Mitä petoja Kanarialla?

Jonkinlainen näätien sukuun kuuluva peto elää kuulemma saarilla.

Metsästyskulttuurista löytyy luultavimmin vastaus.

Epätoivoisen puuman lisäksi raakkuva harakka ja iloluontoinen viskisieppo lienevät pelottavimpia.

Homppelipääkerttunen on vaarallinen.

Kanarian podenco tarvitsee apulaisen, joka ajaa kanin kolosta. Metsästys ei muuten poikkea kovinkaan paljon siitä, mitä meilläkin on harrastettu vaikka Finlandia-talon puistossa, mutta meillä se podenco puuttuu ja käytetään verkkoja tai nuolia, tms. Perinnemetsästäjät antaa eläinten hoitaa homman. Sama metsästystapa on käytössä Portugalissa. Siinä käytetää hilleriä luolakoiran sijasta, koska kanin tunnelit on pieniä. Hilleri lienee tuntitavaraa, mutta niin on kanitkin.

Karvaton murmeli saattaa joskus käydä päälle. Karvat ovat lähteneet yleensä naarasmurmeleiden takalistosta h-kaasun takia. Silloin murmeli paljastaa terävät hampaansa ja se saattaa karata myös ihmisten päälle. Näin kerran sellaisen eläimen hyökkäyksen jossain Yumbon kulmilla. Ohikulkeva turisti tuli avuksi ja huitaisi avokämmenellä murmelia pataan. Eläin päästi ilmoille kauhean kiroussarjan ja kömpi pakoon hiekkadyynien suuntaan.

Hilleriä on metsästyksessä käytetty vuosisatoja ja sen vuoksi metsästäjät ovat vieneet sen ja usein metsästettävänkin, uusille asuinalueilleen. Ainahan niitä hillereitä karkaa ja villiintyy, mutta kyllä se metsästäjä on aina pyrkinyt pitämään metsästysapulaisensa kontrollissa, eikä ole jättänyt niitä vapauteen. Häkissä niitä on kanimetsästykseen kuljeteltu. Ihan samalla tavalla se Finlandia-talonkin virkahilleri tontille tuli.
Hillerin virkatoimissaan nähneet sekoittaa sen herkästi todellisten, villien hillerien kantaan. Hilleri ei ole mikään lisääntymisihme ja jää meillä toiseksi tuodulle vieraslajille, minkille, joka on menestyksekkäästi karkulaisista villiintynyt. Minkki on esimerkki pirullisesta tuholaisesta, josta tulisi maksaa tapporahaa. Myöskään vesikko ei sille pärjää, vaan sille edessä lienee sukupuutto.

Hilleriä hyödynnetään Stadissakin:
https://yle.fi/uutiset/3-5713149

Rotta on petona raju ja sitkeä.

Rotta on yleismaailmallinen peto. Elää ikuisesti ja lisääntyy ravinnon määrän mukaan.

Keilakotiloihin kuuluva karttakotilo Conus geographus on hidas, mutta sen harppuunamainen myrkkypiikki sen sijaan on salamannopea, kun kotilo iskee sen kuonostaan kohti ohi uivaa kalaa.

Kotilon myrkky koostuu lähes sadasta eri hermomyrkkyaineesta, jotka estävät viestien kulun keskushermostosta lihaksiin. Saalis lamautuu hetkessä, ja sen jälkeen kotilo syö sen elävältä, kaikessa rauhassa.