jos oltaisiin tavattu eri ympäristössä ja erilaisessa tilanteessa, olisiko meidän välillä tapahtunut jo jotain enemmän?
Mitä luulet
miltäsustatuntuu
392620
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ystäväni,
ne jotka etsivät yhtä aikaa
myrskyä ja rauhaa
eivät löydä perille
kulkematta käsi kädessä
miten kaukana toisistaan
kulkevatkaan. T.Tabermann
Vaikea vastata kysymykseesi. Ehkä olisikin jotain tapahtunut nopeammin.
Elämää ei voi ennustaa. Minua puhuttelee joka päivä ihmisten haavat suruineen.
Haluan hoitaa toisia koska minua on kannateltu ja hoidettu.
Sinäkin tulit minulle tosi rakkaaksi.
Nyt jo hyvää yötä.
<3
Nyt alkaakin jo kovasti nukkuttaa joten suljen koneen ja painun pehkuihin :)
Olisi tapahtunut vielä vähemmän. Vielä isompi kynnys olisi ollut ylitettävänä. Kun ei tästäkään yli ole päästy.
Se voi olla hyvinkin kyllä.
Et sinä silloinkaan olisi halunnut yhteyttä kanssani yhtään sen enempää kuin nytkään olet halunnut. Mahdollisuus oli mutta jätit sen käyttämättä.
Et sinäkään käyttänyt sitä samaa mahdollisuutta. Samalla tavalla molemmat syyllisiä tähän tilanteeseen.
En sanoisi ihan noinkaan, minä yritin pitää yllä yhteyttä mutta sinä / hän ei perustanut siitä mitään vaan oli hiljaa, puhumatta, vastaamatta, kommunikoimatta koskaan mitään. Siinä on mielestäni aika iso ero.
Oliko sinulla meneillään jotain (joku toinen orastava suhde tjms), joka sai hänet olemaan pitämättä yhteyttä?
Minulla miehellä, jostain syystä kys. nainen ei halunnut olla yhteyksissä vaikka mahkut olisi ollut ja olenkin ajatellut niin että hänen puoleltaan ei löytynyt tarpeeksi kiinnostusta. Mitäpä siinä muuta voisi ajatella. Näitä sattuu. Mutta yleensä kai miestä pidetään enemmän puhumattomana mutta tässä kävi toisinpäin.
Että ensinnäkin kesti tajuta että voisit pitää.. anteeksi että vaikutin välinpitämättömältä.
Mahiksia oli kyllä vaikka mihin ja jätin ne tietoisesti käyttämättä. Jätän edelleen, koska tilanne on se mikä on. Jos oltaisiin tavattu alunperin jossain muualla, tilanne voisi olla täysin toinen. Lisäksi tunteet on jo niin suuret, että pelottaa. Jos lähestyt minua niin jännittää, sisuskalut pyörähtää ympäri ja kädet vapisee. Täysi hiljaisuus on minulle selviytymiskeino, valitettavasti.
Kuulostaa sellaiselta jo voisi osuakin. Oletko nainen?
Täysin sama juttu :/
Olen nainen. Mutta eipä se auta sinua kyllä yhtään tässä asiassa eteenpäin. Kuten ei nämä muutkaan viestit täällä ja pakko lisätä taas tuo valitettavasti.
On varmaan sinulle itsellesikin selvää, että sinä haluat tuon kaipaamasi itsellesi, et muuten olisi täällä.
Ja pelkään siksi että olisi vaikeaa, jos toinen tunteekin samoin. Syitä on useampia, niitä en erittele. Ne pitäisi sen oikean kyllä tietää. Pelkään myös siksi, että toinen ei tunnekaan samoin. Se olisi vielä vaikeampi kestää. Suoraan ei ole kyseinen henkilö ilmoittanut että tykkää, vaikka rivien välistä se voikin olla luettavissa. Aina jää pieni epäilys että onko asia kuitenkaan niin.
En halua.
Ei elämä ole pelkäämistä varten. Sitä vain selittämättömästi haluaa jonkun ihmisen ja sitä ei ihan helpolla paetakaan. En kyllä ymmärrä miksi sitä pitäisi edes väistää. Kun mahdollisuus omaan onneen tulee kohdalle niin siihen pitää tarttua.
Ei olekaan pelkäämistä varten ja varmaan kaikki tietävät sen. Kukaan tuskin sen vuoksi voi sitä sitä pelkoansa hälventää, että tiedostaa tuon seikan. Voisko olla erinäköisiä ja suuriakin syitä siihen, miksi ihminen pelkää niin paljon, ettei kykene tai pysty tekemään asioiden etenemiseksi yhtään mitään? Mulla ne on aika isoja.
Olipa se oikeasti suuri tai pieni pelko, suurin tuntemasi pelko tuntuu aina suurelta joka tapauksessa. Ihminen on sopeutuvainen, joskus se on hyvästä, joskus huonosta.
Voisi määrittää miten jatko sujuu, kai se riippuu kuitenkin eniten siitä halutaanko sitä jatkoa ja yhteyttä vai ei.
Arvella voi, mutta totuutta ei voi tietää, koska sen totuuden tietää vain jos on kokemus asiaan.
Missä on tavattu ja miten ei oo suurtakaan merkitystä, kaikki riippuu tunteen ja halun voimakkuudesta saada olla yhteyksissä.
Ei oo vaan aikaa jappasta täällä..
Surullista kun on sellainen olo, että olisi puhuttavaa...
Ainoa mikä vaikuttaa on se kuinka kovaa haluaa että yhteys säilyy, muulla ei merkitystä, ei missä on tavattu ja millälailla, ne on sivuseikkoja. Vain tahto siitä että kuminauha on välillä ja pitää on se mikä merkkaa.
Kyllä ihan täyttä asiaa.
Olisi varmaan tapahtunut, jos olisin n. 20 vuotta nuorempi. Toisaalta ollaan niin ujoja molemmat, että olisiko saatu aikaiseksi. Oikea tilanne ja yhteinen tuttavapiiri. Ehkä sitten. Luulen, että nuoruuden mielentiloissani et olisi huolinut minua. Et olisi kiinnittänyt minuun yhtään huomiota. Olin nuorempana vieläkin oudompi kuin nyt. Yksinäinen susi.
Eikö kaikki muu ole tärkeämpää kuin tapaamispaikka? Se miten yhteys saadaan säilymään ja pysymään.
Olette siis ainakin puheväleissä, sitäkö tuo jo jotain enemmän tarkoittaa ??
Onhan se tärkeää mutta me molemmat tiedämme, että me olemme ystävät vain. Elämä kutsuu toisaalle ja memolemmat tiedämme, mikä on oikein. Ei 40 vuoden avioliittoa voi vain sivuuttaa. On yhteinen historia, lapset ja tykkääminen. Sinulla on jännittävä tilanne. Et tiedä, minkälaista elämää vielä elät. Olet niin hieno ihminen, että toivon sinulle niin hyvää. Kyyneleet nousevat silmiin. Olet kaiken hyvän ansainnut.
Luuletko runkkari et saat oikealta vastauksen täällä ?
Näillä viesteillä voit pyyhkiä persees
Viestiä irl tai syö pääs
Kyllä mä luulen, että olisi hyvinkin. Ensinnä se ympäristö oli mulle ahdistava. Tunsin itseni altavastaajaksi ja oli todella haastavaa miettiä mitä voi sanoa ja mitä ei, enhän voinut tietää ajatuksistasi, enkä tiedä niitä edelleenkään. Silloinen tilanne oli myös kannaltani aika hirveä. Onneksi se on korjaantunut ja elämä palautunut ennalleen. Olisi niin paljon,mitä haluaisin sanoa sinulle ja tavatakin.
Kyllä. Mangneetin tavoin olts liimauduttu yhteen. Tälle tunteelle emme kumpikaan tahoillamme voi mitään. Olet sydämeni valittu.
Minäkin uskon :)
Enkä minä edes haluaisikaan taistella sitä vastaan. Haluaisin liimaantua magneettiani vasten ja pitää hänestä kiinni ikuisesti. Hän vaan on se joku minulle. Ihana nainen hän.
Mikäs tuon kaiken estää?
Yhdyn tähän. Totesin sen taas tänään mielessäni vaikka ihmisten ilmoilla olinkin.
Koskaan ei voi varmaksi tietää, miten olisi. Nyt eletään tätä hetkeä, jos olisi toisin, olisivatko muutkin asiat toisin? Kyllä olisi. Olisivatko nuo kaksi edes kohdanneet, ihastuneet? Ehkä, ehkä ei. Ei voi tietää, koska asiat olisivat toisin.
Pikkukaupan kassaneiti sydämeni vei, niin älytöntä kuin se onkin. :D :D :D Jos yrität peitellä krapulaasi tai olet muuten vaan hankkimassa jotain paheita (vedonlyönti, olut ja tupakka) ja näet, että kyseinen ihminen on oikeasti iloinen nähdessään sinut niiden muiden asiakkaiden keskellä niin kyllähän siinä lopulta sydän suli.
Vaikka tuli peiteltyä omaa olotilaa niin enpä muista milloin olisin tuntenut niin itseäni niin rauhalliseksi ja aidoksi jonkun ihmisen aikana. Siksi päässä ehti käydä ajatukset, että kyseinen ihminen olisi ollut se oikea. Siirappista, tiedän mutta nautin sinkkuudesta enkä todellakaan ole etsinyt mitään elämänkumppania, vaikka kyseisen henkilön kanssa olisin ollut varmaan katsomaan sen kortin jos kemiat olisivat kohdanneet myös kahdenkesken.. Mutta joo varmaan teki loppujen lopuksi vaan työtään. Muistan kyllä hämärästi, että olisi sanonut siinä kassalla ettei tykkää ihmisistä ja kiinnitin kyllä huomiota että olisi kohdellut erilailla muita asiakkaita. Tosin itse nyt olen aika ystävällinen ja yritän katsoa ihmisiä silmiin, että ehkä tykkäsi vaan ihmisenä. Luulenpa, että en koskaan saa tietää, koska taitaa olla vaihtanut työpaikkaa. Kai sitä alkaa olla jo vähän hyväksynyt asian, koska ei tule enää täällä foorumillakaan vietettyä aikaa niinkuin viimeisen kuukauden aikana.
T. Entinen asiakaspalvelija myös joka sai aikoinaan nuorena pojan kloppina jotain puhelinnumeroita ja ehdotteluita koska kohteli kaikkia tasapuolisesti. Juopot tervehtii kotipaikkakunnalla vielä yli 6 vuotta myöhemminkin kun näkee.
Kunhan "humalassa" eksyin kirjoittamaan tämän viestin. Laitetaan humalan piikkiin. :D Jatkan matkaa.