Se alkoi hetkittäisillä välähdyksillä ajatuksissa... se oli kuin lumisade kuvaputkitelevisio aikaan... 90-luvun lapset varmaankin vielä tietävät tämän? 80-luvun ainakin. Se kun säädät antennia jotta saisit kuvan ruutuun "lumisateen" sijasta. Paitsi että kuvan tullessa ruutuun siinä onkin sinä! Ja se kestää vain pienen ohimenevän hetken mutta tapahtuu toistuvasti. Olin kyllä ihmeissäni siitä mitä tämä on. No se meni ohi... kunnes tulit uudelleen ajatuksiin ja tällä kertaa selkeä kuva pysyi pidempään. Säikähdin sitä vähän vaikka pidinkin ajatuksesta. Aloin miettimään uudelleen että mitäköhän tämä on ja mitäköhän sinä haluat jos jotain haluat. Vai yritätkö vaan kertoa minulle jotain mitä pitäisi tajuta? Näet vain jotain mitä haluat korjata? Ihan hyvää hyvyyttä vain? Vai kenties enemmän? Jotain muuta mielessä? Noh... vaikka en saanut selvitettyä asiaa niin ajatus jatkoi juoksemista. Aloin näkemään eroottisia mielikuvia sinusta jotka ovat johtaneet siihen että nykyään mietin ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä sinun kanssasi. Ei pelkästään petijuttuja vaan yhdessä tekemistä ja olemista. Ne menevät niin että ulkona ei hirveästi hempeillä vaan tehdään kaikkea kivaa yhessä... mutta yksityisesti kotona ollessa ollaan liimattuina kiinni. Tietenkin niin että siinä on ripaus huumoria mukana.
Mutta takaisin todellisuuteen. Siellä on esteitä.
Mutta takaisin todellisuuteen. Siellä on esteitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kumpi on sinulle tärkeämpää: tuijottaa niitä esteitä vai sitä kuvaruutua, jossa tuo henkilö on? Et voi tuijottaa molempia yhtä aikaa loputtomiin.
Hyvä kysymys. Sitä ruutua kyllä mielelläni tuijottaisin.
Olisitpa hän, vaikka aika paljon paineita tämä herättää ihmisessä. Todellisuudessa kaukana mistään sadun prinssistä. Oletan että aloitus on naiselta.
Kaunista ajatelmaaa :) oletko itse 80 vai 90-luvun lapsi? Minkälaisia esteitä? Täällä päässä meni suunnilleen noin..ensin puhdasta uteliaisuutta toista kohtaan, kunnes aloin näkemään hänestä mielenkiintoisia unia 😄 Silloin mietin enkö ole tajunnut kiinnostustani tätä miestä kohtaan. Nykyään ajattelen häntä missä kuljenkin ja mietin mitä hänelle puhuisin, miten koskettaisin, mitä hänen kanssaan tahtoisin tehdä..ihan tavallista arkeakin...
Sanotaanko että olen taitteen lapsia. En paljasta olenko 80-luvun lopun vai 90-luvun alun. No esteenä on se että aikaa ei ole. En tiedä onko muitakin. Jokatapauksessa ei taida toteutua.
Aikaa tapaamisille? Aikaa suhteen muodostamiselle? Vai jollekin muulle? Entä onko HÄN kanssasi samaa mieltä?
Millekkään noista. Enkä edes tiedä onko hän samaa mieltä. Tiedän vain tämän minkä kirjoitin.
Hyvin kuvattu tuo henkiön ilmaantuminen tajuntaasi. Jotenkin noin tuntuu minullekin käyneen Hänen suhteensa. Hän oli ollut näkökentässäni jo pitkään mutta en reagoinut mitenkään. En tiedä mitä tapahtui mutta sitten alkoi "välähtelemään" :D En tiedä saiko hän aikaan sen välähtelyn, mutta sitten välähteli jo siihen tahtiin että olen jo yhtä pitkällä mielikuvissani kuin sinäkin omissasi.
Todennäköisesti hän ei ole reagoinut minun olemassaoloon sen enempää kuin minäkään hänen vielä muutama kuukausi sitten. Se onkin se suurin este, Ja toki muitakin löytyy, mutta pidän edellä mainittua suurimpana.