Kuolema uusi mahdollisuus?

Nimimerkki Masentunut on selvästi pahasti masentunut. Masennuksen iskiessä noin pahasti pitää mennä kertomaan tilanteestaan lääkärille. Pahaan masennukseen kuuluu se, että ei usko minkään lääkärin ja minkään hoidon voivan auttaa. Sellainen uskomus on totuudenvastainen. Totuus on se, että tuhansia pahasti masentuneita ihmisiä on tässäkin maassa päässyt lääkäriin menon ja hoidon kautta paranemisen tielle. Paranemisen edetessä uskomukset ovat muuttuneet vähitellen totuudenmukaisemmiksi ja elämä on alkanut kantaa.

Lääkäri kyllä tietää tilanteen. Mutta erilaisiin oheispalveluihin kaikenlaisiin asioihin liittyy henkilöitä jotka käsittelevät hakemuksia jne. Nämä nyt eivät vaikuta hoitavan hommiaan. Kiva siellä säännöllisellä palkalla vaan istua vaikkei asiat etene joiden asioita heidän pitäisi olla siellä hoitamassa. Elämän lopettaminen auttaa ja helpottaa, kun ei kerran mikään onnistu.

Elämä kannattaa vaikka olisi vaikeuksiakin. Ei ne ole kuitenkaan ikuisia, ne on tarkoitettu vain luonteen ja kestävyyden kehittämiseksi. Kuoleman jälkeen seuraa uusi elämä ja se riippuu tästä elämästä miten se menee, joten kannattaa yrittää parhaansa, ei sen enempää. Kenellekään ei anneta liikaa kestettäväksi, joten pystyt elämään vaikkakin hammasta purren.

Elämäntarkoituksesi jos voisit löytää, alkaisit harrastaa jotain henkistä, se voin muuttaa elämän täysin. Auta muita silloin kun itsellä on vaikeaa. Ihmiset ovat kiitollisia ja saat myös karmallisesti apua itsekin.

Positiivinen ajattelu auttaa, ja päättäväisyys. Karmallisesti sanoisin vielä, että jos lähdet ennenaikaisesti pois vaikka oli tarkoitus että eräänä päivänä autat itsemurhaa hautovia ihmisiä, mutta ennenaikaisen poislähtösi vuoksi sitä päivää ei tulekaan, niin jää itsemurhapotilaat hoitamatta ja ehkäpä lopulta kuolevat oman käden kautta. Itsemurha vaikuttaa aina moniin ihmisiin.

Sanotaan että monet autistisista ihmisistä ovat jälleensyntynyt tänne maanpallolle muilta planeetoilta, joten heidän on vaikea sopeutua maapallon ihmisten tapaan toimia.

Itsari on itselläkin vaikeina aikoina käynyt mielessä, mutta sanoisin, että ei kannata, koska sitä voisi sitten katua jälkikäteen kun ajat paranevat.

Tiesin olevani kouluikäisestä asti erilainen, mutta vasta keski-ikäni jälkeen tiesin olevani autismikirjoon kuuluva mies.
Minua on eriarvoistettu siitä lähtien kun menin vapailleille työmarkkinoille tekemään töitä joita toiset väheksyvät. Rimpuilu elämänsyrjässä jatkuu yhä.

Sitkeys ja periksiantamattomuus puolihulluuteen asti on auttanut paljon. Itsemurha-ajatukset olen jättänyt mukavuuksiin tottuneille.
Itse rakentamani majan rakennusvirasto katsoi asuinkelvottomaksi. Siinä saumassa kunta järjesti vuokra-asunnon. Saan siihen asuntotukea.
Tietokoneen minulle lahjoitti opettajanaapurini. Hän opetti myös koneen käyttöä. Hänelle varmaan riesaksi asti.

Itsari on hyvä mahdollisuus sillä pääsee kerta laakista tästä elämästä pois. Tuskimpa sitä jälkikäteen katuu kun on kuollut eikä olemassa. Ei ihmistä ei ongelmaa. Eipä tarvi kenenkään enää selvitellä pyrokratiaa joka liittyy päivittäiseen elämääni.