Kaikella on tarkoituksensa, aivan kaikella.
Uskotteko, että?
KaikkiMuttuu
7314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En enää oikeastaan. En ymmärrä mikä tarkoitus voisi olla kiusata hyväsydämistä ja herkkää ihmistä yksipuolisen rakkauden tunteilla vuosi toisensa jälkeen.
Elämä opettaa sinulle sen mitä vanhemmat eivät opettaneet. Oppimaan että aina ei saa haluaamsa ja elämässä täytyy kestää pettymyksiä.
Yleensä nuo opit saadaan kasvatuksen mukana jos vanhemmat ei ole joka oikkuas täyttäneet ja olet joutunut oppimaan että pettymyksiä tulee. Ne tuntuu pahalta ja kiukuttaa mutta siitä pääsee yli, eikä aina ole sinun vuorosi saada kaikkea.
Pettymykset kuuluu elämään mutta normaali ihminen kestää ne ja jatkaa eteenpäin onnellisena
Se voi olla toisinkin päin. Vanhemmat ovat voineet osoittaa, ettet koskaan voi saada niin paljon rakkautta kuin haluaisit. Kun joku lopulta rakastaa sinua enemmän kuin mitään muuta, et usko, että se voisi olla todellista.
En usko. Aivan sama olisinko olemassa vaiko en. Olisi parempikin kun en okoskaan olisi syntynytkään.
Tottakai kaikella on tarkoituksesta.. Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin.. Joskus meillä vaan menee kauemmin aikaa hoksatessa, miksi elämäämme tarvittiin niitä kuoppaisiakin teitä. Aina ne opettaa meitä jotenkin!
En tiedä onko se sellaista taikauskomaista tarkoitusta, mutta kyllä uskon siihen että jokainen tapahtuma opettaa ihmistä ja jokaisella tapahtumalla on vaikutus ihmisen tulevaisuuteen.
Asioista tulee tapahtumaketjuja. Yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen ja jos ei olisi sitä ensimmäistä asiaa tapahtunut ei olisi päädytty siihen kolmanteen.
esim. minulla oli nuoruudessa rankkoja aikoja joiden lopputulemana tuli äkkinäinen muutto toiseen kaupunkiin. Siinä hetkessä se oli kamalinta mitä olisi voinut kuvitellakaan, mutta jos ei elämä olisi heittänyt sellaista takaiskua ja minulla elämässä olisi kaikki mennyt hyvin. En olisi koskaan muuttanut synnyinkaupungistani enkä koskaan tavannut nykyisiä ystäviäni, ex-miehiäni jne. Jos olisin asunut synnyi kaupungissani olisin myös todennäköisesti paljon vanhempana muuttanut omilleni
Taikka jos olisin päässyt hakemalleni alalle opiskelemaan en koskaan olisi avartanut vaihtoehtoja ja löytänyt sen kautta alaa jossa voin yhdistää taiteellisuuden mukaan työhön.
Eli jouduin ensin kokemaan järjettomän kovia tuskia ja pettymyksiä joiden kautta sain lopulta hyvääkin elämääni.
Sanoin nuoruudessani niitä fiiliksiä kasvukivuiksi ja reittiä jota kuljin kasvuntieksi joka lopulta johdattaa sinne minne pitää. Joskus joutuu kärsiin kipua jotta synnyttää jotain hyvää.
sinulla siellä. Pidä lippu korkeella.