Olen sairastanut aiemmin masennusta jossa psykoottisia jaksoja. Nyt olen "terve" eikä mitään lääkityksiä paitsi melatoniinia joskus harvoin iltaisin. Aiemminkin olen huomannut melatoniinin kohdalla, että se aiheuttaa lisääntynyttä nälän tunnetta ja jonkinlaista ahmimista.
Tietyissä tilanteissa (ahdistus, stressi, suru, masennus) minulla on tapana lopettaa syöminen (joskus en muista juodakaan, koska ei ole janon tunnetta) lähes kokonaan. Sehän rupeaa jossain vaiheessa näkymään eli paino tippuu. Nyt on myös käynyt niin eli sinällään mitään uutta. Tällä kertaa olen vaan ruennut valehtelemaan siitä eli vähättelen kuinka paljon paino on oikeasti pudonnut, kun useampi ihminen on kiinnittänyt asiaan huomiota ja kysellyt. Samoin feikkaan syömistä eli syön silloin jos muita ihmisiä on paikalla (vaikka ei maistuisikaan.) En vaan jaksa kyselyjä ja selittää, että miksi olen laihtunut jne.
Toinen uusi juttu on melatoniin jälkeiseen ahmimiseen liittyvä. En syö suunnattomia määriä, mutta niin paljon, että tulee huono olo ja olen koettanut oksentaa pari kertaa syönnin jälkeen, että olo helpottuu. En ole koskaan aiemmin ollut oksentelija tai bulimiaan taipuvainen, joskus aiemmin fyysinen huono olo (ahdistus) on saanut kyllä yökkimäänkin.
Mielenterveyspuolen hoidot ja käytännöt ovat tuttuja, samoin syömishäiriöihin liittyvät tunnepuolen ongelmat teoriassa, enkä koe saavani nyt apua psykoterapiasta.
Syöminen tulee kuvioihin ajallaan, kuten ennenkin, mutta hieman pelottaa, että rupeanko "lääkitsemään" itseäni jossain vaiheessa oksentelulla? Tarkoitan, että alan hakemaan sillä elämänhallinnan tunnetta.
Tietyissä tilanteissa (ahdistus, stressi, suru, masennus) minulla on tapana lopettaa syöminen (joskus en muista juodakaan, koska ei ole janon tunnetta) lähes kokonaan. Sehän rupeaa jossain vaiheessa näkymään eli paino tippuu. Nyt on myös käynyt niin eli sinällään mitään uutta. Tällä kertaa olen vaan ruennut valehtelemaan siitä eli vähättelen kuinka paljon paino on oikeasti pudonnut, kun useampi ihminen on kiinnittänyt asiaan huomiota ja kysellyt. Samoin feikkaan syömistä eli syön silloin jos muita ihmisiä on paikalla (vaikka ei maistuisikaan.) En vaan jaksa kyselyjä ja selittää, että miksi olen laihtunut jne.
Toinen uusi juttu on melatoniin jälkeiseen ahmimiseen liittyvä. En syö suunnattomia määriä, mutta niin paljon, että tulee huono olo ja olen koettanut oksentaa pari kertaa syönnin jälkeen, että olo helpottuu. En ole koskaan aiemmin ollut oksentelija tai bulimiaan taipuvainen, joskus aiemmin fyysinen huono olo (ahdistus) on saanut kyllä yökkimäänkin.
Mielenterveyspuolen hoidot ja käytännöt ovat tuttuja, samoin syömishäiriöihin liittyvät tunnepuolen ongelmat teoriassa, enkä koe saavani nyt apua psykoterapiasta.
Syöminen tulee kuvioihin ajallaan, kuten ennenkin, mutta hieman pelottaa, että rupeanko "lääkitsemään" itseäni jossain vaiheessa oksentelulla? Tarkoitan, että alan hakemaan sillä elämänhallinnan tunnetta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.