Kysymys alkoholisteille.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että alkuun oli ihan jees mutta tarpeeksi juotuani hauskuu loppuu. Viimeiset 10 vuotta ei ollut enää hauskaa mutta oli pakko juoda. Jokaisen on itse tehtävä ratkaisu. Nyt 2.5 vuotta raittiina. Kiitos AA

Elämä menee pilalle. Olette ilmeisesti nuoria ja terveitä. Jokainen tietää että juominen ei tuo hyvää oloa kun sitä jatkuu kauan. Mutta parempi kännissä kuin selvänä? Tyypillisiä on uniongelmat, pinna kiristyy juoda vai ei. Myös valehtelu toisille ja itselleen. Selityksiä tulee vaikka millaisia. Jossain vaiheessa menetät uskosi tulevaisuuteen ja odotat hänen parantavan tapansa. Jos kiellät juomasta, tuskin auttaa. Holisti uskoo tietävänsä asiat paremmin. En haluaisi maalata mörköjä seinälle. Omasta käytöksestäni sanon, että olin myös oikein myöntyväinen, avulias ja leppoisa selvänä, mutta ottaneena olin kovin äreä etenkin jos moitittiin vaikka ihan asiasta. Sinulla on ehkä pitkä ja kivinen tie sen kaverin kanssa. En osaa neuvoa, mutta kysy hänen tulevaisuuden suunnitelmia. Oletko siinä mukana ja harkitseeko edes vähentävänsä juomista?

Kiitos kommenteistanne,ei emme ole nuoriakaan edes,ihan keski-ikäisiä,olemme tapailleet muutaman vuoden,asumme eri osoitteissa. Hyvin kiteytit asiat. Pinna aina kireä kun pää käskee juomaan ja järki ei-näin hän sanoo. Juominen on pahentunut ainakin kesäaikaan. Alussa hän otti joka toinen viikko,sitten joka viikko ja sitten 2-4 kertaa viikossa. Välillä tsemppaa ja yrittää olla ilman. Hän tietää asennoitumiseni,mutta turhaahan se on mäkättää,ei se auta yhtikäs mitään. Epäilen suhdettamme läheis-riippuvuudeksi,mulla sellaisiin taipumusta jostain syystä ja tiedän kyllä syytkin. Hankalaa. asiaa mutkistaa juuri se että välillä ok ja toisinaan helvettiä. Jotain vikaa on minussakin kun tiedostan suhteen mahdottomuuden epäterveeksi,lapsuudellani oma tarinansa ja seuraamukset miksi ajaudun läheisriippuuvuus suhteisiin,minuus hukassa ja jotain sitä kaipaa ihminen välillä. Annoit hyvän vihjeen-mitä hän haluaa tulevaisuudeltaan ja aikooko kenties vähentää sitä. Kerroit että valehtelu on arkista,totta,hän saattaa sanoa että ei lähde mihinkään tällä viikolla ja seuraavana päivänä ottaa peet olalle.En usko hänen sanojaan,hän suuttuu ja on mustasukkainen jos en vastaa puheluihin ,mikäki osoitan mieltä,,,tämä ei ole terveellä pohjalla raskasta on . En ihmeitä odota....roikutaan ja ollaan,tänään ja ehkä huomenna on rakkautta,sitten suuttumusta,,,onneksi mulla on hyvä ystävä tukenan ja ja omia harrastuksia ja juttujani,eihän tästä mitään tulisikaan jos yhdessä asuisimme,,,joo rapaisia ja särkyisiä jo ollaan ikämmekin puolesta.

Mulla liikunta ennen rajoitti elämää ja aikataulujani,hermot alko kiristää jos en päässyt lenkille tiettyyn aikaan jos jotain muuta rajoitusta mukamas oli eli vieraita tai muuta poikkeavaa. Ei tietenkään voi päihderiippuvuuksiin verrata koska siinä kemiallinen aine aiheuttaa voimakkaita oireilua. Mikä päihderiippuvuudesta tekee inhottavinta? Rahanmeno,vai mokailut,,,,onko fyysiset oireet pahoja ja henkiset? VAI onko se rentoa ja mukavaa olla päihteisenä? kokemuksia kehiin....

Alkoholisoituneiden yksinäisten miesten tulevaisuus on karu. Mielenterveystoimisto, neuroleptilääkkeet ja vapaaehtoistyöt ainoat sosiaaliset viiteryhmät. Viettävät aikansa kiljupöntön varjossa pienessä kunnan luukussa savet housuissa luumuillen odottaen varhaista paikkaa lähihautausmaalla. Sinne he päätyvätkin eläimellisten tuskien kautta sisätautiosaston kalmosta...nopeammin kuin arvaavatkaan.

Hiljaista, harmitonta kehitystä.

Päästyäni putkeen 57 vuotisena aloitin päivittäisen dokaamisen
Aloitus puolen päivän tienoissa oluella ja siitä aineita tukevoittaen ilta 22:een saakka. Yöunet 7 - 8 tuntia kerran hiekkalaatikolla käyden.

Kolmen vuoden jälkeen ei huvittanut mikään. Mieskuntokin osoitti vakavia heikkenemisen merkkejä.

En aiheuttanut mitään häiriötä. Tarpeen vaatiessa olin päivän ryyppäämättä mutta vain tarpeen vaatiessa.
Absolutisti vaimoni ei kertaakaan huomauttanut tavastani.
Järkiinnyin 59v11kk ikäisenä ja siirryin kuurijuopotteluun.
Tätä on jatkunut pian 15 vuotta ja hyvin menee kaikilla sektoreilla.

Aluksi alkoholin käyttö tuntuu vain positiiviselta ja vapauttavalta. Pikkuhiljaa se alkaa kuitenkin muuttaa ihmistä monella tapaa. Itse olen juonut tällä hetkellä lähes päivittäin ehkä noin viisi vuotta, kokonaisuudessaan 12 vuotta on mennyt enempi ja vähempi alkoholin kanssa ja alusta asti alkoholi oli "mun juttu". Toistaiseksi hoidan työni ja kulissit on niin sanotusti pystyssä, mutta olen myöntänyt alkoholiongelman itselleni muutama vuosi sitten. Viimeksi olen ollut kuukauden juomatta vuonna 2007 ja sen jälkeen joitakin yksittäisiä viikkoja - eli viikko juomatta on minulle todella paljon. Sekä juominen että sen lopettaminen ja kaikki juomisen seuraukset pyörivät mielessä aivan päivittäin. Tässä omakohtaisia elämää rajoittavia tekijöitä, jotka ovat tulleet hiljalleen vuosien saatossa:

-Mikään sellainen, mikä aikaisemmin kiinnosti, ei motivoi enää (itselläni mm. jäänyt pohjimmiltaan erittäin rakas harrastus pois kuvioista)
-Elimistö on jatkuvassa rasitustilassa, mistä syystä esim. urheilu ei enää motivoi (kroppa on joko humalassa tai krapulassa ja jos välipäiviä juomisesta ei tule, minkäänlaista palautumista ei ehdi tapahtua --> jatkuva väsymys)
-Edellä mainittuun liittyen lihaskunto ja kropan kiinteys vähenee, lihominen - inhoan tätä ja tämä(!!) on ollut ainoita motiiveja joilla olen välillä saanut juomista hillittyä ja elämänlaatua hetkellisesti paremmaksi
-Muista ihmisistä eristäytyminen - jos joku pyytää tekemään yhdessä jotakin "tavallista kivaa", mihin ei liity juominen, tulee helposti kieltäydyttyä koska itse haluaa juoda
-Eristäytyminen johtuu myös häpeästä ja siitä ettet voi paljastaa muille, mitä oikeasti teet lähes kaiken vapaa-aikasi
-Lopulta ympärillä on vain ihmisiä, jotka juovat myös paljon ja näin ollen eivät tuomitse mutta eivät myöskään rohkaise vähentämään tai lopettamaan
-Tunne-elämä muuttuu ja persoona muuttuu - alkoholisti alkaa käyttäytyä itsekkäästi, mikään ei oikein hetkauta ja moraali rappeutuu hitaasti murunen kerrallaan, vaikka olisi alunperin kuinka hyvät lähtökohdat tahansa ja kuinka hyvä selkäranka tahansa
-Henkiset voimavarat katoaa, muisti huononee, juomisen ajatteleminen masentaa ja mielessä pyörii jatkuvasti ristiriita siitä, että tajuaa että pitäisi lopettaa, mutta on niin kasvanut kiinni juomiseen ettei voi nähdä elämää myöskään ilman

Ja tuo viimeinen pointtihan se on vaikea. Eli jos on vuosikaudet juonut turruttaakseen tunteitaan, yksinäisyyteen ym., eikä koskaan ole oppinut oikeita ja parempia elämänhallintakeinoja, niin raitistuminen jättää ikäänkuin keinottomaksi. Siinä vaiheessa tarvitsisi rinnallekulkijoita, jotta voi kasvaa ihmisenä ja löytää toimivia tapoja käsitellä tunteitaan ja elämää. Yksin on aivan liian helppo turvautua juomiseen, kun itsearvostus on muutoinkin niin vajaata.

Ja vielä korjaus aikaisempaan viestiin, että pelkästään juomisen ajattelu ei siis masenna, vaan juominen itsessään masentaa. Se vaikuttaa mielialaan pitkällä tähtäimellä varsin negatiivisesti. Näitä kun pohtii päivät pitkät ja analysoi juurta jaksaen, niin alkaa nähdä sen, että tosi moni asia on alkoholin liikakäytön syytä. Vaikka pohjalla ois muitakin ongelmia ja käsittelemättömiä asioita, niin ei niitä voi käydä läpi kunnolla ellei juominen ensin vähene tai lopu. Jatkuvasti juodessaan ihminen ei nimittäin ole psyykkisesti täysin "oma itsensä", ei se aidoin mahdollinen joka voisi olla.

Alkoholisti mies-seurustelemme- sanoo "olen alkoholisti mutten juoppo, käyn töissä enkä juo itseäni rapakuntoon".
Itseäni taidan hänen ohella pettää. Joka päivä hän juo muutamat kaljat ennenkuin lähtee iltavuoroon-onneksi ei autolla koska ei omista sellaista- ja sen jälkeen taas muutamat kaljat. Aamuvuorossa onkin vaikeampaa, hän sanoo-asumme omissa asunnoissamme- ettei ota ennen aamuvuoroa mutta joskus olen kuullut hänen luona kaljan suhahtavan aamuvuorossakin. Ja kun aamuvuorosta tulee, heti suhauttaa taas kaljan. En tiedä kuinka paljon ostaa kerralla nykyään mutta mitä olen huomannut niin 12 kpl per päivä, ellei enemmänkin, en tiedä. Hän on ylpeä jopa siitä ettei juo itseään ns. känniin. Tissuttelee kuulemma. Viikonloppu on aika tavanomainen: Lauantait aloittaa jo aikaisin ja sama meno jatkuu sunnuntaina vaikka olisi maanantaina aikainen herätys.
Olen seurustellut miehen kanssa 7 vuotta. Alkoholi on ollut aina hänen elämässään mutta nyt hänen ollessa 54 vuotias menee mielestäni jo yli ymmärrykseni. En ole ikinä ollut ns. kälättäjä nainen. Mielestäni jos asiasta sanoo asiallisesti niin menee perille ehkä paremmin mutta hän aina vain sanoo "juoppo en ole mutta alkoholisti".
Monet kerrat hän tulee käymään -selvinpäin- ja istua möllöttää vakavana eikä puhu mitään. Kysyn onko kaikki ok. Hän vastaa "joo". Pakko myöntää, että koska rakastan häntä-todella kiltti, kaunis luonne- olen sanonut "otatko pari kaljaa niin tulet paremmalle tuulelle". Näin alas voi läheinen vajota.

"Haluan tietää että onko alkoholismi elämää rajoittava ja inhottavaa ja miksi?"

Alkoholismi ei ole elämää rajoittava, se on koko elämä, kun sille asteelle on päässyt. Se on juovan alkoholistin planeetan aurinko, jota se kiertää, josta se saa energiansa ja kaiken muun. Kaikki hänen elämässään on juomiselle alisteista; ihmissuhteet, työ, harrastukset, terveys, omaisuus. Jos hän joutuu tekemään valinnan alkoholin ja jonkun edellämainitun välillä, hän valitsee alkoholin.

Hän suunnittelee vapaa-aikansa, lomansa, matkansa, työnsä (jos hänellä sellainen vielä on), menemisensä, tulemisensa, olemisensa ja ihmissuhteensa sen mukaan, että pystyy maksimoimaan juomisensa. Niin kauan kuin mitään suunnittelee; kun prosessi on edennyt riittävän pitkälle, kaikki kulissit kaatuvat ja jäljellä on vain juominen. "juoppo en ole mutta alkoholisti"-on hänen nyrjähtäneen logiikkansa ilmaisu; ei voi olla alkoholisti olematta juoppo.

Alkoholisti voi olla kiltti, kaunis luonne, avulias, rakastava, huomaavainen ja hellä. Näin hän kerää henkistä talletusta juomisen jatkumoa varten; kaikki se on juomisen jatkamisen varmistelua.

Vuosikymmeniä jatkunut tasainen alkoholinkäyttö on 54-vuotiaalle jo vakava terveysriski. Alkoholismisairaudet, maksakirroosi, haimatulehdus, sydänvaivat, aivoverenvuoto, munuaissairaudet, vatsahaava jne. ovat yleensä peruuttamattomia.

Luultavasti sinulla on hoivavietti, joka vetää adiktioituneita ihmisiä puoleensa? Mitä alkoholisteihin tulee, niin pysy edes heistä kaukana.

Jos haluaa alkkiksen raiteille, niin paapominen ja päähän taputtaminen pitää lopettaa. Ja että aina antaa kaiken anteeksi. Yksinkertaisesti jättää sen juopon yksin pullonsa kanssa. Kaikilla tämä ei toimi mut yritys hyvä kymmenen. Jossain vaiheessa se juoppo on niin pohjalla, ettei sillä ole enää ystäviä. Korkeintaan muita samanlaisia, mut niiden kanssa vain juodaan. Eivät ne auta vaikka joku sais sairaskohtauksen vieressä. Eikä ne puhu lopettamisesta. Ja aina noissa porukoissa käy viikatemies. Juoppoa ei kannata neuvoa silloin kun se on humalassa, tai sillä kovat viinapoltteet. Tosi paha kankkunen, ja sellainen olotila kun näkee harhanäkyjä, silloin jos olis ihminen joka juopon taluttaa hoitoon. Kun moni ei juo viinaa hyvän maun takia. Jäähän moni reseptilääkkeisiinkiin koukkuun. Eikä kaikki juopot juo siksi, että kestäisivät elämäänsä paremmin, tai olisivat sosiaalisia. Moni juoppo ei kestä sitä kohmeloansa. Mä joskus yritin mennä alkkismiehen ja pullon väliin,ja hyvä ettei tullut noutaja. Mut pahassa darrassa ne on kuin itkeviä lapsia, silloin ne kannattaa taluttaa hoitoon.lasinen

AA:lla on jo vuosikymmeniä ollut 12 kysymyksen lista, jolla voi testata itseään.
Jos vastaa neljään tai useampaan kysymykseen kyllä, vastaaja on AA-laisen kokemuksen mukaan ainakin vaikeuksissa alkoholin takia. Kysymykset ja vastaukset perustuvat aa-laisten omiin kokemuksiin.

1) Oletko koskaan yrittänyt lopettaa juomista viikoksi mutta yltänyt vain pariin päivään?
2) Toivotko ihmisten huolehtivan vain omista asioistaan ja että he lopettaisivat neuvomasta sinua juomisen takia?
3) Oletko koskaan vaihtunut juoman laatua toiseen toivossa, että se pidättäisi sinua juopumasta?
4) Oletko viimeisen vuoden aikana ottanut aamuryyppyä?
5) Kadehditko ihmisiä, jotka voivat juoda joutumatta vaikeuksiin?
6) Onko sinulla ollut ongelmia juomisen takia viimeisen vuoden aikana?
7) Onko juomisesi aiheuttanut vaikeuksia kotona?
8) Oletko yrittänyt saada ylimääräisiä ryyppyjä tilaisuuksissa, joissa ei ole tarjottu sinulle "tarpeeksi?"
9) Sanotko voivasi lopettaa juomisen milloin haluat, vaikka tulet humalaan silloinkin, kun et ole aikonut?
10) Oletko menettänyt työpäiviä tai työsi juomisen takia?
11) Onko sinulla ollut muistinmenetyksiä?
12) Oletko milloinkaan tuntenut, että elämäsi saattaisi olla parempi juomatta?
(Muuan vanha AA-lainen lisäisi listaan vielä yhden ja melko varman kysymyksen: Onko sinut tuomittu ratti- tai ruorijuopumuksesta?) Asiantuntijat ja aa-laiset ovat yksimielisiä siitä, että varsinkin törkeä rattijuopumus on useimmiten tunnusmerkki jo hallitsemattomasta alkoholismista.

itse olet kamala juoppoluuseri rakastat löylykauhaa

Ei kai vain juuri se koira älähtänyt, johon kalikka sattui...?
Aika moni aa-lainen on ehtinyt olla ennen raitistumistaan nimenomaan totaali luuseri. Joku vajoaa syvemmälle, joku toinen taas ei. Mutta kummallekin on yhteistä se, että pullo on alkanut komentaa ihmistä eikä ihminen enää pulloa.
Mutta mikä tärkeintä: aa-lainen oppii ensi töikseen myöntämään luuseriutensa, minkä jälkeen todellinen toipuminen luuseriudesta voi alkaa ja myös kestää.
Kunpa pelkän löylykauhan rakastaminen riittäisikin juomisongelman ratkaisuksi tai viinan kestämiseksi, vaan kun ei riitä.
Aloholistin yksi pettämätön tunnusmerkki on loukkaantuminen, jos joku huomauttaa alkoholistille ryyppäämisen paljoudesta.

Kysymys n:o 14 voisi olla vaikka: Oletko hakannut puolisosi humalassa?
Ja tämähän ei ole ollenkaan sukupuolikysymys.

pelottavia juopot on aina....

Muistaakseni tuossa AA-kysymysten joukossa ainakin oli aikoinaan kysymys:
Juotko mieluimmin yksinäsi?
Olisikohan tuo kysymys poistettu yksinään viihtyvien (ja/tai elämän tilanteen pakosta) ja yksinään toisinaan naukkailevien tarpeettoman syyllistämisen takia? Saattaa olla.
Kaikista silloin tällöin kalsarikänninkään yksinään ottavista ihmisistä ei tule alkoholisteja tai känninsä vankeja.

Alkoholismi vei elämästäni 10 vuotta, en saanut mitään aikaiseksi kun ryyppäsiin vaan, nyt harmittaa nuo hukkaan menneet vuodet.

Mielenkiintoisinta olisi tietää AA:n piirissä kuivilla pysyneiden/pysyvien määrä. Jotkut pysyvät AA:n ansiosta lopun elämänsä pullosta irti, jotkut eivät.
Joka tapauksessa tuo raittiina AA:n ansiosta pysyvien/pysyneiden joukko ei todellakaan ole pieni Suomessakaan.
AA-liikkeen perinteisiin ei kuitenkaan ole kuulunut eikä kuulu minkäänlainen metelin pito saavutuksistaan.
Sinne on selvin päin tervetullut jokainen, jolla on OMA HALU LOPETTAA JUOMINEN periaatteenaan VAIN TÄNÄÄN OLEN JUOMATTA.
Se on äärimmäisen yksinkertainen - mutta aina ei ihan helppo - periaate ja tavoite, joka on vähintäänkin kymmeniltä tuhansilta onnistunut. Ja onnistuu.

Vastaan kaikkiin 12 kysymykseen kyllä. Töissäkäyvä olen silti ja pian maksanut ulosottovelkani, jotka johtui alkoholismista. Kun alkaa saada sen kolmasosankin kuukaudessa omalle tilille, niin voi ostaa muutakin kuin juomia. Nyt täytyy ryhdistäytyä ja lopettaa kokonaan, kun on vielä työkykyinen kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Juominen ei ole todellakaan hauskaa enää siinä vaiheessa kun siitä tulee pakko. Narkit herää aamuun että mistä piikki, holistit herää että mistä huikkaa. Juodessa kärsii ihmissuhteet, itsetunto, lompakko ja oikeastaan melkein kaikki mitä elämä sisältää. Apuahan saa ongelmaan jos haluaa mutta ketään ei voida auttaa ennenkuin ihminen itse myöntää ongelman ja on valmis ottamaan apua vastaan. Mulla ei aikoinaan toimineet suhteet, tosin aina oli kundikaverikin holisti. Ei sitä elämänmenoa olisi jaksanut kukaan raitis ihminen vierestä seuratakaan. Kaverit vaihtuivat aika tiuhaan tahtiin kun ei elämästä tullut mitään ongelman kanssa. Aina oli jotakin riitaa, jos ei muuta niin rahasta. Raitistuttuani olen ajatellut että jos vielä itselleni " ukon " löydän niin haluaisin ettei hän ryyppäisi. Niin monet kerrat oon ns. lyönyt päätäni seinään. Kun se ei onnistu toisen juodessa ongelmallisesti niin se ei onnistu. Ja vastaus kysymykseen rajoittaako alkoholismi elämää niin kyllä. Sitä ei vain siinä kännissä ollessa huomaa.

Mustasukkainen alkoholisti on hirveä, tuskin rakastaa muuta oikeesti kun viinaa.

Mä oon vielä siinä pisteessä, että nautin humalasta ja alkoholista vaikka se on iso ongelma mulla. Toki varmasti jossain kohtaa se alkaa rassaan enemmän, kun nyt jo on päiviä kun vituttaa se et on pakko juoda. Mut hoidossa oon! Se vaan ei toimi ellei ite oo valmis tekeen tarpeeks töitä. Mä yritän, mutta se viinanpiru on vaan niin kova.