Ahdingossa

Ihoni on kuin vereslihalla. Sydän hakkaa. Tunnen pakokauhua.

Et välitä minusta, ja minä tyhmä edelleen ajattelen sinua. En haluaisi. Enkä edes pysty myöntämään itselleni kokevani suuria tunteita sinua kohtaan. Ehkä olet vain pakkomielteeni.

Joku toinen tässä oli, saatoin jopa rakastua häneen. Hän asuu toisella puolella maailmaa. Hän kohteli minua hyvin, sinä et. Nyt välimatka piinaa, ja sinä olet taas ajatuksissa.

En jaksa enään. En saa enään tehtyä mitään luovaakaan, kirjoittaminenkin sattuu. Miksi sieluni huutaa perääsi?

Tuntuu hirveältä kirjoittaa tämä, mutta kehoni rauhoittuu ainoastaan ajatuksesta, jossa silmäsi tavoittaisivat muistokirjoitukseni. Ilmeisesti sairas mieleni haluaisi sinun edes sekunnin sadasosan haikailevan perääni. Haluaisin vain rauhan itselleni, koska en kykenen peloiltani kenenkään kanssa parisuhteeseenkaan.. Vaikka sitä totisesti olen koko elämäni halunnut, olla edes yhdelle ihmiselle tärkein.

Tätä tekstiä on niin hirveä lukea, että minun täytyy ilmeisesti käyttää vielä monta vuotta itseni kehittämiseen, jotta oppisin hyväksymään itseni eikä huono itsetuntoni aiheuttaisi muille harmia.

Haluan vapaaksi, ja toivon lentävän joskus joutsenena..
4358
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Eikö täällä törmääminenkään saisi sinua tajuamaan, että sinun perääsi ei pelkästään haikailla vaan sinä olet jollekin niin tärkeä, että tekee tällaista hupsua ja epätoivoista koska tunteet sinua kohtaan eivät ole yhdentekeviä? Miksi sinulle on niin vaikea myöntää tunteesi häntä kohtaan?

Äänestä
  • En tahdo toivoa törmääväni täällä häneen, en etsi häntä täältä, koska tulisin hulluksi. Jo nyt kaikki viestit vaikuttavat minuun enemmän kuin niiden kuuluisi. Peilailen kai tunteitani näin?

    Ja olen varmaan liian ylpeä siihen, vaikka en enään tiedä onko minulla ylpeyttä jäljellä. Toisaalta olen liian rikki sisältä myös muodostaakseni selkeän tunteen. Olen kyllä yrittänyt, ja menettänyt ylpeyttäni hänen kohdallaan. Saanut pakkeja, ja saanut uusia yhteydenottoja sen jälkeen häneltä. Tämä on ollut vuosien piina.. En tahdo nähdä itseäni kyllä kenenkään pelinappulana.. Joka oikeastaan todennäköisimmin on se oikea totuus hänen kohdallaan. En tahdo nähdä itseäni ns. Uhrin asemassa. Mielummin olen itse se jokin sairas, joka häpeää ja vihaa itseään sekä sättii tunteistaan.

    Monet pitävät minua aika vahvana ja alfa-tyyppisenä, mutta kuoren alla on jotain tosi haurasta ja herkkää. Ihastuminen on ollut aina heikko kohtani, ja se minua eniten elämässä on satuttanut. Toisaalta se on antanut myös paljon hyviä hetkiä. Mutta maksan liian kovaa hintaa sekä liian monta kuukautta aikaa odottaen aina hetkeä kohden

    Olen tällä hetkellä sekava tekstissäni, mutta kehossani on aika myllerrys nyt, pahoitteluni.

    Äänestä

  • Ääh. Siis hän antaa minulle pakkeja ja taas kuukausien päästä ottanut yhteyttä ja halunnut nähdä. Tätä on jatkunut monta vuotta.

    Samaa minulle on tehnyt tosin kaikki muutkin.

    Käyttäydyn kyllä itsekin aika vaikeasti varmaan. En tiedä enään mistään mitään, enkä jaksa

    Äänestä

<3 3

Äänestä

Kommentoi aloitusta


TurnOfff kirjoitti:

Ihoni on kuin vereslihalla. Sydän hakkaa. Tunnen pakokauhua.

Et välitä minusta, ja minä tyhmä edelleen ajattelen sinua. En haluaisi. Enkä edes pysty myöntämään itselleni kokevani suuria tunteita sinua kohtaan. Ehkä olet vain pakkomielteeni.

Joku toinen tässä oli, saatoin jopa rakastua häneen. Hän asuu toisella puolella maailmaa. Hän kohteli minua hyvin, sinä et. Nyt välimatka piinaa, ja sinä olet taas ajatuksissa.

En jaksa enään. En saa enään tehtyä mitään luovaakaan, kirjoittaminenkin sattuu. Miksi sieluni huutaa perääsi?

Tuntuu hirveältä kirjoittaa tämä, mutta kehoni rauhoittuu ainoastaan ajatuksesta, jossa silmäsi tavoittaisivat muistokirjoitukseni. Ilmeisesti sairas mieleni haluaisi sinun edes sekunnin sadasosan haikailevan perääni. Haluaisin vain rauhan itselleni, koska en kykenen peloiltani kenenkään kanssa parisuhteeseenkaan.. Vaikka sitä totisesti olen koko elämäni halunnut, olla edes yhdelle ihmiselle tärkein.

Tätä tekstiä on niin hirveä lukea, että minun täytyy ilmeisesti käyttää vielä monta vuotta itseni kehittämiseen, jotta oppisin hyväksymään itseni eikä huono itsetuntoni aiheuttaisi muille harmia.

Haluan vapaaksi, ja toivon lentävän joskus joutsenena..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu