No älkää ny suuttuko. Kirjoittakaa viestejä. Kaikki on hyvin. Miksi elämä olisi vaikeaa? Voimme sen sijaan luopua suorituspaineista. Ei ole syytä tavoitella mitään muuta kuin vapautta, eikä sitäkään saavuteta tavoittelemalla sitä, koska se tarkoittaisi vain lisää työtä ja työtä ja stressiä jne. Mikä pyhä paikka tämä on jottei tänne voisi kirjoittaa jotakin viestiä? Lakatkaa nyt hittolainen miettimästä ovatko viestinne "magia palstan virallisen linjan mukaisia", tai että saavatko lukijat niistä irti sen mitä tarkoitatte, tai että teettekö itsenne naurunalaiseksi vai ette. Se on täysin yhdentekevää. Hottoohoor hottoohoor! Antautukaa energialle! Voima jättää sen joka kritisoi puhdasta impulssia.
Miksi miettiä ja lakata olemasta?
Nuusku
34988
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Meitsillä on puuhaa piisannut maallisissa askareissa ja toimissa niin ettei ehdi edes puolta ajatusta panna henkimaailman hommeloihin... Mutta kyllä se tästä taas kenties.
Sanoihan se vissiin jo setä Jeesuskin että ensten pitää olla safkat kunnossa ennenkuin aletaan tosissaan opiskella, vai oliko peräti Buddha.
Ei ole maallista askaretta.
Tee kaikki mitä teet hengen kautta.
Jos et pysty löytämään henkeä jostakin askareesta, niin silloin se on parempi jättää tekemättä.
*pähkäilee minkä värkin ostaisi dvd-leffoilleen säilytysvempeleeksi*
Henki hoi...
Hanki laatikosto, jonka saa kii silleen ettei kannet pölyty. Vittumaisia ovat siivota, sanoo Henki.
Henki ei herää, jos on maha täynnä ja pallit tyhjät. Eli Jesse oli väärässä.
Myy dvd:t pois. Henget tykkäävät.
Etkä sitten tarvitse koteloakaan.
Mitä televisiollakaan tekee. Myy sekin. Henget tykkäävät. Eikä tarvi pyyhkiä pölyä enää senkään päältä.
Filosofi David Thoreaulla oli kerran kaunis kivi pöydällään koristeena. Se oli ainoa koriste hänen majassaan, jonka hän rakensi metsään, ja jossa hän asuin jonkin aikaa. Mutta huomattuaan, että kiven päälle kerääntyi pölyä, joka hänen olisi pitänyt pyyhkiä joka päivä, hän inhon vallassa heitti kiven ulos ikkunasta.
Niin. Ihminen keksi lian.
Hengen elämä on ihanaa. Mihin tarvitsemme dvd-soittimia?
Ja aina voi mennä kaverin luokse katsomaan telkkaria, jos vaikkapa haluaa välttämättä nähdä Conan O'Brien Shown kerran vuodessa, tai paksusarvipässien parittelurituaaleja.
Televisiota monin verroin parempi on vaikkapa vanha kunnon Afrikan Tähti, kolme pannullista teetä tai kahvia ja muutama hyvä ystävä.
Minä kävin tänään saunassa.
Mutta kun tämä on henkimaailma. Ja dvd:n kannet todellakin ovat osa sitä. Mitäs siihen sanot!?
Ihminen keksi dvd:n kannet. Ja sitten me vielä valitamme sitä, etteivät ne ole tarpeeksi henkeviä? Oma vika! Mitä helvettiä me oikein odotimme dvd:n kansilta???
Dvd-kansien tarkoituksena on suojella vahingoittumiselta sisältöä, jonka ihminen on tallentanut levylle jakaakseen sitä kanssaihmisilleen. Informaatiota, tunteita, oivalluksia, ajatuksia, esteettisiä kokemuksia.
Joku toinen on hankkinut dvd-levyjä päästäkseen jakamaan näitä moniulotteisia ja korvaamattomia asioita ja oivalluksia ja haluaa säilyttää ne kokeakseen ne yhä uudelleen ja uudelleen.
Ei dvd ole pelkkää omistamista, vaan yhteisten kokemusten jakamista. Etkö näe tässä henkevyyttä?
>>Myy dvd:t pois. Henget tykkäävät.>Etkä sitten tarvitse koteloakaan.>Mitä televisiollakaan tekee. Myy sekin. Henget tykkäävät. Eikä tarvi pyyhkiä pölyä enää senkään päältä.>Filosofi David Thoreaulla oli kerran kaunis kivi pöydällään koristeena. Se oli ainoa koriste hänen majassaan, jonka hän rakensi metsään, ja jossa hän asuin jonkin aikaa. Mutta huomattuaan, että kiven päälle kerääntyi pölyä, joka hänen olisi pitänyt pyyhkiä joka päivä, hän inhon vallassa heitti kiven ulos ikkunasta.>Hengen elämä on ihanaa. Mihin tarvitsemme dvd-soittimia?>Ja aina voi mennä kaverin luokse katsomaan telkkaria, jos vaikkapa haluaa välttämättä nähdä Conan O'Brien Shown kerran vuodessa, tai paksusarvipässien parittelurituaaleja.>Televisiota monin verroin parempi on vaikkapa vanha kunnon Afrikan Tähti, kolme pannullista teetä tai kahvia ja muutama hyvä ystävä.>Minä kävin tänään saunassa.
Katso Kieslowskin "Sininen" tai "Veronican kaksoiselämää" dvd:ltä, niin tiedät mitä tarkoitan.
Minulla ei ole mitään dvd:n kansia vastaan. Mutta minusta vaikutti siltä, että Tellu piti niitä esteenä sielunsa alkemialle, joka minusta kuulostaa vain tekosyyltä. Se kenelle dvd:n kannet ovat kahleita, heittäköön ne menemään. Tässä maailmassa on niin paljon vahvoja henkiä, ettei ole häpeä joutua luopumaan jostakin, saadakseen olla rauhassa. Itsekin olen luopunut monista asioista, vaikkei minulla niitä vastaan ole sinänsä mitään.
Niin, eli Tellulla oli ongelma, jonka hän projisoi dvd-kansiin. Dvd-kansien suhteen ainut tapa edetä on ratkaista ongelma. Siihen tarjoutuu kolme vaihtoehtoa: 1) unohtaa koko asia, 2) heittää dvd:t huitsulan helkkariin tai 3) hankkia niille asiallinen säilytysmuoto.
Tellu oli jo päätynyt vaihtoehtoon numero 3, kun itse ehdotit vaihtoehtoa numero 2. Siis kumpi vaihtoehto olisi parempi henkisyyden kannalta?
Itse ehdottaisin yhdistelmää 1 3. Olet tosin oikeassa, että "maalliset askareet" ovat useimmiten ainoastaan pakotie ja tapa voittaa aikaa. Ihminen kuitenkin tarvitsee myös tällaista.
Empäs! Mutta minäpäs olenkin Sosialisti!!!
Rehellinen orjatyötävieroksuva Gnostikko-Sosialisti haistattaa huilut moiselle sievistelevälle porvarilliselle oopiumille ja katsoo VHS:ltä Matrixia!
Ja Tarua Sormusten Herrasta, koska Konnun Sosialistisessa Tasavallassa poltetaan PiippuKessua!
>> Niin, eli Tellulla oli ongelma, jonka hän projisoi dvd-kansiin. >>
Niin juuri. En usko hetkeäkään, että dvd-kotelon hankkiminen auttaisi häntä laisinkaan hengellisyyden etsinnässä. Vaikka se voikin tuntua siltä, että "en voi keskittyä henkimaailman hommeleihin ennenkuin nämä pakkopullat on hoidettu".
>> Tellu oli jo päätynyt vaihtoehtoon numero 3, kun itse ehdotit vaihtoehtoa numero 2. Siis kumpi vaihtoehto olisi parempi henkisyyden kannalta? >>
Tavaran tie on päättymätön, ja vie köyhyyteen. Olen onnellinen siitä, että minulla on kaikki mitä tarvitsen ja enemmänkin, mutta suunnittelen tuon tuostakin kuinka voisin hankkiutua eroon kaikenlaista vanhoista tavaroista, joille minulla ei ole mitään käyttöä.
Henkisyyden kannalta paras vaihtoehto on se, joka kuljettaa kohti vapautta. Minusta ajatus televisiosta luopumisesta on silloin juuri sellainen, jos ihminen sanoo asioita kuten "ei ole aikaa millekään henkimaailman hommille, koska pitää mm. metsästää dvd-telinettä". Hei haloo. Herää kysymys, onko järjestänyt itselleen vähän liikaa tekemistä. Spirituaalisuuteen pitää panostaa ja se täytyy priorisoida. Se on pohjimmiltaan uskontoa. Ei sitä voi harjoittaa tuossa tv:n katselun ja duunissa käymisen ohessa, silleen vähän vaan, sen minkä kerkiää. Sen takia minä olen fanaattisen asenteen puolestapuhuja.
Muistelisin kuulleeni että suurin osa taloudessa kertyvästä pölystä on ihmisen kehosta irtoilevaa hilsepölyä...
Ei siis mitään että "maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun tuleman" - olemme koko ajan maata.
Niin no aika jähmeältä se vaikuttaa tuo henkeily pallit tyhjänä, mutta minulla kun ei palleja ole, niin päinvastoin "tyhjentyneenä" on tullut varsin antoisia fiiliksiä ja visioita.
Mutta kyllä tosiaan on vielä töitä tämän säilytyssysteemin kanssa, että mikä kumma ja millainen. Vaikka meitsillä onkin vasta 80 plättyä, mutta vastahan näitä onkin vajaa pari vuotta kerätty.
Alkaa jo todella naurattaa koko juttu... Mutta onhan tämä ollut antoisaa kuitenkin! Ei kai niin mitätöntä seikkaa etteikö siitä saisi vaikka mitä, kun tänne ohimennen möläyttää.
Varsinainen ajansyöppöhän tässä toki on ollut muuttoni toiseen maiseen majaan (mikä on aina pitkällinen, vaativa ja perkeleellinen operaatio - varsinkin nyt kun tällättiin hynttyyt yhteen viimeinkin kumpparin kanssa). Kaikki tuo säilytysproblematiikka on johdannaista.
Seuraavaksi voitaisiin tietysti pähkäillä että miksi asua yhdessä tai miksi ei asua yhdessä, jos on Tiestä kiinnostunut! Mutta siihen pliis uusi otsikko, jos joku innostuu.
MunkkiNunna vaipiko Maallikko?
Tie vie, Tie tuo... väliaikaista kaikki on vain.
Mutta kun herkkua maistaa, kumpaa tahansa, kannattaa mässyttää mahan täydeltä, eikä jäädä liian eklektisesti keskelle seilaamaan.
Liittolupauksesi olet nyt antanut, sitä ei käy peruminen! On teillä toisissanne kestämistä, mutta sehän on vain kasvattavaa. Onnea ja menestystä liitollenne!
Kahdeksankytä plättyä? Ja minä kun yritän päästä musiikkilevyistänikin eroon. Mitä niitä levyjä säilömään, ja montako niitä oikeasti tarvitsee?
Keräily on hulluutta. Emmekö me kaikki ole nauraneet televisiossa esitellyille ihmisille, joista yksi keräilee vanhoja vesihanoja.
Uskot että sinua rangaistaan menneistä ja universumi käy kohti tasapainoa. Muinainen viisaus kuitenkin sanoo: "Voimme vapautua karmasta." Oletko jo hyväksynyt kohtalosi syntyä uudelleen sokeana trumpetistina?
Jos minä menettäisin näköni, se tekisi elämästäni todella hankalaa. Mutta vaikka olen myös nk. visuaalinen ihminen, enpä usko että se veisi olemassaololtani tarkoituksen tunteen. Kunhan vaan vituttaisi ankarasti, vähän samaan tapaan kuin jos olisi jalat amputoitu.
Mitä teet kaikilla DVD:illä sitten haudassa?
Minne olet niitä viemässä?
Oikeasti!
Rödfinnellä oli jotain 300 levyä vai montako niitä oli, mutta ehkä hänen tapauksessaan ne voisi laskea ammattilaisen tarpeelliseen työkalustoon kuuluviksi, koska hänhän duunaa itsekin videoita ja on hyödyllistä nähdä mitä muut ovat tehneet.
Olen kuullut sitäkin, että kyllä televisiota voi katsoa maagisella intentiolla yms, ja siinä on totuuden siemen, mutta käytännössä television katselun voi kyllä lopettaa vaikka kokonaan, eikä se henkinen kehitys siihen tyssää.
Se on melkein aina kyllä ihan puhdasta selittelyä, kun sanotaan että "mutta kun televisio on niin kehittävää" ja "sieltä saa uusia kokemuksia" ja "pysyy ajan tasalla" ja "tulee tosi mielettömiä fiiliksiä". Olkoon vaikka dokumentti kolmestakymmenestä lentävästä Elviksestä, niin ei väliä. Se on sittenkin vain televisiota. Olipa vaikka mikä DVD-kokoelma.
Sitten kun sinulla on kuusisataa DVD:tä, et edelleenkään ehdi mitään, koska sinulla on velvollisuus katsoa niitä, koska miksi muuten ne olisivat sinulla hyllyssä? Milloin saat toivomasi vapauden sillä tiellä?
Maa ei ole mitään likaa.
Se on just sitä porvarillista oopiumia. Rauhoittavaa tai juuri sopivasti jännittävää Somaa, jota voi nauttia annoksen aina kun kaipaa hieman jotakin jännitystä taikka rauhoitusta. Kyllä sitä omaa DVD:n kokoelmaa on sitten kiva puolustella, että miksi ne on tullut kerättyä eikä yhdestäkään voi luopua, mutta minä en usko siitä sanaakaan. Minulla on pari rupuista VHS-kasettia joita säilytän maagisista syistä linkkinä voimiin jotka ovat tuoneet ne minun käsiini, mutta kaikki muu saa puolestani mennä jos joku ne huolii. Minun videokaseteissani on paksu pölykerros, ja olen siitä ylpeä!
Kyllä Henki vastaa myös sille joka on tyytyväinen, yhtälailla kuin tyytymättömälle.
Mutta ei sille joka "tyytyy".
n.
...ja siksi en näekään mitään erinomaista siinä että se yksi gubbe sen kiveksen ikkunasta viskasi. Höntti mikä höntti.
Seuraavaksi kannattaisi muuten polttaa koko majan ruppana, paitsi että täällä Suomessa se voi olla pikkaisen vaikeaa tareta tuolla nietosten seassa, jos ei ole iriadiamantti-inkkari!
Jos omasta päästä löytyy tarvittaessa jukeboxi, niin eipä sitä mitään musiikkiakaan tarvitse. Omalla kohdallani musiikkikokoelmani onkin aika suppea.
Minulla on ollut erilaisia kausia joiden aikana keräilen jotakin tiettyä juttua, lähinnä prominenteimpana tulevat esille kaiketi rajatietokirjallisuus yms. sekä nykyään nämä leffat.
En minä sillä kaikella mitään tee kun raatoni makaa haudassa, ja siksi pyrinkin kyllästämään mieleni perinpohjin elämäni aikana kaikella sillä mitä pidän edes jotenkuten arvokkaana kaikessa siinä mitä ihmiskunta on saanut aikaan erinäisten taiteiden saralla. Mukana tulee tietysti myös ihmiskunnan historia, henkinen sellainen.
Elämäni ei ole niin täyteläistä ja antoisaa kuin sinun, parahin fanaattinen ihminen, ja sen vuoksi pelkään pahoin että kyllästyisin kuoliaaksi jos luopuisin välittömästi kaikesta "viihdykkeestä". Niinä kausina kun minulla henkisestikin on mennyt ns. lujaa (visioita, tietoisia unia, kummittelua etc.) olen yleensä buustannut mieleni sopivaan tilaan keskittymällä fanaattisen pakkomielteisesti tietyntyyppiseen kirjallisuuteen. Kirjat tässä alkaa nykyään kuitenkin olla niin luetut - enkä nykyisin oikein jaksa keskittyäkään lukemaan jokaiikan jorinoita - joten olen siirtynyt änkemään matskua päähäni kuvien kautta.
Olkoon missioni Tiellä mikä hyvänsä, en silti kykene luopumaan kuvitelmistani että tämän elämäni aikana tekisin jotain luovaa ja saisin aikaan jotakin sellaista mitä sinä kutsut "ulosteeksi", joten en kykene pitämään pahana sitä että minulla on muiden ihmisten aikaansaannoksia herättämässä mielteitä itsessäni.
Ei ihminen elä yksin "tuonpuoleista" varten, vaan hän on myös täällä, tässä, nyt. En voi suoralta kädeltä mennä arvottamaan ihmislajin aikaansaannoksia silkaksi paskaksi vain sillä perusteella että jonkun henkilökohtaisesta mielestä ne eivät pidä ihmistä Tiellä.
Mistäs me sen tiedämme, josko kaikki, mitä mitättömimmätkin yksityiskohdat ovatkin pikku hiekanmurusia Tiellä.
Mutta omalla kohdallani toki myönnän edelleen että tylsää on elämä, ja parempia aikoja odotellessa tankkaan itseäni. Eikä niitä filmejä tule joka päivä tuijoteltua, ei välttämättä edes joka viikko. Tv:tä katson päivän mittaan varmaan 1 - 2 t, jos sitäkään. Eipä sieltä paljon paskaakaan tule, kuten tavataan sanoa...
Onhan tässä jo kestettykin kohta 8 v, mutta vasta nyt alkaa ihan oikea yhdessä asuminen, jota Suomessa sitten tavataan nimittää avoliitoksi. Asuimme aikoinaan kyllä vuoden yhdessä, mutta sitä en menisi noteeraamaan oikein miksikään. Olipahan sellainen harjoitteluvaihe.
Nyt ollaan older ja toivottavasti wiser. Kestämistä kyllä edelleenkin on. Kummassakin. ;)
Porvarillisessa yltiödekadenssissaan gnostilaista reaalisosialismia lähentelee ainoa DVD-elokuvani, sensuurin tyrannialta säästetty kappale Galigulaa. Vaan koristaa tuotakin kaikenkansantaiteen suurmonumenttia jo ohut pölykerros.
Samaan barokkiseen yleishumanistiseen maagiseen realismiin guin Galigula byrgii myös eukon Almodovar-kokoelma, toki surkeasti toisinaan pikkuporvarillisuuteen sortuen ja kauaksi jääden samasta klassisen ylevyyden tasosta. Ovatkin Almodovarin DVD:t jääneet katsomatta, ainakin toistaiseksi.
Kahdeksan vuotta jahkailua?!!!
Eli teillä oli semmottinen teinidiili, että jos ei parempaa haikaillessa parempaa kuitenkaan löydy, niin sitten kun rupsahtaa ja menettää markkina-arvonsa niin pannaan kamat kimppaan ja hankitaan liiton merkiksi DVD-hylly... :)
PS: Vauva-lehden keskustelupalsta on muuten eri mielenkiintoinen... ;)
>>Eli teillä oli semmottinen teinidiili, että jos ei parempaa haikaillessa parempaa kuitenkaan löydy, niin sitten kun rupsahtaa ja menettää markkina-arvonsa niin pannaan kamat kimppaan ja hankitaan liiton merkiksi DVD-hylly... :)
Säkö kävit hämmentämässä kuvioita Uskonto-palstalla "kreditin" avauksissa?
Viärin piätelty, en ole sinne nokkaani tunkenut, se on tuo kukalieherra Eerolainen joka ei ole vieläkään parantunut peepee-addiktiostaan...
Voi kuule, kun ei tässä maassa aina se syy asua erillään ole jahkailussa. En nyt ala tänne elämänkertaani (taas) vääntää, mutta kovasti on kyllä koko ajan haluttu asua kimpassa, mutta erinäisistä syistä se ei ole ollut mahdollista (arkisin).
On toki kuitenkin olemassa yksi ihminen jota olen välillä arvottanut korkeammalle kuin kumppaniani, ja jonka takia olisin välillä ollut valmis hänet jättämäänkin jos olisin lopulta päätynyt siihen että tämän yhden ihmisen seura onkin ihanaisempaa kuin kumppiksen.
Varmaan jo moni arvaakin kuka se on.
Minä Itse.
Muutoin olen sitä mieltä että aika yksisilmäistä touhua tässä maassa kun erillään asuva pari ei muka ole pari. Sydämet sen päättävät, ei joku lätkä ovessa jossa on 2 nimeä vierekkäin...
Ja vaikka sitä sitten asuttaisiin koirankopissa peräkkäin, seläkkäin ja lähekkäin, niin en usko sitä raamatullista veisua että muututaan yhdeksi lihaksi. Minä mikaan sikanautamössö ole. Kenenkään kanssa.
Niin, kai niistä vauvoista joku voi tykätä. Minä valitettavasti en. Taidankin tilata Mikrobittin.
Tuli tässä mieleen että mahtoiko olla että nimenomaan teikäläinen täällä jossain vaiheessa ilmoitti peräti asunnon/talon ostaneensa?
Eikös mokomasta ole pikkuisen vaikeampi päästä eroon kuin joistain lemmon dvd-levyistä...?
Sitä vaan että jos noin on, niin ei voi kuin taas kerran ihmetellä että minkä IHMEEN takia menen täällä aina siihen samaan retkuun että ensin huvittuneena ja ihmeissäni, sitten pikkuhiljaa vittuuntuen kuuntelen korvat punaisina saarnoja asiasta jossa voi olla musta kylki kummallakin?
Mutta oppia ikä kaikki: koska saarnaaminen on meikäläisen helmasynti, niin tokihan minun kannattaa nähdä miten rasittavaa se on!
Ja vaikkei teikäläisellä sitä mörskää nyt olisikaan, niin eihän sitä silti tarvitse käydä aina päälle kuin yleinen syyttäjä muille kirjoittajille, ja sitten ihmetellä että ihme kun tänne ei enää kukaan kirjoita.
Toki tänne kirjoitetaan aina ennenpitkää. Kahdesta syystä: joko siitä että ottaa asiat liian vakavasti (been there, done that, and probably still will... plääh...) tai koska ei ota asioita ollenkaan vakavasti (jopa tätäkin olen kokenut).
Eihän sitä voi jeesustella että Magia-foorumi imee voimat, kun itse osallistuu siihen imuttamiseen.
xD
Tota, eikös se ole hyvä olla joku katto pään päällä, varsinkin Suomen sääolosuhteissa? Miksi vakituinen asuinsija olisi taakka vapaudelle?
että siitä ei ehkä noin vaan päästäkään eroon, omistusasunnosta näet. Itse en aikoinani ollut päästä. Mutta ehkä siellä etelässä on toisin, eli murju kuin murju menee kaupaksi.
Enivei mistä tahansa asiasta saa ongelman aikaan, mikäli sitä miettii liikaa ja se nielee kaiken ajan ja energian. Olen nyt nähnyt vuosikausia sen puolen että jotakin EI ole, eikä voi olla tyytyväinen mihinkään. Nyt katson että millaista on kun ON, että onkohan sitä tyytymättömyyttä vieläkin.
Aivan varmasti on. Mikäs nyt ikinä kenellekään riittäisi.
Kiitän kuitenkin Nuuskua, sillä uppouduin nyt päivälenkilläni oikein syvälle tähän teemaan "miksi syyllistyn omistamisesta". Oli varsin mielenkiintoista todeta että ehkei kuitenkaan meikäläisellä ongelma ole omistamisessa tai omistamattomuudessa, vaan siinä miten suhtautua omistamiseen.
Tässä elämässäni äitini jakeli puolet leluistani pois kun olin hädintuskin puheiässä, koska hänen mielestään oli noloa että niitä oli minulla liikaa (hänen mielestään). Myöhemmin erään kerran pelastin naapurin tädiltä saamani rakkaan kuluneen nallen polttotuomiolta, sillä äitini katsoi sen hyödyttömäksi ja aikoi polttaa kiukaassa.
Mutta viis noista. Katson vain että nuo em. jutut ovat lievä kertaus aiemmin alkaneeseen problematiikkaan...
Nimittäin muistikuvieni mukaan toiseksi edellisessä elämässäni suorastaan myin kehoani saadakseni helyjä ja juveleita. Olin niin rahan ja roinan perään, että päädyin varsinaisen ääshoulin jalkavaimoksi ja elämäni meni totaalisen tärviölle.
Edellisessä elämässäni puolestaan synnyin kyllä porvarilliseen mukavuuteen, mutta suurimman osan elämästäni vietin munkkina joka omisti vain päällään olevan paskaisen kaavun rutkun. Ja sekin tietysti kirkon sponssaama.
Sekä seksuaalisuuden että omistamisen saralla olen siis mennyt äärimmäisyydestä toiseen. Mutta se mikä minua varsinaisesti on saanut allergisoitumaan luopumiselle ja menettämiselle on tietysti se, että henkiselle elämälleni erittäin keskeinen ihminen poltettiin roviolla silmieni edessä silloin kun olin munkki. Olenhan tätä täällä jo jauhanut useaankin kertaan - asia on minulle keskeinen. Toisinaan unohdan sen pitemmäksikin aikaa, mutta sitten se taas pärähtää mieleen. Nyt viimeksi kun näin Milla Jojovitsin kärtsäävän Jeanne d'Arcina. (Sitä elokuvaa en kyllä itse omista, enkä takuulla tule omistamaankaan!)
Nykyään en enää niin kauheasti välitä edes siitä että ovatko nuo "muistot" vain pelkkää alitajunnan vääntämää hömpönpömppöä. Saan niistä sellaista kokemusta ja tietoa jota ei minulla tämän yhden elämäni myötä olisi - ne siis laajentavat tietoisuuttani, olivat ne "oikeasti" mitä hyvänsä.
Ainoa mikä minulle on tosi vaikea paikka ja arka kohta on tuo rakas, rääkätty, piinattu ihmiseni, jonka menettäminen tuntuu joskus todellisemmalta kuin edes tämä meneilläni oleva elämä. Hän on niin oleellinen osa heräymystäni pyrkiä johonkin suurempaan kuin vain elämään eläimellis-inhimillistä tavanomaista jollotuselämää, etten voi sivuuttaa häntä vain silkkana fantasiana tai romanttisena harhakuvana.
Ja täytyy sanoa että suorastaan vihaan menettämistä ja luopumista. Olen sitä niin kurkkuani myöten täynnä, että hyvä kun pystyn irtautumaan mistään missä jotenkin on mukana henkilökohtaista panostani tai energiaani. Koska on varsin epätodennäköistä että tässä elämässäni jaksan enää kiinnostua munkkimaisesta elämästä (huorankin elämässäni saatoin jo muutamaksi vuodeksi päätyä nunnaksi, nämä muistikuvani tosin ovat vähän epäselviä), olenkin pitänyt johtoteemanani TASAPAINOON pyrkimistä.
Se ei ehkä oikein istu aina yksiin fanaattisuuden ja ekstremen kanssa, joten ei mikään ihme jos ajatukset eivät aina kohtaa.