Tässä ei nyt kirjoiteta suoraan kielilläpuhumisesta, mutta sinne päin, jopa niin, että tavallinen kirkkokansa vaati erillisiä Jumalanpalveluksia, näitten "hihhuleitten" takia.
Kaaresuvannon herätyksen ensimmäisiä merkkejä näkyi jo loppuvuodesta 1845. Kevättalvella 1846 alkoi varsinainen kansanherätys, johon liittyi myös ekstaattisia piirteitä. Herätys tulvahti nopeasti koko Kaaresuvannon seurakunnan alueelle. Sitä säestivät "armonmurroksen" kokeneiden uskovien äänekkäät liikutukset, semiekstaattiset ilmiöt, jotka antoivat ulkopuolisille aiheen kutsua herätykseen liittyneitä "hihhuleiksi". Herätykseen tulleet tunnustivat syntejään myös julkisesti ja hyvittivät aikaisempia rikkeitään. Kolmas herätykseen alusta saakka kuulunut piirre oli ehdottoman raittiuden vaatimus, josta tuli alkaneen herätysliikkeen pysyvä tunnusmerkki. Herätystä seurasi pysyvä elämäntapojen muutos ja Lapin väestön uusi henkinen ja moraalis-eettinen ryhdistäytyminen.
Kaaresuvannon herätyksen ensimmäisiä merkkejä näkyi jo loppuvuodesta 1845. Kevättalvella 1846 alkoi varsinainen kansanherätys, johon liittyi myös ekstaattisia piirteitä. Herätys tulvahti nopeasti koko Kaaresuvannon seurakunnan alueelle. Sitä säestivät "armonmurroksen" kokeneiden uskovien äänekkäät liikutukset, semiekstaattiset ilmiöt, jotka antoivat ulkopuolisille aiheen kutsua herätykseen liittyneitä "hihhuleiksi". Herätykseen tulleet tunnustivat syntejään myös julkisesti ja hyvittivät aikaisempia rikkeitään. Kolmas herätykseen alusta saakka kuulunut piirre oli ehdottoman raittiuden vaatimus, josta tuli alkaneen herätysliikkeen pysyvä tunnusmerkki. Herätystä seurasi pysyvä elämäntapojen muutos ja Lapin väestön uusi henkinen ja moraalis-eettinen ryhdistäytyminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ulkonaisesta herätyksen voittokulusta huolimatta Lars Levi Laestadiuksen viimeinen vuosikymmen ja toiminta Pajalan ensimmäisenä kirkkoherrana oli vaikeata aikaa. Herätyksen kokema vastustus ja heränneiden toiminnasta nousseet kantelut tuomiokapitulille heijastelivat suuria jännitteitä. Laestadiuksen tuomiokapitulilta saama varoitus 1851oli myös ajan merkki.
Vakavaksi esteeksi herätyksen voittokululle - ainakin tilapäisesti - nimenomaan Norjassa muodostui kuitenkin se kohu, joka nousi Kautokeinon hurmosliikkeestä 1852. Kautokeinon saamelaisten pariin levinnyt herätys sai äkkijyrkän hurmoksellisen muodon ja johti veritekoihin.
Monet Laestadiuksen vastustajat syyttivät häntä Kautokeinon tapahtumista. Pajalan kirkkoherra ei ottanut Kautokeinon tapahtumia vastuulleen. Hän viittasi siihen, ettei Lutheriakaan voitu syyttää Saksan talonpoikien kapinoinnista.
Härnosandin piispa Israel Bergman suoritti heinäkuun alussa 1853 piispantarkastuksen Pajalassa. Tarkastuksessa pyrittiin löytämään ratkaisuja niihin tyytymättömyyden ilmauksiin ja valituksiin, joita Laestadiuksen vastustajat olivat esittäneet. Laajalti huomiota herättäneiden liikutusten esille nostaman ongelman piispa puolitti. Seurakunnassa oli pidettävä kaksi jumalanpalvelusta: ensin niille, jotka eivät hyväksyneet liikutuksia ja sen jälkeen muille. Suntio sai tehtäväkseen poistaa ensimmäisestä jumalanpalveluksesta ne, jotka sen aikana tulivat liikutuksiin. Tämä kirkkoherran viranhoidon kannalta raskas käytäntö jatkui vuoteen 1860. Piispa Bergman myönsi liikutusten olleen hengellisiä ilmiöitä, joita ei voitu väkisin estää.
nykypäivän "kiittämiseen". Sitäkin vain vähän enään esiintyy(se on ns.lopunajan merkki, kun kiitos lakkaa). Mutta sillä ei ole kielillä puhumisen kanssa todennäköisesti mitään tekemistä, koska sillä ei pyritä selittämään mitään. Se on kiitosta Jumalalle.