Kreetan matkalla mieheni kanssa vierailimme lukuisissa luostareissa ja luolissa, joita on saarella pilvin pimein.
Eräälle luolalle oli matkaa 2km parkkialueelta. Kyseessä on sama paikka jota mainostetaan mm. Minä Olen- lehdessä henkisen valaistumisen retkenä tai jotain sinne päin. Itse en sitä tiennyt, että paikalla saattoi olla jotain suurempaakin merkitystä.
Olimme ainoat retkeilijät tuona aamupäivänä. Olimme valmistautuneet aika hyvin luolassa käymiseen, taskulamput ym. mukana. Ok, pääsimme perille, luolan suulle. Mieheni meni edelläni. Heti alussa maasto oli vaarallista. Niin liukasta että täytyi pitää kiinni kynsillä ja kietoa käsivartensa kivipatsaiden ympärille. Luolan perällä olisi pyhimuksen hauta n. 200 metrin päässä. Matka oli erittäin vaikeakulkuinen.
N. 10 metriä jaksoin äheltää luolan suuaukolta kohti korkeammalla olevaa varsinaista luolakäytävää, kun sitten näin sellaisen aivan ihanan "söpön" valkoisen hämähäkin, suurimman koskaan näkemäni. Se näytti puoliksi joltain ravulta, hyi helkkari... Arvatkaa jatkoinko matkaa siitä eteenpäin?
No, jouduin sitten jäämään luolan "aulaan" varmaan tunnin ajaksi.
Sitten taisin tavata itse Johannes pyhimyksen, kuka lieneekään ollut. Luolasta kuului ensin kopistelua ja minä puhumaan miehelleni kuin hän olisi tullut. Ei vastausta. Kyllä sieltä joku vaan tuli. Taskulampulla en erottanut ketään. Sitten ne koputukset kuuluivat ihan vierestäni, johon tuli auringonvaloakin. Eipä ketään näkynyt, mutta kylläpä kovia ja napakoita koputuksia olivat.. Käväisin ulkopuolella, ei ollut toista luolaa lähistöllä.
Kului 15 minuuttia ja mieheni huuteli aika kaukaa tulevansa pian. Se kuulosti ihan samalta kuin se aiempi kopistelu. Vitsailin miehelle että taisi joku olla meidän lisäksemme luolassa.. Samainen luola oli ollut vainottujen kristittyjen yksi pakopaikoista. Vieressä oli luostari peräisin 600 jkr. Epäselvyyksien varmistamiseksi kerron vielä, että alueella oli siis 3 luostaria, 2 luolaa.
Toisessa luolassa lähellä Haniaa taas kuulimme molemmat hyvin kaunista kuorolaulua. Luolassa oli ollut alkukristittyjen pieni temppeli. Laulu oli ylimallisen kaunista, sävel niin kaunis että sopisi hyvin enkelikuorollekin. Parhaiten erottuivat miesäänet, soolon esittivät naisääntä muistuttavat moniäänisesti. Tuntui kuin olisi ollut yhteydessä suoraan taivaaseen..
Vaelsimme moniin paikkoihin, joihin turistit eivät yleensä mene. Eräs sellainen oli pyhimyksen haudalta, luostarin kautta laskeutuva rotko, jota pitkin pääsi kalkkikivirantaan. Tuliperäinen maasto selvästi. Sinne oli vaan pakko päästä. Olen aina tuntenut vetoa merta kohtaan, joten huolimatta merisiilistä ja muista veden elävistä oli pakko mennä uimaan korallin ja levän poikki suuriin aaltoihin.. Mieleeni tuli vahvoja muistikuvia että paikalla on aiemmin ollut jotain suurta. Katselin merelle, takanamme siintäviin vuoriin.. ja taas merelle. Mitä tekemistä vuorella oli meren kanssa? Löysimme kotoisan paikan erään valtavan kivenlohkareen alta, josta avautui näkymä sekä merelle että vuoreen. Olo oli niin seesteinen ja kotoisa, että olisin voinut jäädä sinne loppuiäkseni.
Eräälle luolalle oli matkaa 2km parkkialueelta. Kyseessä on sama paikka jota mainostetaan mm. Minä Olen- lehdessä henkisen valaistumisen retkenä tai jotain sinne päin. Itse en sitä tiennyt, että paikalla saattoi olla jotain suurempaakin merkitystä.
Olimme ainoat retkeilijät tuona aamupäivänä. Olimme valmistautuneet aika hyvin luolassa käymiseen, taskulamput ym. mukana. Ok, pääsimme perille, luolan suulle. Mieheni meni edelläni. Heti alussa maasto oli vaarallista. Niin liukasta että täytyi pitää kiinni kynsillä ja kietoa käsivartensa kivipatsaiden ympärille. Luolan perällä olisi pyhimuksen hauta n. 200 metrin päässä. Matka oli erittäin vaikeakulkuinen.
N. 10 metriä jaksoin äheltää luolan suuaukolta kohti korkeammalla olevaa varsinaista luolakäytävää, kun sitten näin sellaisen aivan ihanan "söpön" valkoisen hämähäkin, suurimman koskaan näkemäni. Se näytti puoliksi joltain ravulta, hyi helkkari... Arvatkaa jatkoinko matkaa siitä eteenpäin?
No, jouduin sitten jäämään luolan "aulaan" varmaan tunnin ajaksi.
Sitten taisin tavata itse Johannes pyhimyksen, kuka lieneekään ollut. Luolasta kuului ensin kopistelua ja minä puhumaan miehelleni kuin hän olisi tullut. Ei vastausta. Kyllä sieltä joku vaan tuli. Taskulampulla en erottanut ketään. Sitten ne koputukset kuuluivat ihan vierestäni, johon tuli auringonvaloakin. Eipä ketään näkynyt, mutta kylläpä kovia ja napakoita koputuksia olivat.. Käväisin ulkopuolella, ei ollut toista luolaa lähistöllä.
Kului 15 minuuttia ja mieheni huuteli aika kaukaa tulevansa pian. Se kuulosti ihan samalta kuin se aiempi kopistelu. Vitsailin miehelle että taisi joku olla meidän lisäksemme luolassa.. Samainen luola oli ollut vainottujen kristittyjen yksi pakopaikoista. Vieressä oli luostari peräisin 600 jkr. Epäselvyyksien varmistamiseksi kerron vielä, että alueella oli siis 3 luostaria, 2 luolaa.
Toisessa luolassa lähellä Haniaa taas kuulimme molemmat hyvin kaunista kuorolaulua. Luolassa oli ollut alkukristittyjen pieni temppeli. Laulu oli ylimallisen kaunista, sävel niin kaunis että sopisi hyvin enkelikuorollekin. Parhaiten erottuivat miesäänet, soolon esittivät naisääntä muistuttavat moniäänisesti. Tuntui kuin olisi ollut yhteydessä suoraan taivaaseen..
Vaelsimme moniin paikkoihin, joihin turistit eivät yleensä mene. Eräs sellainen oli pyhimyksen haudalta, luostarin kautta laskeutuva rotko, jota pitkin pääsi kalkkikivirantaan. Tuliperäinen maasto selvästi. Sinne oli vaan pakko päästä. Olen aina tuntenut vetoa merta kohtaan, joten huolimatta merisiilistä ja muista veden elävistä oli pakko mennä uimaan korallin ja levän poikki suuriin aaltoihin.. Mieleeni tuli vahvoja muistikuvia että paikalla on aiemmin ollut jotain suurta. Katselin merelle, takanamme siintäviin vuoriin.. ja taas merelle. Mitä tekemistä vuorella oli meren kanssa? Löysimme kotoisan paikan erään valtavan kivenlohkareen alta, josta avautui näkymä sekä merelle että vuoreen. Olo oli niin seesteinen ja kotoisa, että olisin voinut jäädä sinne loppuiäkseni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mukava matka muisto,ja kiva kun jaoit sen.olisi tosiaan itelläkin kiva joskus kuulla ihka oikeiden enkelien laulavan kuorossa,äitini kylläkin on kuullut.
Hieno tarina, sinussa on tarinankertojan vikaa, tällaiset ovat helmiä muiden tarinoiden joukossa, aistii miten vahva henkilökohtainen kokemus tuo oli. Haluatko uudestaan samaan paikkaan ja jos haluat, mitä odotat saavasi. Tässä kertomuksessa oli ihanaa myös se, ettei edes tarvitse miettiä onko se totta vai tarua, se ei ole mitenkään merkityksellistä tarinan kannalta, kiitos kertomuksestasi
Aivan oikein, en nimittäin itse tiedä ovatko kokemukseni "aitoja" vai olenko vain kokenut paikan erityisen lumoavana:) Saman "pyhyyden" tunteen olen kokenut mm. Egyptin pyramideilla (sisällä) ja Rooman Forum Romanumilla ja Palatinolla.
Reissaaminen Kreetan vuoristossa ja rannikoilla oli pakon sanelemaa, koska emme halunneet löhöillä täpötäysillä rannoilla. Eli emme olleet "pyhiinvaeltajia". Suosittelen lämpimästi ns. erilaista reissua jossa matkanjärjestäjien retket ja ohjelma korvataan oma-aloitteisilla retkillä. Kannattaa aina tutustua paikallisiin ihmisiin, heiltä saa kuulla huomattavasti mielenkiintoisempaa tarinaa kuin oppailta.
Kysyit, haluaisinko sinne uudestaan. En välttämättä. Seuraava kohde on varmaan Amerikan suunnalla. Olen tällainen "luonto- ja kulttuurimatkaaja".. pelkkä pyhiinvaellus ei oikein jaksa kiinnostaa.