kerran:P Tämä aihe on ollut täällä aiemminkin aika monta kertaa, mutta olen tässä miettinyt että onko lesbosuhteissa keskimääräistä yleisempää suuri ikäero kumppanien välillä? Että on ihan normaalia 10-15 ja jopa 20 vuoden ikäero...
Haluaisin kuulla kommentteja ja kokemuksia teiltä, jotka olette seurustelleet huomattavasti itseänne vanhemman tai nuoremman naisen kanssa. Ovatko suhteet kestäneet pitkiäkin aikoja? Millaisia ongelmia on tullut ikäeron takia? Voiko ikäeroa ylipäätään syyttää ongelmista suhteessa? Jos 20 vuotias ja 35 vuotias aloittavat suhteen keskenään, niin eikö ole todennäköistä että tuo nuorempi osapuoli alkaa etsiä itseään jossain vaiheessa ja haluaa ehkä kokeilla muutakin elämää ja muita ihmisiä?
Olisi ihanaa tietysti kuulla jokin kaunis tarina siitä miten tällainen suhde on voinut kestää ikäerosta ja muista ns. esteistä huolimatta pitkään, jopa vanhuuteen asti, mutta elämä ei taida olla ihan niin ruusuista:P
Haluaisin kuulla kommentteja ja kokemuksia teiltä, jotka olette seurustelleet huomattavasti itseänne vanhemman tai nuoremman naisen kanssa. Ovatko suhteet kestäneet pitkiäkin aikoja? Millaisia ongelmia on tullut ikäeron takia? Voiko ikäeroa ylipäätään syyttää ongelmista suhteessa? Jos 20 vuotias ja 35 vuotias aloittavat suhteen keskenään, niin eikö ole todennäköistä että tuo nuorempi osapuoli alkaa etsiä itseään jossain vaiheessa ja haluaa ehkä kokeilla muutakin elämää ja muita ihmisiä?
Olisi ihanaa tietysti kuulla jokin kaunis tarina siitä miten tällainen suhde on voinut kestää ikäerosta ja muista ns. esteistä huolimatta pitkään, jopa vanhuuteen asti, mutta elämä ei taida olla ihan niin ruusuista:P
Vastaukset 19
Vanhimmat
esiteltäväksi isosta ikäerosta pitkässä lesbosuhteessa, mutta onhan se aika yleistä heterosuhteissakin, sieltä löytyy esimerkkejä ja kai niitä voi jotenkin soveltaa myös naistenvälisiin suhteisiin. En tiedä, hakeeko nuorempi nainen vanhemmasta turvallisuutta ja voiko tällainen tarve täyttyä koskaan, eli voiko joskus tulla halu itsenäistyä ja elää omillaan. Silloin kai voi tulla erokin harkittavaksi. Joku vanhempi voi hakea nuoremmasta piristystä elämäänsä, voi tuntea itsekin nuortuvansa, kun elää nuoren kumppanin kanssa. Eipä kai siinä mitään, jos se sopii molemmille, kumpikin saavat mitä haluavat. On varmasti niitäkin pareja, jotka rakastuvat toisiinsa ikäerosta huolimatta, silloin ei varmastikaan tule tällaista tilannetta vastaan. Rakkaus ei katso aina ikää. Eri ikäisten ihmisten rakkaus voi olla myös rikastuttava asia, mutta voihan se olla rasitekin, jos se suhteessa merkitsee sitä, ettei oikein ymmärrä toista, eikä haluakaan. Sukupolvien välinen kuilu ihmisten välillä on tosiasia. Onhan siinä ylitettävää kenelle vaan. Haastetta kerrakseen. Joku nuori voi olla ikäistään vanhempi henkisesti ja vanhempi taas päinvastoin. Kyllä vakka kantensa löytää.
Olimme kullan kanssa kumpikin tahoillamme lukeneet tämän ja päätyneet kysymään samaa asiaa. Eli eikö jokainen yleensä hae parisuhteesta turvallisuutta? Ainakin me toivomme, että suhde on turvallinen ja se kumppani turvallinen ja luotettava. Iän kanssa sillä turvallisuuden hakemisella ja tunteella ei kai mitään tekemistä ole?
Itse olen 50/29 -parista se vanhempi osapuoli.
hakevat vaihtelua ja seikkailua. Tai en minä tiedä. Ei kai lesbosuhde voi olla kovin turvallinen, kun ottaa huomioon, että lesbopareja syrjitään, tai en minä tiedä. Yksinäni olen tuntenut joskus turvattomuutta, mutta iän myötä en enää niinkään.
Meillä on suvussa melkein kaikilla itseään joko yli 5 vuotta vanhempi tai nuorempi kumppani.
Isovanhemmilla oli 22 vuotta ikäeroa, heidän kummankin vanhemmillaan ja sisaruksillaan oli kaikilla eri ikäisiä kumppaneita. Meidän kummallisessa suvussa ei kukaan ole omanikäisensä kanssa.
Serkku meni kesällä naimisiin itseään 17 vuotta nuoremman tytön kanssa. Siis serkkupoika on 42 ja tyttö vasta 25. Kukaan ei katso kieroon kun se on meillä ihan tavanomaista. Omilla vanhemmilla ei ole kuin 7 vuotta isän eduksi ikäeroa. Serkuista kait kahdella on samanikäinen kumppani ja lopuilla muutamalla kymmenellä on ikäeroja ja paljon. Rakkaus ei katso ikää on meidän suvun sanonta ollut jo pitkään.
Omassa tuttavapiirissäni lesbosuhteissa on keskimäärin pienempi ikäero kuin heterokavereillani. Useammalla heteroystävälläni on sellainen tilanne, että nainen on ~23-25 ja mies on ~30-40. Tiedän joitain lesbosuhteita, joissa on ollut suuriakin ikäeroja. Toiset ovat pitkäänkin yhdessä olleita ja toisilla taas on mennyt poikki. Itse en koe, että esim. mainitsemasi 20 vuotiaan 35 vuotiaan välinen ikäero olisi jotenkin ratkaiseva. Esim. minulla tuo 'itsensä etsiminen' oli tapahtunut jo teini-iässä. Eri asia ehkä heillä, jotka löytävät itsensä vasta tuossa parinkympin tietämillä tai vanhempina.
Itse olen aina kokenut iän vain numerosarjana paperilla. Kyllä ne on ne luonteenpiirteet ja yhteiset intressit, jotka yhdistävät.
"Haluaisin kuulla kommentteja ja kokemuksia teiltä, jotka olette seurustelleet huomattavasti itseänne vanhemman tai nuoremman naisen kanssa. Ovatko suhteet kestäneet pitkiäkin aikoja? Millaisia ongelmia on tullut ikäeron takia? Voiko ikäeroa ylipäätään syyttää ongelmista suhteessa? Jos 20 vuotias ja 35 vuotias aloittavat suhteen keskenään, niin eikö ole todennäköistä että tuo nuorempi osapuoli alkaa etsiä itseään jossain vaiheessa ja haluaa ehkä kokeilla muutakin elämää ja muita ihmisiä? "
Hassua, minulla ja minun exälläni oli just tuollain että minä olin 35 ja hän oli 20. Se alkaa olla maksimi-ikäero mitä minä voin sulattaa.
Ensinnäkin, tuli aika paljon palautetta ihmisiltä tuosta suhteesta. P-sanakin mainittiin. :( (Siis pedofiili)
No, hän oli ihmisenä kaikin puolin hauras ja vielä kypsymässä ja siksi suhde ei kestänyt. Ei hän lopulta oikeasti ollut lesbo ja hän pelästyi suhteessa sitä että se rupesi muuttumaan vakavammaksi, mutta palautin hänet heteromaailmaan toivottavasti eheämpänä ja onnellisempana ihmisenä kun mitä hän oli ennen minun tapaamistani.
Mä nautin joka hetkestä hänen kanssaan. En ajattele sitä sillä tavalla että suhde loppui vaan että kiva kun kesti niinkin kauan.
Voiko ikäeroa syyttää? Kyllä voi! Mutta tän lyylin kanssa loppu olisi tullut muutenkin em. syiden takia. Ikäero vain rassasi siinä ohella ja etenkin muiden suhtautuminen siihen.
En tiedä onko suhteet jossa ikäero on huomattavan suuri tavallisempi lesbo-suhteissa verrattuna heterosuhteisiin, mutta syyt tällaisten suhteitten syntymiselle saattavat poiketa.
Uskon että suurin osa meistä naisista etsivät ensisijaisesti toista ihmistä joka vastaisi tunteisiimme rehellisesti ja avoimesti. Jos ja kun tällainen ihminen löytyy muut seikat muuttuvat vähemmän tärkeiksi.
En näe ikäeroa minkäänlaisena esteenä suhteen onnistumiselle. Samat asiat suhteita rikkoo iästä huolimatta ja nuori ihminen jolla herää uteliaisuus kokeiluihin todennäköisesti jättäisi minkä tahansa suhteen ikäeroista huolimatta.
26/46 vanhempi osapuoli
Mulla on sen verran kokemusta että pystyn sanomaan että ikäerosta voi olla pahastikkin haittaa. 13v oli liikaa.
Nyt kun on ikäeroa 2 vuotta niin tuntuu äärimmäisen sopivalta.
olen vanhempi, mutta voin sanoa reilusti että olen epäkypsempi ja lapsellisempi kuin se nuorempi osapuoli.;)
Sivusta seuranneena on alkanut tuntua siltä, että 45-vuotiaan seurustellessa alle 30-vuotiaiden kanssa hän pyrkii "ohjailemaan" nuorempaa. Samanikäisen kanssa sellainen olisi vaikeampaa. Luonnekysymys kaiketi kuitenkin.
Tai sitten se oma ikä ei miellytä, ei ole kivaa ikääntyä. Nuoren kanssa se on helpompi unohtaa.
Minusta on mukavaa seurata itseäni nuoremman naisen omaa kehitystä siihen konkreettisesti puuttumatta. Tottakai jokainen parisuhteessa elävä vaikutta kumppaniinsa tahtomattaankin, mutta tämä vaikutus kulkee molempiin suuntiin enkä näe siinä mitään ihmeellistä. Huomio luonteista on tärkeämpi kuin ikäero. Dominoiva luonne on dominoiva iästä riippumatta. Minä en usko että suhteet joissa ikäero on suuri syntyy dominanssin toivosta. Olen ehkä toivoton romantikko, mutta uskon että naiset voivat rakastaa toisiaan iästä huolimatta.
Ihminen voi olla paljon kokenut ja kypsä nuorenakin.
Itse seurustelen itseäni kymmenen vuotta nuoremman naisen kanssa, eli hän on 30v. ja minä 40. Mistään vanhenemisen pelosta tai nuoruuden ihannoimisesta tämä ei johdu, tunnen kohdanneeni vertaiseni. Paljon nähneen ja kokeneen, avaran ja suhteellisuudentajuisen aikuisen naisen. Jolla on selkeän järjen lisäksi herkkyyttä ja asennetta.
Ehdimme molemmat olla sinkkuina pidempään (hän jokusen vuoden!) ihmissuhteiden ohuuteen ja vierauteen työlääntyneinä. Seuran puutteesta tämä valinta ei kummankaan kohdalla johtunut.
Tämä liitto on vielä nuori. Tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään. Monet lesbosuhteet - ehkä suurin osa - rakentuu jollekin aivan muulle, kuin sille, mitä yleensä pidetään kestävän liiton perustana: yhteisiä harrastuksia, kiinnostuksen kohteita, samanlaisia taustoja... Sen sijaan meillä on parhaassa tapauksessa jotakin muuta: aito kiinnostus toisen persoonaan, halu päästä liki toista, uskollisuutta ja kunnioitusta (uskon että enemmän kuin heterosuhteissa, siksi monen ihanteisiin nämä ominaisuudet kuuluvat...)
Oli kysymys mikä tahansa, meissä ihmisissä on niin paljon enemmän yksilöllisiä piirteitä ja vaihtelua, että se on minusta joka tapauksessa merkittävämpää kuin se, mitä yhteistä meillä on. Varsinkin näin pienissä piireissä ja näin yksittäisessä kysymyksessä.
"Ihminen voi olla paljon kokenut ja kypsä nuorenakin."
Olen niiiin samaa mieltä kanssasi tuossa asiassa kuin vain voi olla!
Rakastamme toisiamme täydesti. Muut asiat ovat toisarvoisia. Mitä te ajattelette ei kosketa meidän rakkautta. Kuinka kukaan voi ihmetellä ikäeroa, sehän vain täydentää täydellistä suhdetta. Love!!!
Minä en tiedä sitten..tietty rakkaus voittaa ikämuurinkin joillakin, mutta itse koittaisin pysyä siinä korkeintaan 5 vuoden ikäerossa ylöspäin ja parin vuoden ikäerossa alaspäin. Olen 20-v.
Jos oletetaan, että meitä olisi edes se 5-10 prosenttia kaikista naisista. Ja sitten aletaan laskea pois vauvat ja vanhukset ja ihan toisella puolella Suomea asuvat.
Alkaa olla melkoisen pieni määrä potentiaalisia naisia, jos ajattelee, että pitäisi olla täsmälleen samanikäinen ja taustainen ja harrastuksinen nainen kuin itse on.
Joten voipi olla, että ihan olosuhteiden pakostakin meistä joillakin on enemmän keskinäistä ikäeroa kuin se sallitut kaksi tai kolme vuotta! Mutta se, onko siinä mitään pahaa, onkin jo toinen juttu. Sehän vain laajentaa ajatusmaailmaa. Mistään äidin etsinnästä en sentään usko olevan kyse. On taatusti yhä hankalaa löytää aina itseään vanhempi kumppani kuin samanikäinen, kun ajattelee, että meitä on tosiaan vähemmän:-)
niin iästä. minulla on suhde naiseen, joka on minua noin 20v vanhempi. (29/49) alkuun mietin paljonkin tuota ikä kysymystä. kyllä se rassasia jonkin verran. mietin lähinnä mitäs muutaman vuoden päästä...
nyt suhdetta takana 10kk, eikä ikä enää ole olennainen asia. rakastan häntä sellaisen kun on. ihan omana itsenään. iästä huolimatta. en tiedä mitä tulevaisuus tuo. se nähdään sitten
Oot aika uskomaton mimmi.
toimii kun 20/40 tasolla, mutta en ainakaan itse osaisi nyt kuvella seurustelevani 20 vanhemman kanssa 37/57 siinä tulee fyysinen vanheneminen vastaan.