missä menee raja

En tiedä kaivataanko tänne naisten kommentteja, mutta kerronpa kuitenkin. =)

Minä en tee heräteostoksia miehen tietämättä ellei ole kyse jostain tosi pikkujutusta esim. 2 euron valokuvakehys. tms.
Miehenikään ei tee heräteostoksia. Joululahjatkin ostetaan toisillemme niin että kerrotaan etukäteen minkä verran siihen lahjaan suurinpiirtein menee ja sit lasketaan onko meillä siihen varaa.

Isot ostokset neuvotellaan aina yhdessä. Meillä ei ole yhteistä tiliä, mutta periaatteessa meillä on yhteiset rahat. Kerromme aina välillä minkä verran rahaa meillä on tileillämme ja elämme sen mukaisesti.

Otamme molemmat osaa huushollin kuluihin. Miehellä tosin isommat tulot, joten hoitaa hieman isomman osan menoista. Esim. auton kulut mies maksaa, mutta saapahan sitten päättääkin, millaisella autolla ajelee ...

Molemmat ollaan aika nuukia rahojen käytössä. Isommista ostoksista neuvotellaan aina yhdessä. Minun tekemäni heräteostokset ovat kyllä aika pientä. Siis tyyliä huulipuna tai joku tukkahäkkyrä, arvoltaan maks. 10 euroa. Yleensä kyllä esittelen miehelle kaiken mitä olen ostanut. En siksi, että olisi pakko, vaan ylipäänsä. En jemmaa tavaroita mihinkään.

Ja tiedän kyllä, paljonko puolisolla on rahaa. Ja hän tietää, paljonko minulla on.

Ellei toiseen voi luottaa raha-asioissa, niin ei kyllä mihinkään. Minulla puolestani oli entinen mies, joka holvasi joka markan taivaan tuuliin ja erohan siitä lopulta tuli. En jaksanut enää leikkiä äitiä täysi-ikäiselle ihmiselle.

Heti kun yhteen muutetaan kannattaisi nämä asiat puhua selväksi.Meillä on omat tilit,mutta yhdessä hoidetaan kaikki maksut ja keskustellaan rahatilanteesta.Kumpikaan ei tee suuria hankintoja kertomatta toiselle ja heräteostoksetkin sallitaan.Laskut ja ruoka menee kuitenkin aina muiden hankintojen edelle.Tiedän kyllä lähipiiristäni sekä naisia että miehiä,jotka elävät reippaasti yli varojen,eräskin vaimo ostelee itselleen aina vain merkkituotteita esim.vaatteet,benetton,esprit ym ja pesuaineita ei voi käydä ostamassa esim.vapaavalinnasta vaan sokokselta,vaikka hänellä tuloina vain kotihoidontuki,mies painaa töitä ja muija jättää laskut maksamatta,välillä on puhelin suljettuna kun ei ole varaa maksaa yms.Ja ainainen rahapula.Tiedän myös miehen joka laittaa vaikka perheen viimeiset rahat kaljaan ja sitten lainaillaan ruokarahoja.Kyllä pitäisi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen,eli ensin laskut ja ruoka ja sitten JOS rahaa jää voi tehdä niitä muita hankintoja.

Ole rahasta ollut kinaa juurikaan. Omat tilit on kummallakin ja laskut maksetaan kumman tililtä tahansa ja rahoja siirrellään sille, joka tarvitsee johonkin hankintaan isomman summan.
Samaan talouteenhan ne rahat tulee ja vuorotellen niillä hankitaan mitä tarvitaan.

kuten näistä muutamista viesteistä huomaa on tapoja monia ja kylläkin kiinnostavia.jatkan viestien tuloja ,näin etukäteen kiitos.

Ei yhteisiä tilejä
Ei salaisia tilejä
Budjetti suunnitellaan yhdessä
Periaatteellla: minun palkallani eletään, vaimon palkka siihen muuhun,
Ei jää tuhlattavaksi, mutta on (luvan kanssa) heräteostoksia aina silloin tällöin. Lautalla taisi mennä vähintään 2x hytin hinta (500€) heräteostoksiin, vaikkei se huippuhalpa paikka olekaan. Viime vuonna en herätysostoksia tehnyt lainkaan ja osalla ostoksia lahjustettiin sukulaisia.
Vaimolla taitaa olla (ainakin teoriassa) enemmän käyttörahaa, kuin minulla. En tiedä tarkkaan, paljonko hänen tilillään on rahaa, ainoastaan, jos talousrahoja pitää ottaa hänenkin tililtään.

Raja menee siinä, että kysyy, jos aikoo ostaa jotain vähän isompaa (>50€, pl. joululahjat). Eikä suututa, jos budjetti vähän ylittyy. Sitten kärvistellään seuraava kuukausi.

nyttemmin tehty niin että jaettu vuokra puoiliksi ja siiretty vuokrarahat toiselle tilille ja maksetaan omat laskut.näin sitten jää kummallekkin vähäsen rahaa omiin ostoksiin ja ruokiin.annamme toisillemme silloin kun toinen tarvitsee. tasasesti tulee joka viikko jostakin rahaa joten sillei on hyvä. isommista ostoksista neuvotellaan.mutta 20e suuruset jää omalle tunnolle.pääasia ettei ruokarahoja törsätä.

meillä on tällainen järjestelmä, toimii meillä:

on useita eri tilejä eri käyttötarkoituksiin:
- ruokatili, jonne molemmat laittavat noin puolet kuukauden ruoka, pesuaine- jne. kuluista. tähän vaimolla on pankkikortti, ja näkyy omasta nettipankistani. Ruokatili toimii yleensä tasaajana, jolta otetaan, jos on tehty merkittävä yhteisten kulujen maksu omasta pussista.
- asuntotili, jonne molemmat laittaa kuukausittain asumiskulut, matkojen keräämisen 150 euroa, jos tulee joku pieni ylimääräinen kulu. mun nettipankissa.
- autotili, jonne laitetaan arviosumma auton kuluista kuukausittain. yleensä jää joka kuukausi muutama kymppi ylimääräistä. mun nettipankissa.
- molempien omat rahatilit, joihin tietysti oma pankkikortti. tiedämme toistemme saldot suurinpiirtein.
- omat luottokortit.

Tulos on, että kun rahat jakaa riittävän moneen kanavaan ja kohdentaa käyttötarkoituksen ja kulujen mukaan, ei tule yleensä suuria yllätyksiä ja kulutaso pysyy kasassa. Vähentää myös halua käydä ryyppäämässä, kun pankkikortti on vain omaan rahatiliin, jolta on jo siirretty muille tileille elämisen peruskulut.

Kun asuin n. 7 vuotta avopuolisoni kanssa, hoidin
kaikki laskunmaksut yksin, en tyhmyyttäni vaan siksi
ettei puoliskoni tuntunut tietävän mistään mitään,
ei osannut (tai viitsinyt) edes sähkösopimusta tehdä, kun muutimme uuteen osoitteeseen. Hän maksoi
toki ammattiyhdistysmaksunsa,kaljansa ja tupakkansa,
joskus ruokaostoksetkin, mutta koska asunto oli
minun vuokraamani, minä maksoin vuokrankin. Meillä
oli siis tiukasti omat rahat kummallakin, itse halusin niin. Ehkä se juontaa jo lapsuudenkodistani asti, olen päättänyt, että hoidan raha-asiani itse ja kunnolla mieluummin
kuin epävarmasti ja myöhässä. Sen verran minulla
on köyhän ylpeyttä, etten velkaa tee ja maksan
laskut ajallaan.
Nyt olemme olleet erossa jo kuutisen vuotta,
ex maksaa joka kuukausi elatusmaksunsa ja vie
muksuja lomille, nytkin ovat hiihtämässä. En tiedä
onko hän jo oppinut huolehtimaan muistakin maksuistaan, eikä se minua kiinnostakaan. Kaikkia
naisia kehottaisin kyllä itsenäiseen raha-asioiden
hoitamiseen mikäli se on mahdollista. Pitäkää
omastanne kiinni.

Moi,
meillä menee molempien tilit samalle tilille ja lapsilisätkin tulee sinne. Molemmilla on siihen tiliin pankkikortti. Lisäksi meillä on yksi yhteinen tili, jonne laitamme toiselta tililtä joka kuukausi jonkun summan vaikka 100 Euroa ja se jää säästöön. Molemmat saa käyttää yhteistä tiliä ihan vapaasti. Kaikki laskut, ruokaostokset yms. menee aina yhteiseltä tililtä. Keskustelua syntyy vasta sitten jos pitää ostaa jotain isompaa ja silloin saatamme käydä säästötilillä. Olemme olleet tyytyväisiä tähän järjestelyyn. Ainoa asia mikä on hankalaa on toiselle jonkun yllätyksen ostaminen. Kun toinen näkee heti että tililtä on mennyt sen ja sen verran johonkin.

Ai niin olemme siis naimisissa ja meillä on yksi lapsi ja koira. Nettotulot noin 2600 Erkkiä. Asuntolainaa on riittävästi.. Asumiseen menee noin 1000 Euroa kuussa. Lisäksi on yksi auto, normaalit auto ja kotivakuutukset ja henkivakuutukset... Ja hyvin on tultu toimeen. Vaatteita ostellaan kaikille tasaisesti, juhlitaan silloin tällöin, veikkauskin saa osansa ja silti säästöönkin jää...

Molemmilla omat tilit ja laskut yhdessä pinossa josta palkkapäivänä kukin nappaa vähintään erääntyvät ja mahdollisuuksien mukaan muita laskuja maksettavaksi. Lapsilisät menevät omalle tilille josta maksetaan lasten harrastukset ja jos sinne jää jotain se on lomasäästörahoja.
Käytäntö on osoittanut että määrätyt laskut maksaa aina vaimo ja toiset maksan aina minä. Kuvio toimii hyvin sillä erotuksella että minulla ei ole koskaan käteistä eikä tilillä rahaa mutta vaimolla on aina käteistä ja tilillä rahaa joten asia toimii. (Maksankohan liian ison pinon laskuja palkkapäivänä?)

Kovin monella näyttää olevan erilliset tilit ja rahat. Meillä rahat ovat olleet yhteisiä aivan alusta alkaen. Noin kuukauden yhdessä asumisen jälkeen kyllästyimme erillisiin tileihin. Laskuja maksettiin ensin sieltä missä oli rahaa, mutta oli rasittavaa siirrellä rahoja tililtä toiselle, jos kummallakaan tilillä ei ollut tarpeeksi rahaa johonkin laskuun, elämän sai muuhunkin kulumaan. Lopetin siis oman tilini ja hankimme minulle käyttöoikeuden mieheni tiliin. Sittemmin meillä on ollut yhteinen pankkitili ja yhteiset rahat jo kymmenisen vuotta.

Minä hoidan laskujen maksun ja ylipäätään talouden suunnittelun. Rahankäytön ennakointi ja laskelmointi on minulle luontevaa ja olen mielelläni ottanut sen hommakseni. Mieheni on tyytyväinen kun hänen ei tarvitse puuttua laskuihin. Hän nimittää minua avoimesti talouspäälliköksi. Pidän hänet ajantasalla siitä, minkä verran milläkin hetkellä on rahaa käytettävissä ja hän tekee hankintoja sen mukaan. Molemmilla on pankkikortti ja miehelläni myös visa (itse en tarvitse). Miehen kannalta tilanne on unelmallinen: hän hoitaa autoista haaveilun ja vaimo kertoo mihin on varaa ja millaisilla maksuehdoilla ja aikataululla.

Kulutustavoiltamme olemme aika samanlaisia eli osaamme pitää rahanmenon kurissa ja laittaa vähän säästöönkin. Isommat hankinnat päätämme yhdessä. On paljon helpompaa hallita yhtä tulo/menokönttää kokonaisuutena, ei ole väliä millä nimellä lasku tai palkka tulee, kunhan loppusumma on molemmilla tiedossa ja ostot sen mukaisia. Näin meillä.

joskus harmittaa se että laskujen maksu ei mene yksipuolisesti vaikka kumpainenkin tienaa saman verran. olen yrittänyt jaotella laskut tasapuoleisesti.kaikki ylimääräinen menee ruokaa tai vastaavasti normaaliin elämään. mitään suuria ostoksia emme harrasta yleensä.laskut maksamme ajoissa ja yleensä heti kun postista tippuu vaikka eräpäivä olisi kahden viikon päästä. onpahan kivempi elää kun tietää että kun laskut on maksettu loppuraha on yhteiseen käyttöön. korot maksamattomista tai myöhästyneitä laskuista on vuoden mittaa aika paljon eli säästämme myös siinäki. kummallakin omat tilit ja lapsilla kanssa omat tilit.säästöön ei jää kaikki menee käyttöön.