Olen menossa naimisiin elokuun alkupuolella ja kutsutkin on jaettu jo hyvän aikaa sitten.
Olen kuitenkin empinyt, olenko ihan oikeasti valmis menemään naimisiin, kun en ole ihan kaikkinensa sinut itteni kanssa. En ole valmis sitoutumaan vaikka kihlattuni tuntuukin tälläkin hetkellä maailman parhaimmalta. Minua pelottaa tuleva vastuu. Minua myös mietityttää oman uskon vahvuus. Onko uskoni riittävän vahva, että jaksan mahdolliset vastoinkäymiset?
Kuten kaikki tietävät, vanhoillislestadiolaiseen perhe-elämään kuuluu valtavasti vastuuta, jos jälkikasvua aletaan siunaamaan. Kysymykseen taas ei tule ehkäisy, koska se ei ole oikein ja tuskin kihlattunikaan sellaista hyväksyisi, jos ottaisinkin sen puheeksi. En ota, koska haluan vaeltaa uskovaisena. Tällaisena heikkona uskovaisena olisi helpompaa elää naimattomana ja tällä hetkellä mielessäni vain pyörii jatkuvasti kysymyksiä, kuten, voinko vielä peruuttaa? Tiedän, että kihlatulleni se olisi järkytys, mutta toisaalta tässä täytyy ajatella myös itteä. Niin paljon häntä rakastan, mutta vastuu ja sitoutuminen minua pelottaa :(
Olen kuitenkin empinyt, olenko ihan oikeasti valmis menemään naimisiin, kun en ole ihan kaikkinensa sinut itteni kanssa. En ole valmis sitoutumaan vaikka kihlattuni tuntuukin tälläkin hetkellä maailman parhaimmalta. Minua pelottaa tuleva vastuu. Minua myös mietityttää oman uskon vahvuus. Onko uskoni riittävän vahva, että jaksan mahdolliset vastoinkäymiset?
Kuten kaikki tietävät, vanhoillislestadiolaiseen perhe-elämään kuuluu valtavasti vastuuta, jos jälkikasvua aletaan siunaamaan. Kysymykseen taas ei tule ehkäisy, koska se ei ole oikein ja tuskin kihlattunikaan sellaista hyväksyisi, jos ottaisinkin sen puheeksi. En ota, koska haluan vaeltaa uskovaisena. Tällaisena heikkona uskovaisena olisi helpompaa elää naimattomana ja tällä hetkellä mielessäni vain pyörii jatkuvasti kysymyksiä, kuten, voinko vielä peruuttaa? Tiedän, että kihlatulleni se olisi järkytys, mutta toisaalta tässä täytyy ajatella myös itteä. Niin paljon häntä rakastan, mutta vastuu ja sitoutuminen minua pelottaa :(
Vastaukset 29
Vanhimmat
Peru ihmeessä häät. Jos kihlattusi rakastaa sinua, hän ymmärtää.
Tietenkin voit peruuttaa. Tuossa vaiheessa voi, mutta naimisissa ei. Miksi menit epävarmalla pohjalla tuonne asti? Puhu asiasta kokeneiden kanssa.
Keskustele epävarmuudestasi kihlattusi kanssa. Hänellä on oikeus tietää epäilyksistäsi.
Ennen vihkipäivää voi häät peruuttaa, vaikka kutsutkin on jo lähetetty.
Kyseessähän on Sinun ja kihlattusi elämä, se on kaikista tärkein tällä hetkellä.
Itselläni on kokemus parinkymmenen vuoden takaa vastaavanlaisesta tilanteesta. Meille oli tullut kutsu häihin, jotka olivat melko suureelliset ohjelmineen ja tarjoiluineen. Viikko ennen häitä tuli kirje häiden peruuntumiseta ja mahdollisesta häiden myöhemmästä ajankohdasta, jota ei koskaan tullut.
Meille siitä aiheutui vain pieni vaiva kun tuli lahja hankittua ym. matkanjärjestelystä ja vaatehankinnoista, mutta se oli pikku juttu sen rinnalla, että kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä olisivat avioituneet.
Juttelin ja tulin taas siihen tulokseen, että en ehkä haluakkaan vielä hätiköidä ja purkaa kihlausta. Ehkä se voi ennen pitkää olla myöhäistä, mutta kun katson rakastani, niin en vain voi katkaista tähän. Epäilykset tulevat aina ennen pitkään uudelleen esiin, eli seurustelumme on minun puolelta niinsanotusti epävakaalla pohjalla.
"Tällaisena heikkona uskovaisena olisi helpompaa elää naimattomana"
Toisaalta sinkku, ainakin mies, joutuu helposti syntiin seksuaalisuuteen liittyvien kiusausten vuoksi. Avioliitossa ei pitäisi tuota ongelmaa olla. Seksuaalisuus on tietysti vain yksi osa ihmistä, mutta samalla niin vahva.
Mutta epävarmalla pohjalla ei kannata mennä naimisiin ja on muitakin ongelmia kuin tuo kiusaus. Mielestäni kannattaa kuunnella itseään. Toinen on voinut vaikka painostaa avaajaa, kuka tässä tietää, miten nuo asiat ovat.
Jumala säätää nuo asiat ja tietää, miten tehdä. Epävarmuus ei ole suotta, joten kuuntele itseäsi! Ja kun kirjoitat, ettet ole valmis, niin tiedät itsekin...
Valitettavasti tämä maailma ei ole sen paremmin epävarmoille kuin vastuunsa pakoilijoillekaan. Yritä ryhdistäytyä.
"Kuten kaikki tietävät, vanhoillislestadiolaiseen perhe-elämään kuuluu valtavasti vastuuta, jos jälkikasvua aletaan siunaamaan."
Tuskin vastuu sen suurempi on kuin normaalissakaan perhe-elämässä. Vastuuta ja huolenpitoa per ihmisyksilö saattaa toki riittää vähemmän.
"Kysymykseen taas ei tule ehkäisy, koska se ei ole oikein."
Tuota et varmasti ole itse keksinyt, vaan joku on sen sinulle uskotellut. Raamatusta se ei ole.
Se on ihan sama mitä Raamatussa on, koska lestalainen ei siitä välitä vaan kuuntelee puhujiensa tarinoita joita on oulussa päätetty laumalle kertoa kuka tietää mistä syystä.
ja uskosi on heikko ihan vaan siksi koska et ole koskaan edes tullut uskoon, olet vain veeäljoukon mukana kulkija, ja se on melkoisen eri asia kuin omakohtainen uudestisyntymä Jumalan Hengestä, josta asiasta tuskin tiedät yhtään mitään tällä hetkellä.
Ehkäisy ei ole synti. Älä uhraa tulevaisuutesi tämän harhaopin takia. Muuten olet oikeassa. Pitää olla terve ja vahva jos aiotaan pitää suurta perhettä. Tämä ei sovi kaikille, ja lapsethan siinä joutuu kärsimään.
Älä kuuntele näitä eriseuralaisia. Kadotukseen ne sinut tahtoo. Lentävät vierellesi ja livertelevät tule tänne alas maailmaan. Jumala antaa voimaa.
Tottakai heti lesta ehtii varoittelemaan jotta laumassa toimitaan srk määräysten mukaisesti. On sikamaista että aivopesujärjestö pyrkii ohjaamaan ihmisten elämää! Mikäli aloittaja on epävarma avioliitostaan jo etukäteen niin silloin ei pidä mennä avioon. Siitä tulee elämänsä virhe jota on myöhäistä katua jälkeenpäin. Avioero ei tule enää kysymykseen koska ulkopuoliset pitävät huolen ettet uskalla erota vaikka mieli tekisi. Nyt ei ole myöhäistä, kuuntele itseäsi ja tee ratkaisu.
Erotkaa lahkosta ja tulkaa Jeesuksen opetuslapsiksi. Totuus tekee teidät vapaiksi ja saatte elää omaa elämäänne uskossa Jeesukseen. Kukaan ei tarvitse vl-liikettä missään asiassa, se on harhaoppisten maailmallinen lahko.
Uskon että monella on ollut samoja ajatuksia ennen naimisiinmenoa. Se on varsin yleistä että on sitoutumiskammo. Nykyään moni vanhoillislestadiolainen ehkäisee, joten älä anna pelko ylisuuresta perheestä estää sinut menemästä naimisin. Pystytte varmasti vaimonne/miehenne kanssa sopimaan ehkäisystä kun se tulee ajankohtaiseksi.
Kyllähän seurustelukin on jo sitoutumista ja siihenkin ryhtymistä on harkittava tarkkaan. Mikä siinä niin pelottaa, jos kuitenkin rakastaa? Jos ette halua paljon lapsia, niin ainahan voi harrastaa vähemmän seksiä. Ja jos haluaisikin enemmän seksiä, niin avioliiton ulkopuolella sitä ei ainakaan saa... Elokuuhun on vielä aikaa ja ehdit ajatella, haluatko naimisiin vai et. Ehkä se ei kovin suuri skandaali olisi, jos lykkäisitte häitä ja kertoisitte häävieraille että haluatte miettiä, onko sittenkään vielä sopiva ajankohta naimisiinmenolle. On toki kohteliasta ilmoittaa mahdollisimman aikaisin, jos häitä ei järjestetäkään, etteivät ihmiset turhaan osta uusia vaatteita yms.
Mua kaduttaa, ku luulin jo olevani valmis aloittaa seurustelun ja myöhemmin valmis kihloihin.
Uskonto on jännä juttu, toiset tappavat sen puolesta, toiset elävät kuin orjat sen puolesta. Maailmassa on Järjetön määrä uskontoja. Suurin osa suomalaisista on opettu elämään kristinuskon perusteilla. Uskontoja on kautta-aikoijen käytetty sotien perustana. Se mihin kukin uskoo on oma asiansa, mutta itse ajattelen uskontoa nykypäivänä lähinnä yhteisöllisyytenä. Hirveän vaikea kuvitella, että maailmassa on niin monta uskontoa, että tämä meidän on nyt se oikea. johon meidät on opetettu ja siksi pidämme muita uskontoja väärinä. Pelkkä sana uskonto, sanoo että kyseessä on joku johon uskotaan silmittömästi, ilman minkäänlaista todistusta.
Mihin sinä uskot?
Älä ihmeessä mene naimisiin.
Minä mietin samaa viimeiseen aamuun asti eli häihin asti että onkohan tässä jotain järkeä. Tuntui että ei ole.
Ja valitettavasti tuo tuntemus oli oikea. Olihan naimisiin meno hölmöin temppu mitä olen elämässä tehnyt. Kadutti melkein saman tien ja muutaman kuukauden päästä selvisi viimeistään että mihin kiikkuun oli joutunut.
Ja aivan väärän ihmisen kanssa. Tässä sitä on koitettu kestää kolmisenkymmentä vuotta. Kun ei mieti ollenkaan mitään niin kuolemahan tässä lähestyy ja päästää päiviltä ja tästä kurjuudesta.
Mietin, milloin uskallan ottaa asian puheeksi. Perheen perustamiseen musta ei oo.
Missään tapauksessa ei kannata mennä naimisiin tuollaisessa tilanteessa! Itse avioliittoa vuoden verran kokeneena voin sanoa, että se ei ole hyvä ratkaisu kuin ehkä todella toisiaan rakastaville. Epävarmoissa tilanteissa neuvon, unohda. Kannattaa heittää mielestään myös jeesukset ja lestadiolaisuus, ne eivät anna mitään hyvää ihmisen elämään. Neuvon sinua rohkeasti tutkimaan muita elämänkatsomuksia, filosofiaa, psykologiaa, tiedettä ja muita uskontoja. Esimerkiksi buddhalaisuus ja idän uskonnot voivat tarjota mitä syvintä iloa ja viisautta ihmisen elämään! Älä pelkää jäädä yksin. Olet ajatteleva ja vahva ihminen. Näissä ihmissuhdeasioissakin oppii melko nopeasti sellaisen järkevän nykyaikaisen mallin, jossa voi hoitaa seksuaalisuuttaan välillä jonkun toisen kosketusta kaipaavan kanssa. Turvallisesti suojautuen tietysti, koska näin modernina aikana ei ole enää järkevää hankkia lapsia maailmaan kärsimään. Ja onhan niistä myös kauhea vaiva! Toivon sinulle selkeyttä ja rohkeutta elämään!
Voi Isä sentään, kun olen todellisessa ristiriidassa. Uskoa en haluaisi jättää, mutta toisaalta avioliittokin lienee mulle liikaa. Olen miettiny pääni puhki, kuinka epäuskosilla on helppoa, ku voi vain tutustua toisiin, eikä ole pakko sitoutua. Voi ehkäistä jne. Mutta kun ite kuitenki samalla aikaa mietin, että jos niin alkaisin elää, Jumala rankaisisi mua, enkä pääsis taivaaseen. Sinkkuna olisi helpompaa pysyä uskomassa...
Mitä takeita noilla spekseillä on taivaaseen joutumattomuudesta?
Siis onko ystäväsi etunimi Usko jota et haluaisi jättää? Jollei niin ole niin miten ihmeessä menetät uskosi jollet mene naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Jotakin hyvin kummallista siinä nyt on?
Jokaisella on henkilökohtainen usko ja uskonnonvapaus. Miten se on kytketty/kytkeytyy avioliittoon?
Tarkoitin siis sitä, että jos menen naimisiin ja huomaankin, ettei avioelämä ole mua varten. Tai jos meille tulee jatkuvasti erimielisyyksiä, joista emme pääse sopuun. Tällöin kilvoittelu voi alkaa tuntua liian vaikealta ja houkutus erota kasvaa. Ja jos eroaa, niin Jumalan Sanan valossahan se ei ole oikein. Tai jos eroaakin, niin uuden kanssa ei saisi mennä enää ikipänä naimisiin, ellei exä satu kuolemaan. Eli mun usko voi joutua avioliitossa koetteille joko siten, että mahdollinen perhe-elämä onkin liian vaikeeta mulle jonka vuoksi saatan väsyä, uupua ja lopulta menettää uskon. Tai sitten nostan kytkintä ja lähden vetää, joka sekin on Jumalan Sanan valossa syntiä. Sinkkuna minulla ei olisi näitä murheita.
Niinpä, mutta kun olet etukäteen jo noin epäilevä niin miksi sitoisit itsesi sellaiseen josta olet epävarma. Eihän avioliittoon ole pakko mennä joten odota. Ehkäpä jonain päivänä olet varma ja rinnallasi on ihminen jonka kanssa jaat yhdessä elämäsi. Eihän kanssaihmiset voi painostaa sinua mihinkään. Ole rehellinen itsellesi, se on lähtökohta kaikkeen elämässä. Tämä vain ystävällisenä neuvona.
Järkytyksiä voi tulla avioliitossa. Jos olet epävarma, älä tee hätiköityä ratkaisua.
Siirtäkää suosiolla häitä Kihlauksen purusta voitte sopia jos toinen/molemmat sitä haluaa. Kihlaus on lupaus avioliittosta joka nyt siirtyy joten ehkä on hyvä purkaa kihlaus. Voitte silti jatkaa seurustelua ja naimisiinhan voi mennä myös ilman kihlausta. Esteettömyys tod saa nykyisin tilattua myös netistä kun tai jos haluatte häät myöhemmin. Häiden ei oo pakko olla kirkossa vaan esim kotona tai luonnon keskellä.
Avioliitto on kuten nimikin ilmaisee liitto kahden ihmisen välillä. Se ei tarkoita sitä että liitossa molemmat omistavat toisensa. Siis he ovat edelleenkin itsenäisiä ihmisiä ja kummallakin on edelleen oma identiteetti.
Tunnen vl-liikkeen ihmisiä lähipiiristä ja olen saanut käsityksen että kahden ihmisen avioliittoa rajoittaa ulkopuolinen kontrolli. Kun mies ja nainen yhdistetään yhteiseen liittoon he ovat koskemattomia ulkopuolisilta. Vl-liikkeessä se ei onnistu, järjestöllä on omat "mittapuut" jonka mukaan on elettävä.
Se on vakavan harkinnan paikka mitä kukin elämältään toivoo. Se on lyhyt - elä !