Olen ikävässä tilanteessa tai itseasiassa ihminen joka on minulle hyvin läheinen. Hän on 16- vuotias tyttö joka alkoi laihduttamaan täysin normaaleista mitoista, koska kuvitteli itseään lihavaksi... nyt hän laihtunut 15 kiloa vain muutaman kuukauden sisällä eli painaa n. 43 kiloa ja pituutta on noin 160-165. Olen yrittänyt puhua hänelle, koska pelkään että hän ei ymmärrä omaa parastaan ja jatkaa laihduttamista vieläkin sairaampiin mittoihin. Olisiko kukaan ollut samassa tilanteessa? Ja olisiko neuvoja kuinka voisin auttaa häntä orastavassa anoreksiassa?
voisiko joku auttaa
lice
121117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Anna sen olla
Älä Iice kuuntele tuommoisia...juuri tuo on sitä oikeaa välittämistä ja ystävyyttä!Koita saada ystäväsi keskustelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa.Koska anoreetikot eivät ymmärrä sitä että ovat jo liian laihoja,niin välttämättä sinun sana ei vaikuta mitenkään.Ennen kaikkea jatka ystäväsi tukemista!!!Voimia sulle!
että hän tarvitsee tukea ja kuuntelijaa. Se mitä hän ei tarvitse on syyllistäminen, syömään pakottaminen ja kauhisteleminen.
En muuta osaa neuvoa, valitettavasti. Jos haluat asiallisia neuvoja, niin kysy niitä jostakin muualta kuin täältä. Ihan ystäväsi parhaaksi.
Tsemppiä ja jaksamista! Tiedän, että vierestä on vaikea katsoa...
Aiemmissa viesteissäsi olet sanonut, että parhaiten anorektikkoa voi ymmärtää ja tietää millaista se on, TOINEN anorektikko. Miksi ei sitten kysyä apua täältä?!
Koska täältä nyt ei kauhean rakentavia kommentteja aina saa :) Tarkoitin, että jostakin syömishäiriöiden tuesta tms voisi saada asiallisempia kommentteja. Täälläkin oli ensimmäiset tyyliin "anna sen olla..." hehheh
Ite oon 163cm ja painan 36kg. Äiskä oli saman painonen pienenä ja se johtuu varmaan siit. En sit tiiä. Eikä mulla ole mitään anoreksiaa. Olen nytten kyllä lihonnu 41kg painoiseks kun söin voita.
JOS sillä on anoreksia, mikään mitä sanot ei takuulla saa sitä lopettamaan laihduttamista tai hakemaan apua. Pahimmassa tapauksessa vaan pilaat ystävyytenne jankuttamalla asiasta. Eikä nuo sen mitat kyllä niin kovin pahat ole, että kannattaisi vielä edes huolissaan olla.
Niin että anna sen olla!!
älä anna sen olla!!!! todellakaan. anoreksia on vakava sairaus vaikka ei ikinä laihtuisin sinne alle 30kg:n. kaveris on nyt tosi laiha, vaarallisen laiha kun on painoa noin paljon lähteny. eikä se paino ees oo se joka merkkaa. kannattais enemmänkin miettiä mitä syömättömyys aiheuttaa psyykkisistä jutuista puhumattakaan.
menkää yhessä vaikka lekurile jos et sitä yksin saa menemään. hoitoon se on pakko saada koska muuten se vaan vajoo syvemmälle.
älä ala ystäväsi hoitajaksi, huolehdi myös omasta jaksamisestasi. ole ystävä.
ei sitä voi sinne lekurille pakottaa. voit kyllä ehdottaa, mutta jos-ja kun-se ei sinne halua lähteä, niin anna sen vain olla. tarkoitan siis tietysti, että anna sen asian olla... ole silti ystävä ja pidä huoli että se tietää että voi aina puhua sulle....
yritä puhua sille, vaikka tuskin se uskoo. en miekään usko ihmisten jankutuksia. MUTTA älä ikinä, älä missään nimessä, syyllistä sitä ja pakota syömään, taikka ole tyyliin "miten sä voit... aattele ny miltä musta tuntuu.. syö mun mieliks..", koska siitä ihminen vaan masentuu pahemmin ja silloin ei varsinkaan ruoka maistu. kokemuksen ääni puhuu :(
Anorektikkoa ei saa pakottamalla pakottaa syömään. Hän alkaa vain liikkumaan entistä enemmän, jos ruokaa väkisin tuputetaan,
ja itsetunto menee entistä surkeampaan kuntoon.
Mulla auttoi hetkeksi, kun terveudenhoitaja huomasi ja laittoi painontarkkailuun ja määrättiin lääkäriinkin.
Nyt kuitenkin laihdutan taas uudelleen, että sekään ei välttämättä auta pysyvästi.
Ikivä kyllä on pakko todeta, että monia anorektikoita syömishäiriö varjostaa koko lopun elämää, mutta osa kykenee pitämään sen aisoissa.
Hei!
Olet todella pahassa tilanteessa ja välikädessä. Huoli on varmasti todella suuri! Mun mielestä eräs kaikista tärkein asia on, että olet olemassa! Et häviä mihinkään! Voit saada haukkuja ja sinusta saattaa tuntua, että hän ei välitä sinusta yhtään, mutta se ei pidä paikkaansa. Eristäytyminen kuuluu yhtenä osana tähän sairauteen, ikävä kyllä. Itse olen ikuisesti kiitollinen ystävälleni, joka on seisonut ja seisoo edelleen rinnallani. Se on täysin korvaamatonta.
Mielestäni sinun täytyy kuitenkin tehdä asialle jotain. Jopa sillä uhalla, että tämä läheinen suuttuu sinulle. Hänen terveytensä on kuitenkin kaikista tärkeintä, mutta hän ei vain nyt näe sitä itse. Hän on ilmeisesti vielä koulussa tai opiskelee, suosittelisin ottamaan yhteyttä kouluterveydenhoitajaan tai varamaan ajan suoraan lääkärille ja menemään mukaan. Minulla oli syksyllä ystäväni mukana ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Ihana, kun mukana oli tärkeä ihminen.Kouluterveydenhoitajasta voi olla helpointa ja luontevinta aloittaa. Tärkeintä olisi saada hänelle apua ja pian. Tämä on helvettiä ja jokainen päivä on tässä liikaa!
Muista kuitenkin pitää huolta myös itsestäsi, koska tilanne on varmasti erittäin raskas ja stressaava myös sinulle!
Toivon oikein paljon kaikkea hyvää sinulle ja ystävällesi!! En valitettavasti osaa auttaa tai sanoa mitään muuta. Olisi kiva, jos voisit kirjoitella kuulumisia tilanteen etenemisen suhteen.
Haleja,
Evita