Olen käynyt juttelemassa psykologille lähinnä huonoon itsetuntooni liittyvää minäkuvaa. Itsetuntoni on muuten hyvä, mutta ainaiset pettymykset ovat aiheuttaneet huonon minäkuvan parisuhde elämään, joten suhteeni eivät kestä juuri mitään. En ole koksaan ollut väkivaltaan taipuvainen saati edes mustasukkaista sorttia, vaan syy miksi käyn juttelemassa johtuu siitä, että luottamukseni parisuhteissa kumppaneihin menee helposti, koska itsetuntoni parisuhteissa on nollissa ja ajan tavallaan näin kumppanin tahtomattani pois.
Tämä olkoon alustus asiaan. Niin, psykologini lähtee toisaalle, joten hän ehdotti jos jatkaisin tapaamisia kuntoutuspsykoterapiassa johon mennään lääkärin lähetteellä. Hän voisi lähettää sitten keskustelemamme asiat psykoterapiaan ettei tarvitsisi kaikkia aloittaa alusta ja saisi vielä syvempää analyysia itsetuntooni.
Olenkin nyt lukenut nettiä ja joka paikassa missä vastaavia aiheita puidaan sanotaan, että lääkäreillä on aina ilmoitusvelvollisuus poliiseille ja aselupien evääminen edessä jos kyse "mielenterveyden" ongelmista johon kai huono itsetuntokin sitten on liitoksissa.
Itselleni metsästys ja ammunta harrastus on töiden jälkeen lähes puoli ammatillista ja pakko todeta, että sellaista riskiä en ota jossa puolet elämästäni tuhotaan mielivaltaisesti vain siksi, että haluan selvittää mieleni ongelmakohtia.
Nyt olenkin pattitilanteessa jossa valita parisuhde tai harrastus. Suhteeni päättyvät aina näihin ongelmiin, mutta harrastus on sitävastoin tuonut iloa koko vuoden kiertoon.
Kai se on sitten tämän valvonta yhteiskunnan takia unohdettava perhe elämä ja keskityttävä vain yksinäiseen harrastamiseen koska avun hakeminen on näköjään rangaistavaa..
Onko muilla kokemuksia miten nämä asiat ovat liitoksissa lupien suhteen?
Tämä olkoon alustus asiaan. Niin, psykologini lähtee toisaalle, joten hän ehdotti jos jatkaisin tapaamisia kuntoutuspsykoterapiassa johon mennään lääkärin lähetteellä. Hän voisi lähettää sitten keskustelemamme asiat psykoterapiaan ettei tarvitsisi kaikkia aloittaa alusta ja saisi vielä syvempää analyysia itsetuntooni.
Olenkin nyt lukenut nettiä ja joka paikassa missä vastaavia aiheita puidaan sanotaan, että lääkäreillä on aina ilmoitusvelvollisuus poliiseille ja aselupien evääminen edessä jos kyse "mielenterveyden" ongelmista johon kai huono itsetuntokin sitten on liitoksissa.
Itselleni metsästys ja ammunta harrastus on töiden jälkeen lähes puoli ammatillista ja pakko todeta, että sellaista riskiä en ota jossa puolet elämästäni tuhotaan mielivaltaisesti vain siksi, että haluan selvittää mieleni ongelmakohtia.
Nyt olenkin pattitilanteessa jossa valita parisuhde tai harrastus. Suhteeni päättyvät aina näihin ongelmiin, mutta harrastus on sitävastoin tuonut iloa koko vuoden kiertoon.
Kai se on sitten tämän valvonta yhteiskunnan takia unohdettava perhe elämä ja keskityttävä vain yksinäiseen harrastamiseen koska avun hakeminen on näköjään rangaistavaa..
Onko muilla kokemuksia miten nämä asiat ovat liitoksissa lupien suhteen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No ihan ensiksi todettakoon että mielenterveytesi on tärkeysjärjestyksessä numero 1.
Aseluvat on aina harkinnanvaraisia mutta kaikki varmasti sitä mieltä että teet oikein jos käyt juttelemassa asioista senkin uhalla että poliisi harkitsee aselupien jatkoa. Parempi kaikille että teet näin eikä niin että päädyt johonkin lööppiin tai tilastoon.
Niin on. Lööpit ja tilastot eivät vaan kartu minun tekemisistäni. Tuossa lienee suurin erhe, mitä kuvitellaan mielen asioista. Kaikki eivät ole suljetulle tarkoitettuja ja mieli voi olla apua tarvitseva ilman mitään uhkaakaan. Eihän hammastakaan revitä suusta vaan sentakia, että se on kipeä. Se paikataan ja hoidetaan kuntoon. Itsetunto kysymykseni juontaa juurensa vain lukuisista pettymyksistä ja tiedän, että kun saan niihin rakentavaa palautetta ja keskusteluapua asiansa osaavan henkilön kanssa homma normalisoituu.
Vaarantamatta harrastustani on onneksi helpompikin tie. Meinaan mennä suoraan yksityiselle psykoterapeutille. Se vaan maksaa, mutta sinne ei sen kummempia lähetteitä tarvi. Mutta maksaa mitä maksaa. Haluan tämän ongelman kuntoon, jotta elämänlaatu myös paranee ja suhteetkin etenevät näin pitkällä tähtäimellä myös paremmin.
En usko, että aselupasi ovat vaarassa tuon kaltaisen ongelman takia. Lääkäri voi ilmoittaa viranomaisille, jos katsoo sinun olevan vaaraksi itsellesi tai kanssaihmisille. Kuvailemasi ongelma ei aiheuta mielestäni ilmoitusta. Jos ongelmaansa hakee ja saa riittävän ajoissa apua, niin se ei ehdi sille tasolle, joka ylittäisi ilmoituskynnyksen.