Ajattelin taas kirjoittaa teidän ihmisten riesaksi tänne. Toisaalta eihän näitä kukaan pakota lukemaan. Aihekkin on vanha tuttu. Se on vaan se mikä on, kun mikään ei ole muuttunut. Odottelen sitä päivää että saisi kirjoittaa positiivisemman tekstin mutta... Mutta kirjoitellaan näin sitten. Aluksi voisi pohtia sitä mikä on oikeen tarkoitus sille että joillakin on jotakin ja joillakin on jotakin toista. Toisekseen jotkut saavat jotakin kovin helposti toiset eivät saa mitään vaikka kuinka haluja olisi. Voidaankin pohtia mikä on hyöty siitä että odottaa tai toivoo jotakin oikeen kovasti. Olisiko mahdollista, että sellainen toive tai haave mitä on edellämainitulla tavalla kaipaillut olisi täyttyessään jotenkin suurempaa tai parempaa. Vanha sananlaskuhan sanoo että hyvää kannattaa odottaa. Voisiko asia olla niin että rakkaus ja oman läheisen ihmissuhteen löytyminen olisi kuin jokin makea vaikka kermaleivos. Jos ei ole koskaan saanut maistaa mutta osaa kuvitella miten hyvää se voisi olla, osaako siitä nauttia silloin paremmin ja kokonaisvaltaisemmin jos sellaisen käsiinsä saa. Niin voisin kuvitella olevan kermaleivoksen kanssa lapsella joka ei sellaista ole koskaan saanut. Mutta onko asia niin myös elämässä. Osaako sellaista arvostaa jotenkin enemmän jota ei ole ollut kosolti tarjolla. Kertokaa te joilla on kokemusta, minulla ei ole.
Toinen mielenkiintoinen asia on ihmisen unelmat. Onko olemassa ihmistä joilla sellaisia ei olisi? Millainen sellainen ihminen olisi? Ihmiselle unelmat ovat monasti myrkkyä, ainakin minulle. Unelmilla on hyvin usein taipumus olla toteutumatta ja niiden miettiminen vain tekee elämästä paljon vaikeampaa kun tietää että ne mitä todennäköisimmin pysyvät unelmina. Jotkut elävät unelmissa, se on joillekkin tapa jaksaa. Minäkin olin ennen sellainen. Sitten tajusin sen turhuuden. Mitä niillä loppujen lopuksi tekee, pelkkää harhaa kaikki kuvitelmaa joka ei koskaan toteudu. Joillakin on paljonkin unelmia ja joillakin onnekkailla ne toteutuvat joskus. En kuulu siihen joukkoon minä. Siksi en unelmoi en tee sitä sillä se on harhaa. Valitettava tosiasia vain on se että ihmisluonnolle on mahdotonta elää ilman ilman unelmia. Monta kertaa tahtomattaan havahtuu miettimästä sitä miten kaunista kaikki voisi olla jos olisi joku jonka kanssa jakaa se kaunis. Sitten sitä taas vihaa itseään että menit taas miettimään sitä ja elämään harhakuvitelmassa. Minulle unelma rakkaudesta on aina ollut unelmaa ei se kaikille ole sitä, hyvn hyvin monille se on todellisuutta. Voihan olla mahdollista että joskus se on minullekkin mutta miten sitä en tiedä. Useasti olen lukenut, että kaikille on joku jossakin. Mikä ja missä se on minulle? Sen oikean löytyminen on minulle sama kuin yrittäisi heittää venttiä kolmella nopalla.
Ihmiselle on luontaista hakea rinnalleen toista ihmistä joka on toista sukupuolta. Jos sellainen läheisyys ja ihmissuhde puuttuu elimistö reagoi siihen myös fyysisesti. Yksi hyvin ilmeinen oire on kylmyys. Vaikka laittaisi 10 peittoa päälleen ja säätäisi lämmityksen kovin korkealle ei se kylmyys mene minnekkään. Se ei mene koska se tulee sisältä. Se on kylmyys jonka vain joku toinen voi viedä pois. Sille ei yksikseen voi mitään ellei hyväksy omaa yksinäisyyttään. Sitäkin olen yrittänyt mutta ei onnistu ei mitenkään mutta jatkan yrittämistä se on tosiasia todennäköisin syin siksi se on vaan otettava vastaan. Sitä miettii päivästä toiseen missä on vika? Sen vian on pakko olla minussa. Minussahan vika on jos kukaan ei halua rakkauttani. Miksi haluaisi? En voi syyttää yksinäisyydestäni ketään muuta kuin itseäni. Ennen joka-aamu kuvittelin että tänään on uusi päivä, kaikki voi muuttua, tänään on taas uusi mahdollisuus siihen että löydän ja saan jonkun viemään kylmyyden. Enää en jaksa miettiä sitä aamuisin en jaksa hymyillä ja nauraa.On vain tyydyttävä odottamaan, että aurinko vielä joku päivä paistaa myös minulle silloin jään sen auringon syleilyyn enkä koskaan halua pois. Mutta mitä kauemmin yö jatkuu ja syö elämäniloani ja lisää tuskaa sitä suuremmaksi kasvaa todennäköisyys sille että aamu ei koskaan sarasta. Näenkö koskaan aamun ensistäteet horisontissa, saanko koskaan tuntea elämisen riemun joku rinnallani ja kävellä hänen kanssaan käsi kädessä auringon nousuun kohti koittavaa päivää. Vai jäänkö yön vangiksi tyhjäksi ja olemattomaksi kuoreksi. Sen tulevaisuus näyttää...
Toinen mielenkiintoinen asia on ihmisen unelmat. Onko olemassa ihmistä joilla sellaisia ei olisi? Millainen sellainen ihminen olisi? Ihmiselle unelmat ovat monasti myrkkyä, ainakin minulle. Unelmilla on hyvin usein taipumus olla toteutumatta ja niiden miettiminen vain tekee elämästä paljon vaikeampaa kun tietää että ne mitä todennäköisimmin pysyvät unelmina. Jotkut elävät unelmissa, se on joillekkin tapa jaksaa. Minäkin olin ennen sellainen. Sitten tajusin sen turhuuden. Mitä niillä loppujen lopuksi tekee, pelkkää harhaa kaikki kuvitelmaa joka ei koskaan toteudu. Joillakin on paljonkin unelmia ja joillakin onnekkailla ne toteutuvat joskus. En kuulu siihen joukkoon minä. Siksi en unelmoi en tee sitä sillä se on harhaa. Valitettava tosiasia vain on se että ihmisluonnolle on mahdotonta elää ilman ilman unelmia. Monta kertaa tahtomattaan havahtuu miettimästä sitä miten kaunista kaikki voisi olla jos olisi joku jonka kanssa jakaa se kaunis. Sitten sitä taas vihaa itseään että menit taas miettimään sitä ja elämään harhakuvitelmassa. Minulle unelma rakkaudesta on aina ollut unelmaa ei se kaikille ole sitä, hyvn hyvin monille se on todellisuutta. Voihan olla mahdollista että joskus se on minullekkin mutta miten sitä en tiedä. Useasti olen lukenut, että kaikille on joku jossakin. Mikä ja missä se on minulle? Sen oikean löytyminen on minulle sama kuin yrittäisi heittää venttiä kolmella nopalla.
Ihmiselle on luontaista hakea rinnalleen toista ihmistä joka on toista sukupuolta. Jos sellainen läheisyys ja ihmissuhde puuttuu elimistö reagoi siihen myös fyysisesti. Yksi hyvin ilmeinen oire on kylmyys. Vaikka laittaisi 10 peittoa päälleen ja säätäisi lämmityksen kovin korkealle ei se kylmyys mene minnekkään. Se ei mene koska se tulee sisältä. Se on kylmyys jonka vain joku toinen voi viedä pois. Sille ei yksikseen voi mitään ellei hyväksy omaa yksinäisyyttään. Sitäkin olen yrittänyt mutta ei onnistu ei mitenkään mutta jatkan yrittämistä se on tosiasia todennäköisin syin siksi se on vaan otettava vastaan. Sitä miettii päivästä toiseen missä on vika? Sen vian on pakko olla minussa. Minussahan vika on jos kukaan ei halua rakkauttani. Miksi haluaisi? En voi syyttää yksinäisyydestäni ketään muuta kuin itseäni. Ennen joka-aamu kuvittelin että tänään on uusi päivä, kaikki voi muuttua, tänään on taas uusi mahdollisuus siihen että löydän ja saan jonkun viemään kylmyyden. Enää en jaksa miettiä sitä aamuisin en jaksa hymyillä ja nauraa.On vain tyydyttävä odottamaan, että aurinko vielä joku päivä paistaa myös minulle silloin jään sen auringon syleilyyn enkä koskaan halua pois. Mutta mitä kauemmin yö jatkuu ja syö elämäniloani ja lisää tuskaa sitä suuremmaksi kasvaa todennäköisyys sille että aamu ei koskaan sarasta. Näenkö koskaan aamun ensistäteet horisontissa, saanko koskaan tuntea elämisen riemun joku rinnallani ja kävellä hänen kanssaan käsi kädessä auringon nousuun kohti koittavaa päivää. Vai jäänkö yön vangiksi tyhjäksi ja olemattomaksi kuoreksi. Sen tulevaisuus näyttää...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisin ehkä muuten lukenut, mutta kappalejako puuttui.
Kiitos muistutuksesta. Kyllä se siellä on mut se on vähän epäselvästi näkyvissä täytyy laittaa paremmin seuraavalla kerralla jos nyt joskus jotain kirjoitan. Näitähän ei ole mikään pakko lukea jos ei halua.
olen samaa miletä jäppisen kanssa...
vaikak aihe olisi kuinka kiinnostava, ei jaksa lukea tekstia joka on kirjoitettu yhteen pötköön...silmät siinä menee..
Lisäsin kappalejaon ja laitoin sen uutena aiheena. Nyt sen pitäisi olla luettavampi vaikka se ei kyllä tee aiheesta kiinnostavampaa.
Ajattelin taas kirjoittaa teidän ihmisten riesaksi tänne. Toisaalta eihän näitä kukaan pakota lukemaan. Aihekkin on vanha tuttu. Se on vaan se mikä on, kun mikään ei ole muuttunut. Odottelen sitä päivää että saisi kirjoittaa positiivisemman tekstin mutta... Mutta kirjoitellaan näin sitten. Aluksi voisi pohtia sitä mikä on oikeen tarkoitus sille että joillakin on jotakin ja joillakin on jotakin toista. Toisekseen jotkut saavat jotakin kovin helposti toiset eivät saa mitään vaikka kuinka haluja olisi. Voidaankin pohtia mikä on hyöty siitä että odottaa tai toivoo jotakin oikeen kovasti. Olisiko mahdollista, että sellainen toive tai haave mitä on edellämainitulla tavalla kaipaillut olisi täyttyessään jotenkin suurempaa tai parempaa. Vanha sananlaskuhan sanoo että hyvää kannattaa odottaa. Voisiko asia olla niin että rakkaus ja oman läheisen ihmissuhteen löytyminen olisi kuin jokin makea vaikka kermaleivos. Jos ei ole koskaan saanut maistaa mutta osaa kuvitella miten hyvää se voisi olla, osaako siitä nauttia silloin paremmin ja kokonaisvaltaisemmin jos sellaisen käsiinsä saa. Niin voisin kuvitella olevan kermaleivoksen kanssa lapsella joka ei sellaista ole koskaan saanut. Mutta onko asia niin myös elämässä. Osaako sellaista arvostaa jotenkin enemmän jota ei ole ollut kosolti tarjolla. Kertokaa te joilla on kokemusta, minulla ei ole.
Toinen mielenkiintoinen asia on ihmisen unelmat. Onko olemassa ihmistä joilla sellaisia ei olisi? Millainen sellainen ihminen olisi? Ihmiselle unelmat ovat monasti myrkkyä, ainakin minulle. Unelmilla on hyvin usein taipumus olla toteutumatta ja niiden miettiminen vain tekee elämästä paljon vaikeampaa kun tietää että ne mitä todennäköisimmin pysyvät unelmina. Jotkut elävät unelmissa, se on joillekkin tapa jaksaa. Minäkin olin ennen sellainen. Sitten tajusin sen turhuuden. Mitä niillä loppujen lopuksi tekee, pelkkää harhaa kaikki kuvitelmaa joka ei koskaan toteudu. Joillakin on paljonkin unelmia ja joillakin onnekkailla ne toteutuvat joskus. En kuulu siihen joukkoon minä. Siksi en unelmoi en tee sitä sillä se on harhaa. Valitettava tosiasia vain on se että ihmisluonnolle on mahdotonta elää ilman ilman unelmia. Monta kertaa tahtomattaan havahtuu miettimästä sitä miten kaunista kaikki voisi olla jos olisi joku jonka kanssa jakaa se kaunis. Sitten sitä taas vihaa itseään että menit taas miettimään sitä ja elämään harhakuvitelmassa. Minulle unelma rakkaudesta on aina ollut unelmaa ei se kaikille ole sitä, hyvn hyvin monille se on todellisuutta. Voihan olla mahdollista että joskus se on minullekkin mutta miten sitä en tiedä. Useasti olen lukenut, että kaikille on joku jossakin. Mikä ja missä se on minulle? Sen oikean löytyminen on minulle sama kuin yrittäisi heittää venttiä kolmella nopalla.
Ihmiselle on luontaista hakea rinnalleen toista ihmistä joka on toista sukupuolta. Jos sellainen läheisyys ja ihmissuhde puuttuu elimistö reagoi siihen myös fyysisesti. Yksi hyvin ilmeinen oire on kylmyys. Vaikka laittaisi 10 peittoa päälleen ja säätäisi lämmityksen kovin korkealle ei se kylmyys mene minnekkään. Se ei mene koska se tulee sisältä. Se on kylmyys jonka vain joku toinen voi viedä pois. Sille ei yksikseen voi mitään ellei hyväksy omaa yksinäisyyttään. Sitäkin olen yrittänyt mutta ei onnistu ei mitenkään mutta jatkan yrittämistä se on tosiasia todennäköisin syin siksi se on vaan otettava vastaan. Sitä miettii päivästä toiseen missä on vika? Sen vian on pakko olla minussa. Minussahan vika on jos kukaan ei halua rakkauttani. Miksi haluaisi? En voi syyttää yksinäisyydestäni ketään muuta kuin itseäni.
Ennen joka-aamu kuvittelin että tänään on uusi päivä, niinhän se onkin mutta kuvittelin, että kaikki voi muuttua, tänään on taas uusi mahdollisuus siihen että löydän ja saan jonkun viemään kylmyyden. Enää en jaksa miettiä sitä aamuisin en jaksa hymyillä ja nauraa.On vain tyydyttävä odottamaan, että aurinko vielä joku päivä paistaa myös minulle silloin jään sen auringon syleilyyn enkä koskaan halua pois. Mutta mitä kauemmin yö jatkuu ja syö elämäniloani ja lisää tuskaa sitä suuremmaksi kasvaa todennäköisyys sille että aamu ei koskaan sarasta. Näenkö koskaan aamun ensistäteet horisontissa, saanko koskaan tuntea elämisen riemun joku rinnallani ja kävellä hänen kanssaan käsi kädessä auringon nousuun kohti koittavaa päivää. Vai jäänkö yön vangiksi tyhjäksi ja olemattomaksi kuoreksi. Sen tulevaisuus näyttää...
... niin, vanha tuttu aihe.
i(t)kuinen.
hirvittävimmältä tuntuu kieltää itseään haaveilemasta. mutta niin siinä aina käy.
inhottavaa kun on olemassa molemmat, järki ja tunteet.
haluiskohan joku ostaa multa jomman kumman?,, noh. mä voisin oikestaan lahjottaa vaikka ilmaseks..