Jos mies uskoisin, että pysyisit aina kanssani niissä huonoissakin päivissä.
Ja käyttämästäni apuvälineestä huolimatta kotona nukkuessani.
Tarpeestani saada olla yksinkin usein.
Jos suostuisit ehtoihini ja pitäisit lupaukset, jotka tulet antamaan mulle.
Paras ystäväni, luotettava kuin kallio aina.
Ja käyttämästäni apuvälineestä huolimatta kotona nukkuessani.
Tarpeestani saada olla yksinkin usein.
Jos suostuisit ehtoihini ja pitäisit lupaukset, jotka tulet antamaan mulle.
Paras ystäväni, luotettava kuin kallio aina.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suostuisin jos sinäkin suostuisit minun ehtoihini ja pitäisit kaikki lupauksesi.
Aloitukseni on vasta alkusoittoa, eikä tämän tarvitse meinata yhtään mitään tässä palstalla.
Mutta totta täytyy puhua. Saanko kysyä, että mitä luulet minun tarkoittavan tuolla apuvälineellä? Pahin tapasi kotona?
En aloita tästä toden puhumisesta, siihen ei ihmiset pysty. On vaan sokerikuorrutettu kasa paskaa. Se paljastuu aina kun vähän raaputtaa pintaa syvemmältä
Mitä aloittaja ajattelet avoimuudesta? Onko sinun mielestäsi kumppanille kerrottava kaikki tai saako olla omiakin juttuja?
Nyt en tarkoita tietenkään mitään suuria asioita, vaan pieniä omia juttuja. Kavereita, joiden kanssa keskustellaan omista asioista yms
Jotenkin minulla häivähtää ehdollistamisessa aina pieni sisäänpän vetäytymisen tunne, että toinen haluaa liikaa määräillä tai rajata.
Vaikket varmaan tuota tarkoittanut.
Mutta aloitus herätti minussa ajatuksen, ettei toista voi sitoa liikaa ja hänelle pitää suoda oma vapaus.
Tärkeä kysymyksen esitit. Mielestäni kumppanille ei tarvitse kertoa aivan kaikkea itsestään.. Mutta on väärin, esittää muunlaista, kuin aidosti ihmisenä on. Menneisyys on jokaisella ihmisellä ja siitä kerrotaan vain merkitykselliset asiat uudessa ihmissuhteessa. Kummallakin voi ja saa olla omiakin ystäviä, mutta raja menee mielestäni siinä, että ovatko nämä ystävät samaa/eri sukupuolta ja millaisia ystäviä, ihmisiä. En hyväksyisi että, elämäämme kuuluisi kuka vain/ketkä ihmiset vain. Et voi omistaa koskaan toista ihmistä, koska ihminen ei ole sama kuin hankkimasi tavara. Suhteen alussa, kun nähdään se, että onko suhteella onnistumisen edellytyksiä. Sovitaan tietyt asiat ja näistä sovituista asioista, pidetään kiinni, jo yhteiselämän onnistumisen vuoksi.
Tietynlainen vapaus voi hyvinkin toimia, hyvässä/toimivassa suhteessa:
Vapaus ei tarkoita, intiimiä kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa tai jotain muuta epämääräistä toimintaa, jota kumppani ei pystyisi hyväksymään.
Vapaus tarkoittaa menemistä, liikkumista ja yksittäisten asioiden päättämistä itsenäisesti ilman että näihin asioihin tarvitaan kumppanilta erityistä lupaa. Suhde ei toimi ja voi hyvin, jos sä et saa mennä koskaan yksinäsi tai jonkun kaverin kanssa.
Tai jos sä et saa itse päättää rahan käytöstä, varsinkin jos sä itse tienaat -
jotain yhteiseen talouteen.
Omistushalu ja liiallinen määräily/ kontrolli ei ole hyvä asia.
Niin aloitus kuin ensimmäinen vastaus, mahtaako mikään parisuhde toimia pelkkiä ehtoja asettamalla ja lupauksien pitämisten vaatimisia, kuulosti jotenkin tosi oudolta ja pahaltakin.
Määrätä kaikesta, sidotuttaa toinen ehtoihin, missä on ilo, missä tunne, missä rakkaus. Tuohan on kirjallinen sopimus , kuulustelua jo tuossa vaiheessa, kamalaa.
Minä vastaan tähän näin: Mitään ehtoja, määräyksiä, rajoja ei laiteta alulle kenen kanssa tahansa. Jos ei ole tunnetta, mieltymistä, kemiaa olemassakaan. Jos ei mitään tarkoitusta, liittää käsiä yhteen, silloin kaksi ihmistä ovat vääriä toisilleen.
Ilo ja rakkaus täytyy tulla vapaasti, itsestään, kevyesti - Ilman pakonomaista tunnetta, että nyt minun on pakko haluta sinua ja rakentaa elämä juuri sinun kanssasi.
Kuka tänäpäivänä sopii kirjallisesti mitään ja panee vielä nimensä alle.
Asioista puhutaan, niistä sovitaan nenätyksin kunnes yhteisymmärrys syntyy.
Mikään pakko ei ole täällä rakastaa, ventovierasta ihmistä. Mikään pakko ei ole täällä sietää, valehtelua, vilunkipeliä eikä liioin minkäänlaista hyväksikäyttöä.
Emme ole enään mitään teini - ikäisiä uusia kokemuksia vailla, vaihtaen
ihmissuhdetta toiseen ajatuksen nopeudella:
Mä taas aattelen niin että ois huikeeta kun toinen ei lupaisi mitään mitä ei pysty lunastamaan sillä en ole koskaan vaatinut mitään sellaista. Sydän särkyy vähitellen kun toinen lupaa jotiAn tehdäkseen hyvän vaikutuksen.
Jatkan vielä. Et siis haluaisi, että rakastamasi ihminen lupaisi sinulle mitään?
Eihän kysymys ole siitä, että luvataan toiselle ihmiselle jotain niin utoppista / ympäri pyöreää, jolla yritetään tehdä vaikutus toiseen ihmiseen /
Lupauksia tavallista asioista / lupaus sitoutumisesta suhteeseen rehellisellä mielellä / lupaus toisen ihmisen tukemisesta, ystävyydestä, rakkaudesta.
Ei luvata siis hulppeaa kartanoa, loistokasta elintasoa ja kissan päiviä.
Kuinka sydän voisi särkyä, itsestään selvistä asioista toimivassa ja hyvässä suhteessa?