Muistatko vielä

Kyllikki oli surmattu toukokuussa ja ruumiinsa löytyi suohaudasta pari päivää ennen syntymääni.
Siitä kohistiin varmasti enemmän kuin jonkun tytönrääpäleen syntymästä.

Ancie kirjoitti:

Kyllikki oli surmattu toukokuussa ja ruumiinsa löytyi suohaudasta pari päivää ennen syntymääni.
Siitä kohistiin varmasti enemmän kuin jonkun tytönrääpäleen syntymästä.

Lue lisää

Kyllikki Saaren murhasta kirjoitettiin paljon hänen kuolemansa jälkeen.
Kävimme lomalla kotipuolessa ja siellä suohaudalla. En muista vuosilukua koska käytiin, se on mieliinpainuvin muisto sieltä.
Nyt asia on taas tapetilla. Ihmettelen minäkin kohua jonka hänen kuolemansa aiheutti, vielä nytkin asiasta kirjoitellaan. On tyttöjä ja naisia surmattu paljon senkin jälkeen mutta ovat painuneet unohduksiin.

mielikki.mummo kirjoitti:

Kyllikki Saaren murhasta kirjoitettiin paljon hänen kuolemansa jälkeen.
Kävimme lomalla kotipuolessa ja siellä suohaudalla. En muista vuosilukua koska käytiin, se on mieliinpainuvin muisto sieltä.
Nyt asia on taas tapetilla. Ihmettelen minäkin kohua jonka hänen kuolemansa aiheutti, vielä nytkin asiasta kirjoitellaan. On tyttöjä ja naisia surmattu paljon senkin jälkeen mutta ovat painuneet unohduksiin.

Lue lisää

Poliisi on julkistanut pitkään salatun tutkimusaineiston, osa aineistoa on luettavissa Ilta-Sanomien kokoamassa kahdeksanosaisessa sarjassa, kaksi osaa on ilmestynyt.

Sama täällä.
Hullu tuli taloon, oli setäni sanonut, kun kotiuduin syntymä paikastani. Luultavasti kännissä, se setä. Se oli suvun ammattiominaisuus. Joillakin. Sodan käyneitä. Joillakin hermot heikoilla.
Olin pitänyt hieman ääntä ekana iltana mutta sitten vaiennut seurakunnassa vaikka olinkin uros.
Kaikki muu syntymästäni eteenpäin olkoon salassapito säännöksien alaisia.

Enpä muista, että kukaan luokkatovereistani olisi nyrpistänyt nenäänsä ruualle, jota koulussa tarjottiin. Eivät köyhät tai rikkaatkaan.
Ruoka-allergioitakaan ei kenelläkään ollut. Sehän olisi oikeasti ollut ainoa syy, mikä olisi antanut oikeuden kieltäytyä tarjotusta ruuasta.

Ruokajärjestäjät hakivat ruuan keittiöstä ja opettaja sen lautaselle laittoi. Oppilaalla oli oikeus määrätä annoksen suuruus ja hakea lisää, jos halusi.

Täällä maalla 1960-luvulla kouluruoka oli aivan tavallista perusruokaa. Etupäässä puuroja, vellejä, keittoja ja kuorittuina keitettyjä perunoita ruskean "liirumlaarum" kastikkeen kera.
Voileivät ja ruokajuoman (yleensä maito) oppilaat toivat kotoaan.

Nälkä opetti syömään kaikkia ruokia, eikä nirsoilulle ollut sijaa.
Siitä johtunee, että nykyäänkin osaan arvostaa suomalaista yksinkertaista ruokaa ja toivon, että lapsetkin maistavat ruokia edes lusikallisen verran.

Ennakkoluulot eivät ole hyväksi missään asioissa, eikä vanhempien pitäisi lastensa rajoitteita tukea, eikä niitä myöskään opettaa. Avoin mieli on uuden oppimisen edellytys.

kylmätotuus kirjoitti:

Enpä muista, että kukaan luokkatovereistani olisi nyrpistänyt nenäänsä ruualle, jota koulussa tarjottiin. Eivät köyhät tai rikkaatkaan.
Ruoka-allergioitakaan ei kenelläkään ollut. Sehän olisi oikeasti ollut ainoa syy, mikä olisi antanut oikeuden kieltäytyä tarjotusta ruuasta.

Ruokajärjestäjät hakivat ruuan keittiöstä ja opettaja sen lautaselle laittoi. Oppilaalla oli oikeus määrätä annoksen suuruus ja hakea lisää, jos halusi.

Täällä maalla 1960-luvulla kouluruoka oli aivan tavallista perusruokaa. Etupäässä puuroja, vellejä, keittoja ja kuorittuina keitettyjä perunoita ruskean "liirumlaarum" kastikkeen kera.
Voileivät ja ruokajuoman (yleensä maito) oppilaat toivat kotoaan.

Nälkä opetti syömään kaikkia ruokia, eikä nirsoilulle ollut sijaa.
Siitä johtunee, että nykyäänkin osaan arvostaa suomalaista yksinkertaista ruokaa ja toivon, että lapsetkin maistavat ruokia edes lusikallisen verran.

Ennakkoluulot eivät ole hyväksi missään asioissa, eikä vanhempien pitäisi lastensa rajoitteita tukea, eikä niitä myöskään opettaa. Avoin mieli on uuden oppimisen edellytys.

Lue lisää

Ei ollut meidänkään kyläkoulussa kenelläkään sellaista pohattaa isänä, joka olisi lapsensa ruokailuun puuttunut.
Ja jonka käskyjä opettaja olisi totellut, keittäjä ei ruokailuun puuttunut, muuten kuin tekemällä ruuan.
Joku nirsoilija oli luokassa, vähän teki häijyä katsella, kun ei tahtonut läskinpalat alas mennä.
Minä olen aina ollut hyvä syömään, ei ollut vaikeaa kouluruokailukaan.

Ancie kirjoitti:

Ei ollut meidänkään kyläkoulussa kenelläkään sellaista pohattaa isänä, joka olisi lapsensa ruokailuun puuttunut.
Ja jonka käskyjä opettaja olisi totellut, keittäjä ei ruokailuun puuttunut, muuten kuin tekemällä ruuan.
Joku nirsoilija oli luokassa, vähän teki häijyä katsella, kun ei tahtonut läskinpalat alas mennä.
Minä olen aina ollut hyvä syömään, ei ollut vaikeaa kouluruokailukaan.

Lue lisää

Läskinpalat just.
Niitä minun oli erikoislupa olla syömättä ja veripalttuja. Se oli siksi, ettei meillä kotonakaan syöty, eikä syötetty lapsillekaan sellaista paskaa.
Läskihernesoppaakaan ei minun tarvinnut syödä ja voi miten monet olivat kateellisia siitä.
Silloin minulle keittolan täti lämmitti edellisen päivän ruokaa, jos ei se ollut läskiä tai muuta paskaa. Muuten sitten jotain velliä.

Muuten tykkäsin kyllä yleensä keittolan tädin tekemistä ruuista.

Tellukka kirjoitti:

Läskinpalat just.
Niitä minun oli erikoislupa olla syömättä ja veripalttuja. Se oli siksi, ettei meillä kotonakaan syöty, eikä syötetty lapsillekaan sellaista paskaa.
Läskihernesoppaakaan ei minun tarvinnut syödä ja voi miten monet olivat kateellisia siitä.
Silloin minulle keittolan täti lämmitti edellisen päivän ruokaa, jos ei se ollut läskiä tai muuta paskaa. Muuten sitten jotain velliä.

Muuten tykkäsin kyllä yleensä keittolan tädin tekemistä ruuista.

Lue lisää

Minä olin pienenä hyvinkin hanakka läskin perään, ilmankos keskivartaloni muistuttaa pallokalaa.
Vyötäröstä ei tietoakaan.

Mullakin verotarkastaja pyysi isältä selvitystä yksityisajojen km-määrästä, niinpä isä irrotti autosta taksin taksamittarin ja vei verotoimiston tiskille tutkittavaksi.

Mustalaisilla peloteltiin että vievät lapset mukaansa.

Joo, mut koiran ne veivät....

Synnyin kauan ja imukupilla tempaistiin tähän maailmaan pikkusairaalassa.
Liekkö tuota laitosta olemassakaan?
Koulun alkamisen muistan: sain punaisen olkalaukun ja kävelin sen kanssa kierroksia ulkona. Sain myös kellon. Äiti aiempina päivinä varoitti juoksemasta, mutta ruvellahan polvet olivat. Otettiin valokuva äidin tekemässä mekossa, nilkkasukissa ja hassuissa solkikengissä. Nailonrusetti hiussuihkulähteen koristeena ja otsatukka sentin pituinen. Mitä ympärillä tapahtui? Ei harmainta haisua. Yhtäkkiä olin "iso" tyttö, joka lähti kouluun.