Hautojenhoito velvollisuusko vai rakkaudenosoitus?

Minusta hautojen hoito on kunnianosoitus menneille polville. Hoitamaton heinää pukkaava hauta on usein huolimattomuuden ja välinpitämättömyyden osoitus.
On tietysti hautoja, jotka ovat satojen kilometrien päässä, yksi sellainen on minunkin suvussani. Sinne ei kukaan pääse, ja kun vuosikymmenet on maksettu haudan hoito kimpassa, niin nyt ei enää maksajia löydy.
Haudalla pitäisi käydä edes pari kertaa kesässä katsomassa, että se on säällisen näköinen.
Oman kesäpaikkani hautausmaalla käydään ahkerasti. Haudat on hyvin hoidettu ja kukkameren peitossa. Maaseudulla tapa on yleinen.
Mieheni suvun haudat ovat muutaman orvokin varassa, sillä kun hautoja on paljon, ei niitä kerta kaikkiaan ehdi ja jaksa pitää hienona. Yritän kuitenkin pitää horsmat poissa.
Mieheni suku on asunut paikkakunnalla 1600-luvulta lähtien. Hautakivistä vanhimmat ovat 1800-luvun puolelta. Kokonainen kulmaus hautausmaasta on varattu tälle suvulle. Vieri vieressä samaa sukunimeä. Tämä ikäpolvi vain on niin kiireistä, että eivät jouda käymään esivanhempiensa haudoilla. Se on minusta valitettavaa, ja olen yrittänyt huolehtia edes kolmesta lähimmistä sukulaisista. Mutta tänä vuonna en ole vielä päässyt sinne, mahtavat olla melko kamalassa tilassa kaikki.

Varmaan tuokin on miten kukin senkin kokee! Voimien vähetessä on paras järjestää kunnossapito seurakunnalle maksusta.

Vanhempieni haudan hoito H:ssä on maksettu seurakunnalle jo ennen kuin vanhempani sinne laskettiin. Mieheni sukuhaudan hoitavat hänen lapsistaan nuorin, muut osallisuvat kustannuksiin. Pelkkä messinkilaattahan siellä on kiveen upotettuna, mutta Mäntyharjulle on tuhka siroiteltu Kaitoon rantamille.
Monet esivanhempani ovat haudattuja Kuhmosten Papinsaareen, samoin paljon minulle tuntemattomia sukulaisia, joista vain olen sukukirjoista lukenut.

Tunnen kyllä vahvaa yhteyttä omiin juuriini, ensimmäisen polven Uusmaalaisena Helsingissä , vanhempieni lähtökohtien ollessa taas minullekin rakkaasta sydänsuomesta, Kuhmoisista. Hämeestä on myös tuntemattomaksi jääneen isäni suku. Isäni isää sain sentään tavata H:ssa, ihan teini-ikäiseksi saakka. Kävimmekin siskon kanssa säännöllisesti tervehtimässä tuota ryhdikästä vanhaa miestä, joka usein halusi kuulla meidän laulavan hänelle 😊