaikki joko synnynäisiä myönteisiä TAI negatiivisuuden vaalijoita? Toki tiedän että minussakin piilee myös se toinen puoli, ei kukaan aina ole positiivinen, mutta kysehän on valinnoista.
Miten saisin ihanan mieheni tajuamaan että vain toivon että hän ottaisi 'esiin' sen myönteisen puolen itsestään, ja että myös hänen asenne vaikuttaa minuun. Onko oikein että mun elämä ja
koko yleisfiilis vaikeutuu rakkaani takia?
Tulemme erilaisista taustoista, joten syy-seuraus on selvillä muttei ne auta tosielämässä aina..
kun kuitenkin näen hänessä sen valoisan puolen..
Miten olette ratkoneet näitä..
kun kuitenkaan en halua miestä vaihtaa ,aina sitä jotain ongelmia sitten on..
eikä kyseessä ole siis pessimisti, hän on vaan 'vähemmän myönteinen' välillä..
KIITOS!!
t.Jansku
Otsikko on hieman kärjistetty..mutta mulla on semmoinen pikku ongelma..
Itse olen 'synnynnäinen' optimisti, näen myönteiset puolet melkein kaikissa tilanteissa sekä ihmisissä..näen myös negatiiviset, mutta VALITSEN sen etten niistä välitä tai niitä pahemmin kommentoi. Näinhän 'kunnon' optimisti tekee, heh=) Mulle se on elinehto, en jaksa ajatella paskaa ja huonoja asioita, ne vie elämänenergiaa..joten tarvitsen sitä myös ympärilleni-positiivisuutta.
Poikakaverini on ihana, ja osaa olla erittäin positiivinen myös, mutta jotenkin on ruvennut häiritsemään hänen 'myrtsi' puoli joka putkahtaa esiin aina silloin kun vähiten jaksais..
Olen minäkin välillä hiljainen ja myrtsi, mutten silloin 'saastuta' ilmaa ja muiden fiilistä kommentoimalla mahdollisimman rumasti ja ilkeästi ympäröivää maailmaa ja asioita. Olen mieluummin hiljaa-jos on vaan huono päivä siis.
Kysymykseni kuuluu..Onko ihmisen mahdollista kehittää tuota puolta itsessään, vai olemmeko kaikki joko synnynäisiä myönteisiä TAI negatiivisuuden vaalijoita? Toki tiedän että minussakin piilee myös se toinen puoli, ei kukaan aina ole positiivinen, mutta kysehän on valinnoista.
Miten saisin ihanan mieheni tajuamaan että vain toivon että hän ottaisi 'esiin' sen myönteisen puolen itsestään, ja että myös hänen asenne vaikuttaa minuun. Onko oikein että mun elämä ja
koko yleisfiilis vaikeutuu rakkaani takia?
Tulemme erilaisista taustoista, joten syy-seuraus on selvillä muttei ne auta tosielämässä aina..
kun kuitenkin näen hänessä sen valoisan puolen..
Miten olette ratkoneet näitä..
kun kuitenkaan en halua miestä vaihtaa ,aina sitä jotain ongelmia sitten on..
eikä kyseessä ole siis pessimisti, hän on vaan 'vähemmän myönteinen' välillä..
KIITOS!!
t.Jansku
Vastaukset 4
Vanhimmat
..että todellisuus on enempi realismia, kuin pessimismiä tai optimismia. Ei sinun kannata tehdä eroa sillä, että ikäänkuin olisitte eri puolilla. Ei hänkään aina välttämättä ymmärrä sitä, että jos sinä suljet silmäsi negatiivisilta asioilta ja elät kärjistetysti sanotussa positiivisuuden illuusiovalhemaailmassa (kaikki on niin naminami aina.)
Juuri nuo erilaiset taustat saattaa vaikuttaa teillä siinä, että hänellä saattaa sotia vastaan asioiden kaunistelu ja kieltäminen. Mitä, jos teillä tulee esim. ongelmia suhteessa. Lakaisetko ne maton alle, koska valitset niin? Oletko ajatellut, että toisen energiaa saattaa syödä juuri se, että kaiken pitäisi olla hyvin positiivista ja vaikeita asioita pitäisi välttää jne.. Kun ne kuitenkin voivat vaivata.
Tietenkään ei tarvitsisi olla mahdollisimman ilkeä, mutta sekä hyvät, että ne pahatkin tunteet pitäisi voida ilmaista, molempien, myös sinun. Maailma ei ole hyvä, eikä paha. Se on molempia.
Mutta tuohon kysymykseesi.. Kukaan ei ole synnynnäisesti kumpikaan. Se on opittua, mutta myös luonteenpiirteellä ja etenkin lapsuuden kokemuksilla on vaikutusta. Et voi muuttaa toista mielesi mukaan. Voit vain itse pyrkiä ymmärtämään häntä. Kannattaa jutella paljon. Sinä et voi laittaa koko elämääsi ja yleisfiilistäsi toisen vastuulle. Sekin on valintakysymys, voit itse päättää. Jos toisella on huono päivä, niin sinulle ei tarvitse tulla samaa.
sano poikaystävällesi jämäkästi että "älä aina valita!". Pidä sille luento siitä, miten asioihin voi oikeasti yrittää suhtautua positiivisemmin, ja tuo ilmi, että sen marinasta tarttuu muihinkin huono fiilis, eikä se varmaankaan ole poikaystäväsi tarkoitus. Älä kerro tätä anteeksipyydellen, vaan melkein tuohtuneesti.
No on kyllä täysin väärä tapa alkaa tuohtunesti räyhäämään tollasesta. Asioista voi puhua ihan ilman sellastakin, varsinkin jos ei halua vaan pahentaa tilannetta.
mun tapauksessa se auttoi...joskus vuosia sitten olin aika negatiivinen, mutten sitä itse tajunnut, ennenkuin se sitten selkeästi sanottiin. En loukkaantunut, mutta oivalsin ...Äh, niin, totta kyllä, ettei rähinä ole oikeaa käytöstä. Pitää keskustella kunnolla!