JokunenX

kertoi saaneensa kielillä puhumisen armolahjan, kun Jumala ohjasi hänet helluntaiseurakunnan kokoukseen. Sen jälkeen hän sai vahvistuksen siitä, että asia tuli Jumalalta ev.lut. srk:ssa, jossa profetian armolahjan omistanut nainen toi hänelle hlön omalla nimellä varustetun kirjeen, jossa nainen kertoi, että kielillä puhumisen armolahja tuli Jumalalta.

Armolahjan saaja kävi vain yhden kerran helluntaiseurakunnassa ja toimii tällä hetkellä ev.lut. srk:ssa ja myöskin armolahjat toimivat hänen kauttaan.

Miksi kyseinen todistus pitäisi viedä hellarien palstalle? Eikö vanhoillislestadiolaisuus ole yksi ev.lut. kirkon herätysliike?

Ehdotus kirjoitti:

kertoi saaneensa kielillä puhumisen armolahjan, kun Jumala ohjasi hänet helluntaiseurakunnan kokoukseen. Sen jälkeen hän sai vahvistuksen siitä, että asia tuli Jumalalta ev.lut. srk:ssa, jossa profetian armolahjan omistanut nainen toi hänelle hlön omalla nimellä varustetun kirjeen, jossa nainen kertoi, että kielillä puhumisen armolahja tuli Jumalalta.

Armolahjan saaja kävi vain yhden kerran helluntaiseurakunnassa ja toimii tällä hetkellä ev.lut. srk:ssa ja myöskin armolahjat toimivat hänen kauttaan.

Miksi kyseinen todistus pitäisi viedä hellarien palstalle? Eikö vanhoillislestadiolaisuus ole yksi ev.lut. kirkon herätysliike?

Ei kiinnosta kuunnella villihenkien juttuja. Laitatte jalustalle jonkun mongerruksen, jonka ymmärrän hyvin eritavalla.

Minua kirjoitti:

Ei kiinnosta kuunnella villihenkien juttuja. Laitatte jalustalle jonkun mongerruksen, jonka ymmärrän hyvin eritavalla.

Voi kun niin monet ovat saaneet maistaa väärää hengellisyyttä so. karismaattista ”show’ta”, josta niin monet ovatkin joutuneetkin eksymykseen. Esim. juuri helluntailaisuudessa opetetaan, että jollei puhu kielillä, ei ole saanut henkikastetta ts. täyttynyt hengellä. Helluntailaiset siis ovat tehneet kielilläpuhumisesta sakramentin. Tästä taas seuraa, että heillä on kahdenluokan kristittyjä, pidemmälle päässeet ovat täyttyneet hengellä ja sen merkkinä ”kielet”, sekä alemmanluokan kristittyjä jotka hakevat ”kielilläpuhumista” ja henkikastetta, keinolla millä hyvänsä. Koskaan tästä ei tule loppua, sillä antautua ja antautua pitäisi.

Tästä ovat monet (ex- helluntailaiset) todistuksensa antaneet kun ovat oppineet riemuitsemaan autuudestaan: ”sata kertaa, kiitos Jeesus, ja saivat kielet”. Huomionarvoista on, että kysymyksessä on ns. ”siansaksa”, jota kukaan ei ymmärrä. On syytä tarkata pyhän Raamatun opetuksia: 1. maailmassa ei ole yhtään kieltä, joka ei olisi ymmärrettävissä (1.Kor.14:10). 2. Raamatussa kielilläpuhuminen oli, jo jotain olemassa olevaa kieltä, so. erikieliä (Apt.2:6; 11:15; 1.Kor.12:28). 3. Raamatussa kielilläpuhuminen oli vain muutamille tarkoitettu lahja (1.Kor.12:28) ja Paavali nimenomaan sanoo, etteivät kaikki puhuneet kielillä (1.Kor.12:30). Helluntailaisten kielilläpuhuminen, joka heidän mielestään kuuluu kaikille, on joko sielullista läpikiitoksella saatua, matkittua tai itse perkeleestä, valheen isästä ja mestarista.

Myös se kieli minkä Paavali sanoo olevan salaisuuksia Hengessä (1.Kor.14:2), oli jotain jo olemassa olevaa kieltä, sillä hän (jakeissa 13-15) opettaa, että on rukoiltava Hengellä ja myöskin ymmärryksellä, koska muuten ymmärrys on hedelmätön. (1.Kor.14:19-20), Paavali taas kiittää Jumalaa, että hän puhuu kielillä enemmän kuin muut, mutta sanoo, ettei tule olla ymmärrykseltään lapsi. Vielä kun (jakeessa 26) nimenomaan sanotaan: ”mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoot rakennukseksi”. Jumalanlapsina emme tahdo asettaa kielilläpuhumista jalustalle kenenkään ihailtavaksi: Jumalan sana synnyttää uskon ja sakramentit pitävät sitä yllä. Mitkään muut armolahjat, eivät yllä samaan. Me ihmiset kun olemme niin taipuvaisia ”sekoilemaan”, niin on hyvä rukoilla ja pyytää Jumalalta, että hän puhuisi meille yhä selkeästi saarnojen ja laulujen ynnä todistuksien kautta.

Luther sanoo: ”(Apt.8:17 ym.) tosin kerrotaan apostolien panneen kätensä kastettujen päälle, että nämä saisivat Pyhän Hengen. Tämän Paavilaiset soveltavat konfirmaatioon. Kätten päällepaneminen tapahtui sen vuoksi, että kastetut julkisesti havaittavin merkein saisivat Pyhän Hengen ja kykenisivät puhumaan, saarnaamaan evankeliumia, monilla kielillä. Tämä on kuitenkin jo aikaisin hävinnyt, ja jäljelle on jäänyt sitä muistuttava toimitus pappis- eli saarnaajan virkaan asettaminen eli vihkimisen yhteyteen” (Kirkkopostilla 1, uudenvuodenpäivä epistola saarna).
Pyhä Raamattu on kirjoitettu, apostoleita ei enää ole ja sana merkein vahvistettu (Mark.16:20; Hebr.2:3). Raamattua ei voi enää sikäli vahvistaa. Murrosajan merkit siis, joita oli aina ja kaikkialla, ”osoittautuvat” lakanneiksi, sillä eihän enää ole murrosaikaakaan.