olen muuttumassa. Ikkunanpesu on aloitettu, samoin mattojen. Pullaa en ole aikoihin leiponut, mutta kyllä vielä sitäkin.
Hyvää vauhtia kelpo naiseksi
emännöijä
141374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kiitos kun kerroit. Ei voitaisi elää ilman tuota tietoa.
Nainen on kelpo nainen vain kuin siivoaa ?
Ihmisarvoa ei mitata siivouksen määrällä.
Olet kelpo ihminen muutenkin !
Aloitan ikkunanpesun just heti kun huomaan olkapään kiertäjänivelen (?) parantuneen. Kasvimaalla ja halonteossa se vain innostui kipua vääntämään. Pah. Jos ei ala kipu helpottaa niin on ikkunanpesijä tilattava - mietinnässä jo.
Onneksi pullan leipoo isäntä. Mitä nyt joskus piirakan kietaisen. Harvoin. Ihan sama mitä muut arvostaa tai ei, minulla menee nyt näin. Toivottavasti paremmin kuukauden päästä. Tai vuoden?
Minulta katkesi olkapään pääjänne eläkeläisenä kotitapaturmassa. Terveyskeskus ei antanut lähetettä kirurgista operointia varten.
Siinä vitkuttelivat yli vuoden. Kun vihdoin pääsin kuvaukseen, sanottiin että vamma on jo liian vanha leikkausta ajatellen. Suositeltiin hoitamista yksityisellä puolella.
Nyt olkapää on voimaton ja surkastunut.
Arvelen, että suomessa on tuhansia muita vastavan vaivan omaavia, hoitamattomia tapauksia.
Olen tehnyt minäkin kevät/kesä siivouksen, vaatekaapista, keittiöstä, vuodevaatelaatikosta osa mainituista paikoista kannettu siistittynä kirpparille.
Ikkunat pesty, huoneiden nurkat ja seinät käsitelty hapsuvipsuttimella siis pölyt poistettu!
Hyvä minä!
Pullan leipominen ei tee kenestäkään mitenkään päin hyvää. Ihan turhaa ja ravinnotonta syötävää, kuidutonta mössöä suolelle.
Eihän me nyt sentään ihan teilata pullantuoksuista leipojaa! Aikanaan leivoin minäkin maalaistalossa joka viikko pullan ja pikkuleivät. Emme silti kahvileipää käyttäneet kuin iltapäivällä, kahvihetkeä ja vieraita varten.
Yleensä maaseudun väki tekee raskasta fyysisitä työtä, joka vaatii kalorioita. Niinpä täysmaitoa, voita, munia ja sokeria sisältävät nisupullat ja korvapuustit kävi välipalasta.
Enhän minäkään enään leivo, kun ei syöjiä ole hoteissani, mutta lastenlasten kanssa olemme pitäneet pullanleipojaisia. Mukavahän niiden kanssa oli työskennellä 😊 Nyt jo isoja tyttöjä omine piirakanvääntöineen.
5 v Minna tyttö pyöritti taikinaa niin varmoin ottein sanoen: On Maire-mummikin sanonut, että mulla aika näppärät kädet 😊)))
-----------------------------------------------------------------------
Miten tuo aamuaurinko voikaan noustessaan kullata koivujen rungot noin kauniiksi?
Joka aamu ne saavat lähes hartaan tunnelman suven suloisuudesta.
Nyt kahvi ja hyvä sämpylä alkaakin häämöttää mielessä, näin aikaisin herättyä.
Kukaan tuskin haluaa "teilata" mutta kyllä tiedostava nykyleipoja muuttaa pullan pyörityksen terveellisemmäksi tuotteeksi, vaikka leiväksi ja / tai sämpyksi.
Pullanleipojien teilaamisesta juolahti mieleen naapurikaupungissa aikoinaan puuhastellut teatterinjohtaja joka jossain haastattelussa no. teilasi pullaa leipovat tätöset. Erittäin mieäs, koska ei hoksannut, että vähätteli juuri sitä ryhmää, joka useimmiten teatterien katsomot täyttää. Juttu jäi mieleen koska ihmettelin isosti, miten niin hyvän näkemyksen näytelmistä omaava ei 'nähnyt' / huomannut sellaista seikkaa.
Naiskelpoisuutta ei pidä mitata millään yhteisellä mittarilla, ei ainakaan pullantuoksulla tai siivousrätillä. Muutokset ovat mahdollisia myös eläkeiässä, ja sehän on kannustavaa tajuta. Itselleni eläkeikä on tuonut runsaasti omaa aikaa, joka on oikeastaan mitä suurinta ylellisyyttä. On ihanaa keskittyä entisiin harrastuksiin , kehittyä niissä ja aloittaa jotain ihan uuttakin . Miksei se jollekin voi olla kodinhoito siivouksineen, leipomisineen, jos ne itseä kiinnostavat. Minä leivon siksi, että siihen on nyt aikaa, on mukavaa ottaa pakastimesta päiväkahville korvapuustit tai marjapiirakkaa. On ihanaa loihtia kiireettömälle aamupalalle tuoksuvat uunituoreet sämpylät. On kiva leipoa juhlahetkiin jotain suuritöisempääkin, saada kehut ja nauttia tarjotessaan muille yhteisen herkkuhetken. Arkiruokailun kokonaisuus ratkaisee, ei siinä pieni päivittäinen pulla eikä juhlien kermainenkaan herkku tasapainoa kaada. Siivouksen saatan tulevina vuosina ulkoistaa, se on tuttu tapa jo ruuhkavuosilta. Nyt, kun on aikaa ja ihan hyvä kunto, siivoan ihan mielelläni, ei ole mikään pakko kerralla nuohota koko taloa.
Ei ole mieltä alkaa täyttää vain toisten odotuksia, vaikka onhan toisten ilahduttaminen toki hyvin palkitsevaa myös. Tuskin meitä kuoltuamme muistetaan siitä, leivoimmeko itse vai ostimmeko kaupasta, lymyilikö pölykoiria sohvan alla vai hohtivatko kaikki pinnat kiillotettuina. Tärkeintä on ilmapiiri, tunneilmasto. Tuore kukkakimppu pöydällä tuo kodikkuuden ja välittämisen tunnun, tarjottavana voi olla vaikka kaupan vesirinkeleitä tai omenaviipaleilla päällystettyjä hapankorppuja. Kahvin pitää kyllä olla laadukasta ja juuri keitettyä. :)
Tein tuon aloituksen, koska tähän aikaan vuodesta naisporukoissa jutuissa kilpaillaan usein siitä, mitä kukin on jo saanut aikaiseksi. Itse osaan kodin työt hyvin, mutta kaikkina vuosina en pese ikkunan ikkunaa enkä maton mattoa, jos en ole sillä tuulella. Nyt olen jo pikkuhiljaa aloitellut. Pullaa leivon usein tapahtumiin ja se on tuoretta. Nousen aamulla varhain. Jokin aika sitten miesystäväni sanoi, että pitää juuri leivotusta pullasta. Sitä hän on saava, mutta ei vielä tänäänkään, kun olen menossa sinne. Aikoinaan hän sanoi, ettei etsinyt emännöitsijää, selviää hyvin itsekin kodin puuhista. Passailee ja pussailee minua.
Onpa somaa jutustelua tänään, ihan tekee hyväntuuliseksi lukea.¨
Nyt kun itse olen eläkkeellä maatalon puuhista, ja ukkokultakin siirtyi sinne ilmavoimiin, ostan joskus komean pitkon ja teen siitä hyviä korppuja lasipurkkiin. Sokeria ja kanelia pinnalle, ja niin koko "huusholli" portaikkoineen tuoksuu ihanalle.
Ostin kerran Antiikkimessuilta Katajanokalta Riihimäen Lasin 3 ltr laakean lasipurkin, jossa on kiva korppujakin säilyttää. Pyödällekin sen voi nostaa sellaisenaan, niin komea se on, ja kalliskin oli 😊 Hyvin tyhjenee tosin kahvittelijoilla.
Kunhan keittiön pöydänjalat on korjattu.
Nää voisi ostaa halvalla poliisin huutokaupasta
Sormukset tuomittiin menetetyksi valtiolle
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005721565.html
eihän tämmöinen mikään murha ole vaan pikku erimielisyys
jokaisella voi olla mattoveitsi aina mukana varmuuden vuoksi
ei se mitään suunnitelmaa edellytä
vapauttaa kunnon nainen pitäisi ilman muuta
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005720597.html Murhana hovioikeudenneuvos ei kyseistä henkirikosta pitänyt
Uhriin on kohdistettu 19 iskua tai viiltoa, joista suurin osa on kohdistettu herkkiin ja elintärkeisiin kehon osiin
hän vei uhrin lompakosta maksukortit. Toisen vahingoittamiseen soveltuvalla esineellä viitataan mattoveitseen, jota Väärä kantoi mukanaan julkisilla paikoilla.