Entinen luokkakaverini, nykyinen liigatason futaaja vihasi hiihtoa palavasti, kiitos intin hikilaudoilla lykkimisen ja omien marketsuksien. Reilu kuukausi sitten sain kaverin houkuteltua/kiristettyä suksien päälle. Lainasin omia suksiani koska olemme suunnilleen samanpainoiset ja voitelin valmiiksi (pertsan vehkeet kyseessä). Sauvat oli lainattava kanssa, koska ei niillä muoviriukuloilla tee mitään. Monot Salomon profil keltaiset ja käytetyt lahjoitin hänelle ikiomaksi.
Kaveri oli hyvin epäileväinen mutta yllätys yllätys..kunnon välineillä meno alkoi maistua. Kaveri sai ko.parin lainaksi lopputalveksi, koska se ei enää kuulu kilpakalustooni ja ohjeet tuoda minulle voiteluun ~kerran viikossa (samalla opetan häntä itseään huoltamaan sukset oikein). Nyt jätkä hankkii peruskuntoa ensi kesää varten hiihtämällä lähes päivittäin. Ja tehtiin sopimus että kun ensi syksynä huoltajani kanssa haen itselleni uusia suksia niin valitaan myös kunnon purkki- ja liisteripari hänellekin. Hinnalla ei kuulemma ole väliä koska toimivuus ratkaisee.
Mitä siis tästä opimme? Hyvää harrastusta ei kannata pilata huonoilla välineillä. Onneksi olemme lähes täsmälleen samankokoisia niin pystyi jeesaamaan kaveria välineitten kanssa. monot tosin ovat hänelle aavistuksen liian isot mutta ei niin merkittävästi että haittaisi menoa.
Kaveri oli hyvin epäileväinen mutta yllätys yllätys..kunnon välineillä meno alkoi maistua. Kaveri sai ko.parin lainaksi lopputalveksi, koska se ei enää kuulu kilpakalustooni ja ohjeet tuoda minulle voiteluun ~kerran viikossa (samalla opetan häntä itseään huoltamaan sukset oikein). Nyt jätkä hankkii peruskuntoa ensi kesää varten hiihtämällä lähes päivittäin. Ja tehtiin sopimus että kun ensi syksynä huoltajani kanssa haen itselleni uusia suksia niin valitaan myös kunnon purkki- ja liisteripari hänellekin. Hinnalla ei kuulemma ole väliä koska toimivuus ratkaisee.
Mitä siis tästä opimme? Hyvää harrastusta ei kannata pilata huonoilla välineillä. Onneksi olemme lähes täsmälleen samankokoisia niin pystyi jeesaamaan kaveria välineitten kanssa. monot tosin ovat hänelle aavistuksen liian isot mutta ei niin merkittävästi että haittaisi menoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsekin rikastuin(heh heh) vasta tänä vuonna sen verran, että raskin uhrata reilut 200 euroa luistelusuksipakettiin. Järvisen sukset, Salomonin monot ja Yokon sauvat. Eiväthän nekään tietenkään ole kuin harrastelijan mahdollisimman halvat välineet, mutta kuitenkin luisteluhiihtoon suunnitellut. Entisissä olivat ainoastaan sukset ja siteet. Ja täytyy kyllä sanoa, että hiihto on välineurheilua. Meno on nyt paljon nautinnollisempaa ja nyt olen jopa oppinut wassbergin hiihtotyylin. Eikä ollut edes kovin vaikeaa. Minäkin suosittelen hankkimaan hyvät välineet hiihtoon, niin siihen jää varmasti koukkuun. Tosin kuntohiihtäjä ei välttämättä tarvitse mitään kilpatason suksia, mutta jos pääsisi kokeilemaan, niin saattasin olla eri mieltä...
Olin 12-vuotias, kun isäni osti mulle kombisukset, koska ne olivat halvat. En silloin tajunnut mitään suksien voitelusta ja isäkään niitä ei juuri voidellut. Jos yritti pertsaa, pitoa ei ollut jne. Isän mielestä se tosin oli tyttären vika, ettei suksi kulkenut. Niiden helvetin hikilankkujen takia loppui hiihtäminen kuin seinään melkein kymmeneksi vuodeksi.
Nyt on hyvät välineet käytössä ja pidän hiihtämisestä yli kaiken. Voitelun olen opetellut itse alkeista lähtien ja koko ajan oppii jippoja lisää. Hiihtäminen on ihana laji. Tätä hulluutta ei ymmärrä kuin muut saman henkiset. :)
Siksi olen lapsilleni ihan pienestä pitäen ostanut kunnolliset ja oikean kokoiset kärkimonot, sukset ja sauvat. Ja kun taitoa karttui, niin luikkarit ja pertsan suksen erikseen. Ja hyvin suksi heillä kulkee. "Hiihtoura" on molemmilla lähtenut 3-vuotiaasta ja jatkuu yhä, toisella ihan kilpatasolla.
Itse aikanaan sain kammon siskolta jääneistä liian isoista monoista ja pitkistä suksista