Tytärpuolen takiako erota?

Kysyppä itseltäsi onko sinun käytös normaalia? No ei ole,jos olet noin mustasukkainen heidän yhdessä olostaan? Heh... kurjaa että sulla on omaan lapseen huonot välit ette halua olla toistenne kanssa, se ei tarkoita etteikö muut halusi olla omiensa kanssa. Outoa käytöstä ja ajattelua sinulta.
Olet niin omistushaluinen että haluat viedä isän ja lapsen ajan heiltä ppois tulla asenteella. Olet todella outo. Teet itsestäsi idiootin.
Otappa niskasta itseäsi kiinni ja ryhdyt olemaan oman lapsen kanssa enemmän ja pidät lapsestasi huolta äläkä jätä häntä oman onnensa nojaan heitteille. Aloita itsestäsi älä muista.

Ihan hyvä että antavat sinun ymmärtää että olet vaan joku siinä talossa, ettet ala kuvittelemaan että menet miehen lapsen edelle, koska et mene. Miehelle lapset ovat tärkeitä. Opettele sinäkin tykkäämään omista lapsistasi.

Säälin sua, kannattaa mennä ammattiauttajalle puhumaan, jos koituu ongelmaksi se että toiset vanhemmat välittävät omista lapsista ja sinä et. Vihaat ja inhoat omiasi, kaikki eivät.

Todellakin kannattaa lähteä, älä pilaa toisten elämää, jos omasi on pilalla.

Ehkä ongelma tosiaan on sinulla,
mikäli tytär ei päivittäin pyydä isäänsä kahville, kaljalle, syömään ?
Jos heillä on läheiset välit, varmasti mielellään tapaavat silloin tällöin.

Minkälaiset välit sinulla on tytärpuoleesi? Oletko ehkä mustasukkainen miehesi yhteydenpidosta omaan lapseensa? Miten miehesi suhtautuu sinun lapseesi?

Uusperhekuviot ovat usein vaikeita...toivottavasti pystytte puhumaan keskenänne ja selvittämään "pelisäännöt". Tarvittaessa perheterapiaan?

Kyll tuo eukko ap, on syyllinen ja vainoharhainen elätti. Pelkä että joutuu kohta elättämään itsensä siksi haukkuu ja rietostelee jutuillaan räikeästi.
On se kumma, ett kun vanhemmilla ja lapsilla on hyvin asiat, se on väärin ja kun ei ole senkin on värin.
Koita nyt hyvä ihminen päättää miten sie tahtoisin sen olevan omasta mielestä. Heidän suhdettaan et voi muuttaa vaikka kuin haluisit päsmäröidä.
Jos sulle lasten ja vanhempien yhdessä olo on katkera pala, lähde veke he ei kaipaa tuommosta eukkoa sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei.
Hae tosiaan sitä apua tuohon mielentilaan, ja hoida ensin oman lapsen ja sun asiat kuntoon ja ala elämään teidän omaa elämää. kenenkään e tarvi tehdä sun pillin mukaan. Olet säälittävä muumi.

Mikä on tyttöpuoli? Puolikasta ihmistä ei ole olemassakaan. Esim veroilmoituksessa on vaan kokonaisia ihmisiä. Mun veroilmoituksessa on ollut kokonaisian lapsia yhtään pulta ihmistä ei ole ollut. Kukaan ei sitä selitä miten jonkun perheessä on pu0likkaita ihmsisä?

Kakkuja on puolikkaita ja jauhelihaa puolikiloa ym elintarvikkeita mutta ei ihmsiiä.

Rinnastatteko ihmiset puoleen kiloon jauhelihaan tai puoleen kiloon perunoita?

Silloin kun kyseenalaistat miehen lasten aseman hänen elämässään, on sinun aika siirtyä sivuun.
Kenelläkään vieraalla ihmisellä ei ole oikeutta juoruta, valittaa, tai opastaa miten isä tai äiti oman lapsensa kanssa viettää aikaa, ei vaikka lapsi olisi 5o vuotias!!!
Silloin kun sinua se ärsyttää niin olet väärin perustein suhteessa.
Ja se että et näe itsessäsi ja lapsissasi mitään vikaa vaan siinä toisessa.

Sinun ei kuulu puuttua heidän yhdessä oloon ja raportoida siitä muille. Vaan hyväksyä tai lähtä.

YMMÄRSITKÖ????

Itse en ole eronnut, joten minun ei tarvitse olla mustasukkainen mieheni ja meidän tyttäriemme läheisestä suhteesta. Olen vain tosi iloinen, että heillä on rakstava isä, joka käy lounastunnilla heidän kanssaan syömässä.
Kahville meidät vanhemmat toki kutsutaan yhdessä, kaljalla emme lastemme kanssa käy eli onneksi heillä on omia kavereita. Juhannuksena voimme yhdessä ottaa kotioloissa skumppaa.

Avauksesta ilmenee, että tytären ja äitipuolen toisistaan "inhoaminen" on molemminpuolista, siksi avaajaa ei kutsuta kahville, eihän hän välitä olla tekemisissäkään, joten tuskin kahvikutsua odottaakaan. Silti isän toki pitää käydä kahvilla ja olla normaalisti yhteydessä lapseensa.

Kannattaa varmaan sitten erota, mikäli ei tätä tilannetta kestä. Kannattaako ahdistua tilanteesta, jonka on itse osaltaan aiheuttanut?

Se olisi sinulle parasta, erota. Et selvästikkään ymmärrä lasten olemista isän tai äidin elämässä olosuhteista huolimatta. Lapset voivat mennä omien vanhempien kanssa minne haluavat, se on heidän asiansa, ei sinun. He voivat viettää aikaa lasten ollessa pieniä tai aikuisia, siihen ei ole ikärajaa.
Lasten ei tarvitse irroittautua isästä eikä äidistä, mutta sinun pitää itsesi irrottautua tästämiehestä jolle omat lapset ovat ne tärkeimmät, juuri tälle miehelle oma tyttö on ykkös nainen, et sinä.
Sinun ei ole pakko nähdä tyttöä eikä ketään, ei ole sulla sellaista velvoitetta ollenkaan. Parempi olisikin ettet näkisi, sinua ei kumpikaan tarvitse elämäänsä. Olet todella raskas nainen henkisesti miehelle ja hänen lapselleen.
Et voi syyttää siitä isää ja lasta jotka haluavat viettää aikaa keskenään. Sinä olet raskas!!!

Siis kuka puhuu miehelle järkeä?? Sinä vai? Onko sinusta järkipuhetta se että estät miestä tapaamasta omaa lastaan????
Sulla todella outoja ajatuksia, estämistä, hankaloittamista, mollaamista, valittamista, pelkoa, mustasukkaisuutta, katkeruutta... lista on loputon.

Voiko tuosta asiasta edes neuvotella, se ei kuulu sulle muiden perheen asiat. Sen tekee kun rikkoo toisten perheet, itsehän siitä kärsii eniten. Lapsi on miehelle rakkain mitä sinä koskaan tulet olemaan. Kerää vaan kimpsut ja kampsut ja häivy. Se on järkipuhetta minulta sinulle.

Erot ja uusperheet voivat olla rankkoja lapsille ja vanhempien töppäilyistä voi tulla mitä lie traumoja mitä itsekkäät aikuiset eivät voi ymmärtää. Omalle lapselle olisit ihan sokea itsekkin mutta toisen lapsen traumoja ei voi ymmärtää kun ei se ole oma kakara.

Toisten uusperhe jälkeläisten elämää seuranneena olen huomannut kuinka kamalaa kilpailua siellä on mikä on säälittävää että on pakko kilpailla, ei vain voi elää niin kuin itse haluaisi. Uusperhe on yhtä kuin sairas perheyhteisö eikä pitäisi ihmetellä jos sieltä ei tule mitään ihan terveitä jälkeläisiä.

Olen itse lähtöisin karmeasta epäonnistuneesta uusperheestä itsekkin missä väkivallan kohteeksi joutuneena purkanut vihaa ja oireillut pahasti puolet elämästäni. Päihdeongelmien kanssa kamppaillut ja vasta yli puolet elämästäni eläneenä alan löytämään oman rauhan ja pääsemään ylitse katkeruudesta.

Itsenäistyminen ja ottaa etäisyyttä on helvetin vaikeaa ja suvussani on niitä jotka eivät ole itsenäistyneet koskaan kun on niin kamala läheisriippuvuus ettei se onnistu. Läheisriippuvainen tuntee että siltä viedään, varastetaan koko ajan jos se ei hätyyttele, ole kiinnitettynä siihen ihmiseen sairaasti.

Vasta iän myötä olen päässyt eroon mustasukkaisuudesta, hylätyksi tuntemisen peloista, arvottomuuden tunteista ja ihan kamala työ itsensänsä kanssa on tehty ja se vaatii yksinoloa ja mietiskelyä että ihan kaikista riippakivistä, kuormista pääsee pois. Ja kaikki ihmiset eivät pääse koskaan pois niistä että niin ne ovat loppuelämän. Vasta nyt olisin vaikka valmis vaikka uusperheeseenkin sillä osaisin kohdella kaikkia ihmisiä samanarvoisesti ja niin kuin itseänikin haluisin kohdella.

Omia lapsia ei ole mutta niillä joilla on niin usein huomaan ettei rakkautta riitä muille kuin omille eikä pitkän päälle edes sille puolisollekkaan enään ajan mittaan. Psygologiaa kannattaisi opiskella jos aikoo uusperhettä perustaa ja olla vapaa ihan kaikesta mustasukkaisuuden ja lähiriippuvaisuuden tunteista. Elikkä jos rakastaa itseään niin rakkautta ei tarvitse kerjätä eikä pelätä että toisen lapset vie itseltä pois. Mulla ei ole mitään omaa jotenka en ole sokeutunut omilleni violleni enkä elä silmälaput silmillä nähden vain toisten ihmisten viat mutta omiani en tunnista.


Luuletko että ei rikkinäiset perheet ja aikuisten kumppanien vaihtelemiset vaikuta lapseen ei positiivisesti ja eihän se lapsi rakastu vanhemman uuteen kumppaniin vaan shokki se se on sille vaikka se rakastunut uus kumppani ei sitä huomaa rakkauden huumassaan eikä oma vanhempikaan.


Lasten käytöshäiriöt juontuvat siitä kun lapselle pitäisi olla aikaa niin sen vie uus kumppani. Ydinperheessä ei tarvitse uutta suhdetta luoda kun lapsi on pieni ja tarvitsee aikuista eniten mutta eroissa se häiriintyy lapsen vanhemmuussuhde jos siinä tärkeimmässä kehitysvaiheessa luodaankin uutta suhdetta ja se lapsi jää sivuun. Minut sysättiin sukulaisten nurkkiin jotta äidilläni oli kahdenkeskistä aikaa uudelle suhteelle. Onneksi olkoon niin voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa että kaikki uusperheet ovat sairaita yksikköjä ja itsekkäiden aikuisten yhteisöjä missä lapsilla ei ole mitään sijaa kunhan on vain vittu tiellä ja jos ne kapinoi niin eron aiheuttajia.


Ota ero ja koita taas onneasi uuden eronneen perheen ja kakaroiden kanssa jos nappaa paremmin eikä kukaan riipu siinä äijässä mutta poikasi saa riippua. Tämmöisihähän vitun olla tai ollakko ollenkaan uusperheitä ihan kaikki on ja helposti vaihdetaan uuteen. Ei mitään rakkautta vaan voidaan vaihtaa sen mukaan mitä tilanne on. Jos joku tytärpuoli saa eron aikaiseksi niin et ole rakastanut sen isääkään sillä rakkaus saa kaikki ongelmat ratkeamaan ja elämässä on vittu ihan kaikilla ongelmia mutta ei sen takia jätetä kumppania jos rakastaa sitä.

Uusperheissä kukaan ei ole koskaan rakastanut ketään niin on helppoa vaihdella ja ongelmia kun tulee niin vaihdellaan taas uussin ongelmiin loputtomiin. Lapset sen tajuaa ensimmäisenä ja sinäkin olet ihan turhike joka vaihtaa kohta uuteen. Opiskele psygologiaa ja pääse läheisriippuvuudesta eroon niin silloin voi vasta uusperhettä perustaa. Opiskele mitä traumoja lapsille voi vanhempien erosta tulla ja hylkäämiskokemuksista. Päästä itsesi itsekkyydestäsi niin ettet ole enään numero ykkönen kenellekkään vaan ihan viimeinen oljenkorsi jos olet vihonviimeinen yksinhuoltaja.


Alennu ykkösestä vitoseen arvoasteikossa ihan vapaasti jos olet yksinhuoltaja ja epätoivoisesti pitäisi saada uusperhettä. Kusip'äisen ihmisen uusperhe ei onnistu ja sehän on tässä nyt nähty niin monesti.

Uusperheitä en kannusta sillä menköön psygologiaa opiskelemaan kun ei vittu ei ensimmäistäkään perhettä pysty perustamaan niin sitten jo toinen ja kolmaskin,

Eroa ja hae uusi uhri kun ei onnistu mitkään suhteesi niin vaihda äläkä vittu valita!

On onni etten laskenut miehen sutturoita lastemme lähelle koskaan, Se olisi ollut katastrofi meille ja en usko että lasten kanssa enää tuntisimme toisiamme, jos sutturat olisi päässeet lapsiani kiusaamaan ja haukkumaan, Miksi he olisivat meille tulleet meitä kiusaamaan?
En ymmärrä miksi jotkut isät päästävät sutturansa lastensa lähelle? Miksi kummasa? Ei ne ulkopuoliset naikkoset kuulu lasten ja exän elämään mitenkään. Siksihän se mies naista vaihtoi jotta pääsee lapsistaan eroon, jos ei kykene lastenkanssa olla lasten äidin kanssa niin miksi pystyisi sutturan kanssa?
Luojan lykky että emme ole koskaan moisia näätiä nähneet, ei ole väkisin tulleet meille kun mies en laskenut meitä haukkumaan, emmehän mekään ole menneet sutturoille kylään.
On järkyttävää pakottaa lapset näkemään perheenrikkojia, niin huonoa esimerkkiä ei lapsille soisi kukaan, onneksi me olimme fiksuja emmekä laskeneet naikkosia meille. Lapset saivat upean lapsuuden ja nuoruuden vailla pelkoa ja rumia naikkosia, eivätkä nytkään ole heitä nähneet, mies parka on ihan yksin ilman lapsiensa perheitä, ei vaaria nähdä, onneksi.
Se on miehen oma ratkaisu hylätä omat lapset, ei meidän, surullista.
Sitä se tekee kun tekee hölmöjä ratkaisuja. Me ollaan onnellisa kun ei ole sutturoita meillä nähty, menkööt sinne minne haluu, meille ei tulla.
Lapset ovat säästyneet palojlta, kun en päästäny sutturoita meille. Ovat sanoneetkin että olen maailman paras äiti. Se on helppo uskoa. Mies suree kun lapset hylkäsivät hänet, mutta hän hylkäsi lapset aikanaan ja sitä saa mitä tilaa.

On se kumma
ihmiset ei ikinä opi
miksi te eroatte
miksi te menette uudelleen heti jonkun toisen kaa yhteen,
miksi te ette tajua,
pereheitä joissa on lapsia EI pidä erota,
perehitten pitää aina pitää yhtä,
uusioperheet on tyhmyyden huippu,
kärsikää omasta tyhyydestyänne,
itse olette soppanne keittäneet,

Itse menin myös vähän yli 50 vuoden iässä samanikäisen eronneen naisen kanssa.
Alussa minua häiritsi naisen läheiset välit aikuisiin lapsiinsa. Päivittäin jotain viestiä tuli tyyliin, 'kissa kipeä, mitä teen'. Ärsytti, koska mielestäni oli outoa, että asiaa piti kysyä monen sadan kilometrin takaa.
Itsellä omiin oli ja on etäisemmät välit, joka minusta oli oikea tapa... Muutenkin minun lapset normaalimpia, muka.

Asiasta tuli jopa riitoja. Mutta olen ymmärtänyt, että olin vain kateellinen naiselleni asiasta. Olisin itse kaivannut samanlaista yhteydenpitoa omilta lapsiltani.

Nyt ollaan päästy harmoniaan. Pitäkööt yhteyttä kuten haluavat ja kyläilkööt halunsa mukaan. Itsekin yritän lähentyä omiin lapsiini.
Opettelussa on mennyt muutama vuosi.

Jotta saisi vähän täsmennystä tilanteeseen, niin pyytääkö tyttö isäänsä johonkin useita kertoja päivässä, vai pari kertaa viikossa, vai miten usein?

Jos kuka tahansa ihminen roikkuu toisessa useita kertoja päivässä, ja vaikuttaa siltä, ettei muuta elämää ole, niin kyseessä voi olla läheisriippuvuus. (Jolle voi olla monta syytä. Sinäkin olet voinut olla sen syntyä aiheuttamassa osaltasi.)

Jos sen sijaan tytär haluaa tavata isänsä viikottain tai pari kertaa viikossa kun lähellä asuu, ja muutoin viettää aikaansa muidenkin ihmisten kanssa tai omissa muissa puuhissaan, niin kyseessä on ihan normaali kahden toisilleen läheisen ihmisen ihmissuhde, isän ja tyttären tavallinen suhde.

Sinun avauksestasi ei oikein saa kuvaa siitä, onko tämä jonnekin iskän pyytäminen siis jatkuvaa ja arkea häiritsevää, vai olisitko itse sitä mieltä, ettei parikymppinen tyttö saisi kaivata isäänsä edes joka viikko?

Minä olen 38v ja soitan isälleni noin pari kertaa viikossa. Lisäksi lähettelemme kuvia. Minä lapsista ja isäni usein remonttiprojektistaan. Välimatkaa meillä on valitettavasti 600km, joten emme tapaa usein, mutta kun tapaamme, niin usein viikon kerrallaan. Meillä on ihan normaali ja hyvä suhde.