Lasten edunvalvojaksi määrätty holhooja hyväksyi maatilaa koskevan kaupan. Kihlakunnanoikeus holhousasian pöytäkirjan 17§ kohdalla hyväksyi kaupan. Ostaja oli kuitenkin kuollut seitsemän päivää aiemmin oikeuden hyväksymispäätöstä ja päivää, jolloin oikeuden istunto paikkakunnalla pidettiin.
Ostajan isä, lähes saman niminen kuin kuollut poikansa, haki Kihlakunnanoikeuden hyväksymillä (holhoojan tekemillä ) kauppakirjoilla vielä samana päivänä itselleen lainhuutoja. Lainhuutohakemus hyväksyttiin oikeudessa kuolleen pojan tekemillä kauppakirjoilla ja oikeuden hyväksymällä holhousasian hyväksynnällä mutta ostajan isälle. Isä ei ollut koskaan ollut kaupan osapuoli.
Perunkirjoitustilaisuudessa kuukautta myöhemmin, pojan oikeudellisena perijänä isä esittelee valan velvoittamana mm. poikansa kyseisiä maatilan kauppakirjoja ja kertoo, ettei poika ehtinyt hakea tilaansa lainhuitoja. Tilan omistusoikeus oli jo hänen nimissään ja oikeuden antamat lainhuudot ko. tilasta olivat jo omassa pöytälaatikossa.
Perunkirjoitus näyttää kuitenkin isän perineen poikansa ostaman maatilan pätemättömien kauppakirjojen perusteella, josta isä maksaa määrätyt verot ja muut kulut.
Mitä mieltä olette. Menikö Kihlakunnaoikeudelta pasmat sekaisin?
Ostajan isä, lähes saman niminen kuin kuollut poikansa, haki Kihlakunnanoikeuden hyväksymillä (holhoojan tekemillä ) kauppakirjoilla vielä samana päivänä itselleen lainhuutoja. Lainhuutohakemus hyväksyttiin oikeudessa kuolleen pojan tekemillä kauppakirjoilla ja oikeuden hyväksymällä holhousasian hyväksynnällä mutta ostajan isälle. Isä ei ollut koskaan ollut kaupan osapuoli.
Perunkirjoitustilaisuudessa kuukautta myöhemmin, pojan oikeudellisena perijänä isä esittelee valan velvoittamana mm. poikansa kyseisiä maatilan kauppakirjoja ja kertoo, ettei poika ehtinyt hakea tilaansa lainhuitoja. Tilan omistusoikeus oli jo hänen nimissään ja oikeuden antamat lainhuudot ko. tilasta olivat jo omassa pöytälaatikossa.
Perunkirjoitus näyttää kuitenkin isän perineen poikansa ostaman maatilan pätemättömien kauppakirjojen perusteella, josta isä maksaa määrätyt verot ja muut kulut.
Mitä mieltä olette. Menikö Kihlakunnaoikeudelta pasmat sekaisin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kysymys on ilmeisesti jostain hyvinkin historiallisesta tapauksesta, sillä kihlakunnanoikeuksia ei ole ollut olemassakaan sitten marraskuun 1993 (alioikeusuudistus tuli voimaan 1.12.1993). Samaan viittaa se, että puhutaan holhoojasta, nykykielellä olisi edunvalvojan sijainen.
Silloinen alaikäinen, nyt päälle 80 vuotias isänsä menettänyt menetti myös isältään perintönä tulleen maatilan holhoojan hyväksymällä kaupalla. Holjoojan hyväksymän kaupan Kihlakunnanoikeus vahvisti holhousasian 17 § kohdalla, vaikka ostaja oli kuollut seitsemän päivää aiemmin käräjäpäiviä. Pojan isän avoimella asianajovaltakirjalla asioitsija
Lainhuudot poikansa kauppaan haki pojan isä vielä samaoilla käräjillä itselleen poikansa ennen kuolemaansa tekemällä kauppakirjalla. Kihlakunnanoikeus hyväksyi molemmat oikeustapahtumat.
Oikeutta harhautettiin antamaan oikeudellinen vahvistus holhoojan kauppaan ostajan kuoleman jälkeen. Oikeutta harhautettiin antamaan lainhuudot lähes samannimiselle kuolleen pojan isälle. Pojan isä toimi mielestäni vilpillisessä mielessä, koska tiesi poikansa olevan kuollut kun haki poikansa kauppakirjoilla itselleen omistusoikeuden poikansa maatilaan erehdytämällä.
Rikosoikeudellisesti asia on vanhentunut, mutta vilpillisin mielin tieten tehtynä, mielestäni lainhuudot ovat pätemättömät.
Ostajan kuolema on merkityksetön juridisesti holhoojan suostumuksen ja sen vahvistamisen kannalta. Kauppa on ollut pätevä. Lainhuudossa on ilmeisesti jokin sekaannus, jos isä sai lainhuudon, vaikka (kuollut) poika oli ostaja. Lainhuuto voidaan korjata vieläkin, jos on näyttöä siitä, että sen saaja on ollut vilpillisessä mielessä, koska nautintasuojan saajan saantonsa tapahtuessa ei saa olla tiennyt eikä hänen pitänyt tietää kiinteistön joutuneen pois oikealta omistajalta.
Myyjällä ei ole oikeutta saannonmoitteeseen, koska kauppa on ollut pätevä, vaan ostajan perikunnalla.