Mikä on teidän mielipiteenne ?
"Missä ja miten vanhuksia tulisi hoitaa?
Vanhustenhoito ei juurikaan ole ollut esillä sote-keskustelussa. Lääkärikunnan ja erityisesti geriatrien pitäisi nyt aktivoitua ja varmistaa, että tulevaisuuden vanhuksia hoidettaisiin nykyistä yksilöllisemmin.
Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa arvioiden mukaan nykyisestä 20 %:sta 26 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Samalla yli 85-vuotiaiden määrä lähes kaksinkertaistuu. Tulevaisuudessa vähintään joka kolmas potilas on iäkäs.
Kaikkien iäkkäitä hoitavien tulisi tunnistaa merkkejä geriatrisista oireyhtymistä ja osata ohjata heidät tarvittaessa jatkoselvittelyyn geriatriseen yksikköön.
Ikä yksin ei tänä päivänä rajoita potilaalle suunniteltavaa hoitoa. Oleellista on gerastenian (hauraus-raihnausoireyhtymä) aste, joka määritellään kertyneiden sairauksien tai ikääntymisen mukanaan tuomien vajaavuuksien määränä. Lisäksi jäljellä oleva resilienssi eli kyky mukautua, toipua ennalleen, on ratkaisevaa hoitoratkaisuja tehtäessä.
Iäkkäät voidaan jakaa kolmeen ryhmään olemassa olevien pitkäaikaissairauksien ja toimintakyvyn mukaan. Omatoimista ikääntynyttä (the fit older patient) tulee hoitaa samoin tavoittein kuin ketä tahansa aikuista sairauden vaativuuden edellyttämässä yksikössä ja diagnoosin edellyttämällä erikoisalalla. Iäkäs (the stable older patient), jolla on yksi tai useampia sairauksia, hoidetaan kuten edellinenkin potilas, mutta hänen hoidossaan on hyvä olla mukana geriatrista osaamista. Säännöllistä huolenpitoa yleensä tarvitsevan monisairaan iäkkään (the complex older patient) hoidon intensiteettiä ja tavoitteita määrittää aikaisempi toimintakyky ja siinä tapahtunut muutos. Heitä tulisi pääsääntöisesti hoitaa geriatrisessa hoitoyksikössä.
Monisairaiden geriatristen potilaiden hoitolinjauksista on tärkeää keskustella potilaan ja omaisten kanssa ajoissa ja säännöllisin väliajoin. Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Suomessa hoitolinjauksia ja hoitotahdon ilmaisuja on tehty hämmästyttävän vähän.
Geriatrinen osaaminen etulinjaan
Iäkkäiden oireet ovat yleensä epämääräisempiä kuin nuoremmilla, ja onkin sanottu, ettei iäkkäillä päivystyspotilailla ole tavallisia oireita lainkaan. Iäkkäät potilaat luokitellaankin päivystyspisteissä usein kiireettömiksi – väärin perustein.
Maailmalla on perustettu iäkkäille omia päivystyspisteitä, koska ensiapu ei usein ole sopiva eikä oikealla tavalla viritetty ympäristö vanhuspotilaan tilanteen usein monitahoiselle selvittelylle. Mikäli akuuttitilanteen jälkeen jatkohoito sairaalassa arvioidaan välttämättömäksi, potilaan tulisi ohjautua kuntouttavalle geriatriselle osastolle.
Moniammatillisen geriatrisen osaamisen tuomisella etulinjaan voidaan merkittävässä määrin vähentää sairaalahoitojaksoja ja käynnistää kotiin vietäviä palveluita viiveettä. Vanhuspotilaan toimintakyvyn tiedetään sairaalahoitojakson aikana heikentyvän paitsi akuutin sairauden, myös passivoivan hoidon vuoksi, ja tämä toimintakyvyn heikentyminen jää valitettavan monella pysyväksi.
Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten päivystyskäyntejä ja sairaalahoitojaksoja tulee pyrkiä välttämään ja painottaa ns. välimuotoisten palvelujen, esimerkiksi kotisairaalan käyttöä. Ennakoiva hoitosuunnitelma tulisi tehdä mahdollisimman monelle potilaalle. Varautumalla edessä oleviin ongelmatilanteisiin ja ohjeistamalla riittävä oireenmukainen lääkitys, voidaan välttää potilasta kuormittavat tarpeettomat päivystyskäynnit ja liian aktiivinen hoito.
Oikeaan aikaan kotoa laitokseen
Suomessa laitoshoitoa on ajettu systemaattisesti alas ja kotihoitoa on lisätty. Tämä on johtanut Sitran selvityksen mukaan kotihoidon kustannusten ja lyhytaikaisten sairaalahoitojaksojen määrän kasvuun. Runsaasti palveluja kotiin saaville potilaille ympärivuorokautinen laitoshoito olisi kotona asumista selvästi edullisempi vaihtoehto ja usein myös sekä potilaan ja hänen omaistensa toive.
Noin 17 % kotihoidon asiakkaista aiheuttaa puolet kustannuksista. Kustannusten jakautuessa eri momenteille kokonaisuuden hallinta on hankalaa. Olisi järkevää keskittää resursseja parempikuntoisten kotona selviytymisen tukemiseen ja heidän jäljellä olevan toimintakykynsä ylläpitämiseen, ja keskustella paljon hoitoa ja hoivaa tarvitsevien kanssa halukkuudesta siirtyä ympärivuorokautiseen hoitoon.
Uusista sote-ratkaisuista keskusteltaessa on suurin julkinen huomio keskittynyt toimenpidealojen maksuseteleihin. "
"
"Missä ja miten vanhuksia tulisi hoitaa?
Vanhustenhoito ei juurikaan ole ollut esillä sote-keskustelussa. Lääkärikunnan ja erityisesti geriatrien pitäisi nyt aktivoitua ja varmistaa, että tulevaisuuden vanhuksia hoidettaisiin nykyistä yksilöllisemmin.
Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa arvioiden mukaan nykyisestä 20 %:sta 26 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Samalla yli 85-vuotiaiden määrä lähes kaksinkertaistuu. Tulevaisuudessa vähintään joka kolmas potilas on iäkäs.
Kaikkien iäkkäitä hoitavien tulisi tunnistaa merkkejä geriatrisista oireyhtymistä ja osata ohjata heidät tarvittaessa jatkoselvittelyyn geriatriseen yksikköön.
Ikä yksin ei tänä päivänä rajoita potilaalle suunniteltavaa hoitoa. Oleellista on gerastenian (hauraus-raihnausoireyhtymä) aste, joka määritellään kertyneiden sairauksien tai ikääntymisen mukanaan tuomien vajaavuuksien määränä. Lisäksi jäljellä oleva resilienssi eli kyky mukautua, toipua ennalleen, on ratkaisevaa hoitoratkaisuja tehtäessä.
Iäkkäät voidaan jakaa kolmeen ryhmään olemassa olevien pitkäaikaissairauksien ja toimintakyvyn mukaan. Omatoimista ikääntynyttä (the fit older patient) tulee hoitaa samoin tavoittein kuin ketä tahansa aikuista sairauden vaativuuden edellyttämässä yksikössä ja diagnoosin edellyttämällä erikoisalalla. Iäkäs (the stable older patient), jolla on yksi tai useampia sairauksia, hoidetaan kuten edellinenkin potilas, mutta hänen hoidossaan on hyvä olla mukana geriatrista osaamista. Säännöllistä huolenpitoa yleensä tarvitsevan monisairaan iäkkään (the complex older patient) hoidon intensiteettiä ja tavoitteita määrittää aikaisempi toimintakyky ja siinä tapahtunut muutos. Heitä tulisi pääsääntöisesti hoitaa geriatrisessa hoitoyksikössä.
Monisairaiden geriatristen potilaiden hoitolinjauksista on tärkeää keskustella potilaan ja omaisten kanssa ajoissa ja säännöllisin väliajoin. Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Suomessa hoitolinjauksia ja hoitotahdon ilmaisuja on tehty hämmästyttävän vähän.
Geriatrinen osaaminen etulinjaan
Iäkkäiden oireet ovat yleensä epämääräisempiä kuin nuoremmilla, ja onkin sanottu, ettei iäkkäillä päivystyspotilailla ole tavallisia oireita lainkaan. Iäkkäät potilaat luokitellaankin päivystyspisteissä usein kiireettömiksi – väärin perustein.
Maailmalla on perustettu iäkkäille omia päivystyspisteitä, koska ensiapu ei usein ole sopiva eikä oikealla tavalla viritetty ympäristö vanhuspotilaan tilanteen usein monitahoiselle selvittelylle. Mikäli akuuttitilanteen jälkeen jatkohoito sairaalassa arvioidaan välttämättömäksi, potilaan tulisi ohjautua kuntouttavalle geriatriselle osastolle.
Moniammatillisen geriatrisen osaamisen tuomisella etulinjaan voidaan merkittävässä määrin vähentää sairaalahoitojaksoja ja käynnistää kotiin vietäviä palveluita viiveettä. Vanhuspotilaan toimintakyvyn tiedetään sairaalahoitojakson aikana heikentyvän paitsi akuutin sairauden, myös passivoivan hoidon vuoksi, ja tämä toimintakyvyn heikentyminen jää valitettavan monella pysyväksi.
Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten päivystyskäyntejä ja sairaalahoitojaksoja tulee pyrkiä välttämään ja painottaa ns. välimuotoisten palvelujen, esimerkiksi kotisairaalan käyttöä. Ennakoiva hoitosuunnitelma tulisi tehdä mahdollisimman monelle potilaalle. Varautumalla edessä oleviin ongelmatilanteisiin ja ohjeistamalla riittävä oireenmukainen lääkitys, voidaan välttää potilasta kuormittavat tarpeettomat päivystyskäynnit ja liian aktiivinen hoito.
Oikeaan aikaan kotoa laitokseen
Suomessa laitoshoitoa on ajettu systemaattisesti alas ja kotihoitoa on lisätty. Tämä on johtanut Sitran selvityksen mukaan kotihoidon kustannusten ja lyhytaikaisten sairaalahoitojaksojen määrän kasvuun. Runsaasti palveluja kotiin saaville potilaille ympärivuorokautinen laitoshoito olisi kotona asumista selvästi edullisempi vaihtoehto ja usein myös sekä potilaan ja hänen omaistensa toive.
Noin 17 % kotihoidon asiakkaista aiheuttaa puolet kustannuksista. Kustannusten jakautuessa eri momenteille kokonaisuuden hallinta on hankalaa. Olisi järkevää keskittää resursseja parempikuntoisten kotona selviytymisen tukemiseen ja heidän jäljellä olevan toimintakykynsä ylläpitämiseen, ja keskustella paljon hoitoa ja hoivaa tarvitsevien kanssa halukkuudesta siirtyä ympärivuorokautiseen hoitoon.
Uusista sote-ratkaisuista keskusteltaessa on suurin julkinen huomio keskittynyt toimenpidealojen maksuseteleihin. "
"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.