Olen jo armeijasta alkaen kokenut olevani osa ikäistäni porukkaa jollain laisella jaetulla psykologisella ja telepaattisella oudolla tavalla.
Ennen armeijaa olin vielä yksilö, mutta armeijan jälkeen osa jonkunlaista miesarmeijaa. Myös siviiliaikanani.
Armeijassa ikäänkuin oma persoonani kuoli pois ja tilalle tuli joettu tietoisuus muiden tupalaisten ja miesten kanssa.
Rekisteröin usein omanmaailman tapahtumia myös palstalta jonkun toisen kirjoittamana. Vaikka mitään tietoa en olisikaan itse antanut.
Miten pääsen irti kollektiivisesta joukkopsykoosista ja kuuluvuudesta ikäisiini miehiin? Pidän heitä inhottavina ja en olisi koskaan halunnut olla osa heitä, vaan pysyä ikuisesti omana itsenäni ja yksilönä.
Ennen armeijaa olin vielä yksilö, mutta armeijan jälkeen osa jonkunlaista miesarmeijaa. Myös siviiliaikanani.
Armeijassa ikäänkuin oma persoonani kuoli pois ja tilalle tuli joettu tietoisuus muiden tupalaisten ja miesten kanssa.
Rekisteröin usein omanmaailman tapahtumia myös palstalta jonkun toisen kirjoittamana. Vaikka mitään tietoa en olisikaan itse antanut.
Miten pääsen irti kollektiivisesta joukkopsykoosista ja kuuluvuudesta ikäisiini miehiin? Pidän heitä inhottavina ja en olisi koskaan halunnut olla osa heitä, vaan pysyä ikuisesti omana itsenäni ja yksilönä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tapahtuiko siellä jotakin ikävää?
Ei tietääkseni mitään hirveän kummallista, kerran tosin minua kiusattiin ja sitte uhkasin tappaa yhden tupalaisen. Mutta vaihdoimme tupakavereita myöhemmin.
Enemmänkin armeijassa minulle tuli tunne ettei kukaan nainen rakasta minua omana itsenäni, eikä ole koskaan rakastanut. Tai tuli tunne että annettu rakkaus oli valhetta. Masennuin tästä tosi kovasti.
Tämä suurin ongelma mikä minulla armeijassa oli, niin huono itsetunto ja annoin muiden rökittää ja pompotella itseäni loputtomiin. Syytin kaikesta itseäni itsevihan takia. Pidin itseä muunmuassa homona ja siksi uhkasin tappaa sen tyypin ettei minua kiusattaisi homoksi.
Kuitenkin sen äärettömän kovan itsevihan ja syyttelyn takia oma persoona ikäänkuin vain kuoli pois.
En kuitenkaan omasta mielestä ole homo.
Kuulostaa traumaattiselta kokemukselta, jonka vaikutukset ovat kauaskantoiset. Tarvitset tuohon ehkä toisen ihmisen kanssa trauman purkua, sillä se vaikuttaa elämääsi negatiivisella tavalla. Huonot kokemukset ovat jättäneet syviä haavoja.
Varsinainen alkulähde on siellä ensimmäisessä hyväksikäytössä luultavasti. Sen seuraamukset ovat olleet vakavia ja aiheuttaneet turvattomuuden tuntoa myöhemmin. Asioiden poissulkeminen on tapahtunut mielen suojelemiseksi, mutta niiden vaikutus myöhemmin on vahingollista elämällesi. Kannattaisi keskustella niistä asiantuntijan kanssa.
erkaanuut taas luultavasti enemmän omaksi yksilöksi. Sama se on työporukoissa, joissa tiivis yhteishenki. Siitä psykoosista irtautuminen kestää aina vähintään sen yhden vapaapäivän. Olen ollut tänään töissä ja ajatukset ovat edelleen aikalailla työpaikassa ja ihanissa -kavereissa. Viihdyn hyvin siellä ja tykkään kaikista, mutta vapaapäivät ovat ehdottomasti tarpeen. :)
Itse luulen että tässä on kyse jostain vakavammasta. Minulla on ilmeisesti lapsuuden hyväksykäyttöä, ja armeijan ympäristö missä en voinut henkisesti olla turvassa mahdolliselta raiskaustilanteelta. Sai jollain tavalla oman minuuden kuolemaan pois.
itse ajattelen, että kaveri tarvitsee vain muutaman päivän etäisyyttä huomatakseen, että hän itseasiassa on oma erillinen yksilönsä, vaikkakin on nyt olosuhteiden pakosta armeijan harmaissa. Siellä yhdessäoleminen on hyvin tiivistä, joten kokemus joukkopsykoosista ei ole välttämättä kovin kaukaa haettu. Mennäänhän me jo palstailusta joskus joukkopsykoosiin! :D
"enpäusko",
jos sää naurat hyväksikäytölle,
niin mun on valitettavasti tapettava sut
Mielenkiintoinen aloitus. Miksi tämä "kollektivisoituminen" tapahtui juuri armeijassa tai armeijan vaikutuksesta? Koetko jotenkin kadottaneesi itsesi? Voihan olla mahdollista, että armeija-aikanasi olit vielä sen verran märkäkorva (henkisesti kehittymätön), että kuvaamasi joukkopsykoosi vastasi silloin johonkin tarpeeseesi. Nyt vanhempana tarpeesi ja arvosi ovat muuttuneet. Et silti jostakin syystä löydä omaa tapaasi toteuttaa miehenä olemistasi... Kuinka pitkä aika armeija-ajasta on?