Keräätkö koskaan luonnosta muiden roskia?

Yhden kerran, kun olimme perheeni kanssa menossa Kuusamon kautta Lappiin, pysähdyimme tauolle johonkin levähdysalueelle. Paikka oli umpiroskainen. Minulla oli muutama pari käytettyjä työhanskoja autossa, päätin siivota pöydän ympäristön. Aluksi pojat vähän ihmettelivät, mutta alkoivat pian mukaan siivoukseen. Keräsimme muutamassa minuutissa 4 muovikassillista paperi, ja muoviroskaa, ja laitoimme pussit Molokiin. Vielä muutaman talouspaperiarkinarkin kastelu järven rannassa, pyyhimme pöydät ja penkit puhtaiksi. Olipa kiva sen jälkeen syödä eväitä tuossakin paikassa. Päivän hyvä työ tuli tehdyksi.

Kerään aina kun mahdollista. Eli kun repussa on tilaa tai olen jo paluumatkalla reputtomalta lenkiltä. Lasipullot, metalli ja muovi nyt ainakin. Nenäliinat sun sellaisen maatuvan vähän paikasta riippuen. Luonto on meidän yhteinen olohuoneemme ja sen kunnosta huolehtiminen kuuluu meille kaikille. Jokamiehenoikeus = oikeus käyttää luontoamme ja myös vastuu huolehtia siitä.

Joskus on tullut kerättyä lasia ja muovia pois ympäristöstä, mutta ei ole tapana idioottien jälkiä siivota. Pieniä paperipaloja voi jättää ympäristöön, luontoahan meillä ei enää varsinaisesti ole, on vain tätä ihmisluontoa, hyvin hoidettua, köyhää nurmikkoa ja metsämaata. Maatuva, orgaaninen aines ei luontoa pilaa. Lasi, muovi, alumiinifolio ovat pahimmat luonnon/ympäristön kannalta. Poltetun säilykepurkin, jos rautainen voi jättää sijoillensa tai polkaista vaikka maantien soraan, niin ei esteettistäkään haittaa. Säilykepurkki, varsinkin poltettu ruostuu muutamassa vuodessa ja muuttuu rautaoksiidiksi eli ruosteeksi, jota muutenkin on luonnossa.
Siima, polypropaani narut, köydet ovat vaarallisia eläimille. Merten rannoilla näkee monenlaista muoviroskaa, esim. Pohjois-Norjassa on runsaasti muoviroskaa rannoilla, kerääntyvät erityisesti tietyille paikoille. Narua ja köyttä kannattaakin kerätä sieltä itselleen talteen, jos viitsii, myös kalastuksessa käytettäviä kohoja, palloja on yleisesti. Styroksilla on sotkettu järviä, mm. lokka, porttipahta, jotka edustavat tätä ihmisen luomaa luontoa hyvässä ja pahassa. Lasivilla on ikävä maaperän sotkija ja esteettisesti erittäin ruma ympäristön roska, varsinkin talitiaiset ja oravat sitä repivät pihamaille rakennuksista, mikäli saavat tilaisuuden.

Heitän kyllä omatkin luontoon, miksi kuka keräisin muiden roskia.

Melkein päivittäin. Kun liikun pyörällä, jossa on sivulaukku, saatan kerätä siihen tien oheen heitettyä roskaa, etupäässä muovia, joskus metallia. Usein huomaan meneväni ohi roskien, kun en kehtaa mennä takaisin sitä noutamaan. Lasia on nykyään harvoin, kiitos muovipullojen ja metallipurkkien. Lasinsirut ovat useita pyöränrenkaitani puh koneet. Myös lasipullojen ja metallipurkkien keräilyjärjestelmämme auttaa erinomaisesti. Pahimpia ikävän roskan tuotteita ovat kertakäyttöastiat ja erilaiset kääreet, jotka usein heitetään täysin holtittomasti tielle tai luontoon ja jopa roskiksen viereen. Sen ikävän tavan huomasi jo 1970- ja 1980- lukuilla Euroopan sivistysmaiden turistialueilla, jolloin se Suomessa ei ollut niin yleistä. Viime vuosikymmeninä se pröstäilevän epämiellyttävä tapa on levinnyt tänne pohjan perukoillekin
Tulee mieleen että risusavotan sijaan pitää komentaa kaikenlainen eri keskustoissa hengaileva joutosakki keräämään teitten ja katujen varsilta roskia!

kuljen syksyisin paljon metsällä ja keräilen aina roskat. onneksi nykyään vähemmän on niitä joitten jälkiä tarvitsee siivota. ennen ihmiset jopa ajoi jätteensä pitkin metsiä. ne valtateiden levähdysalueet on kyllä joskus karmeassa kunnossa.